Maistiaisia Kapkaupungin torilta on kuvassa. Tarkemmin sanoen tuo ruskeankarvainen on sitä. Lasissa on uutuusolutmerkkiä "Kotimainen Olut" paikallisesta myymälästä. Brandien keksiminen ja varsinkin keksimiskilpailut ovat alituisesti kiihottaneet suomalaisen aivonystermiä. Taannoin - yli 20 v, sitten - oli kilpailu entisen Kuopion läänin suurimmassa kaupungissa sijaitsevan baarin uudeksi nimeksi. Kansan kekseliäs käsi lähetti kisaan kymmeniä ellei satoja ehdotuksia, joista tuomaristo sitten valitsi nimen Lounas Kahvila (ennen lounasta oli tosin ensimmäisenä sanana omistajafirman nimi).
Saatte vapaasti arvailla, mitä kuvassa oleva tuliainen on. Oikein arvanneille on tarjolla omakustanteinen matka ja kosolti kiitosta ruokatietouden hallinnasta. Kilpailun järjestäjä sanoutuu jyrkästi irti kaikista palkintojen luovutukseen liittyvistä velvoitteista ja oikeuksista.
Vihjeenä seuraava: jos ruotsalaisessa rautakaupassa pyydät tätä, saat autopihdit.
Oravateini huomasi talon isännän grillauspuuhissa, haki omenanraakileen, ja tuli viereiseen pihlajaan aterioimaan huomauttaen esimerkillään terveellisestä ruokavaliosta. Yleensä grillaamme kassleria, mutta nyt kun oli marketissa maustamatonta sian ulkofilettä punaisella tarralla varustettuna, ostin sitä. Kumimaistahan se on, ja siitä puuttuu kassleriin verraten energiaa esimerkiksi metsätöihin antava rasva. Pekoni näyttää onneksi menevän kaupaksi, ettei tässä nyt ihan sentään oikeitten töitten ääreen kukaan pääse rasvan puutteeseen kuukahtamaan.
Toisen kaupan DeLuxe-tuotteita mainostava Hans grillaa yhdessä ohjelmassa julkkujen kera ja kilpailee toisessa ohjelmassa toisia julkimoita vastaan. Grillauksen yhteydessä on katsoja pannut merkille kunnon mustanokisen kypsyysasteen. Palaneista sianluista saa rasvan ja ruston lisäksi vatsaa hyväileviä karsinogeenejä.
Sää on näinä päivinä yleinen puheenaihe siellä missä kaksi tai kolme kohtaavat. Kova on valitus, kun moneen päivään ei ole satanut, ja säätyypit televiisiossa vain hymyilevät kilpaa auringon kera. Kaikki me varttuneemmat henkilöt muistamme Piippu-Paavo Salmensuun, joka oli ensimmäinen TV-säämies. Oppikoulun (peruskoulua edeltäneen aikakauden pääsykokeiden kautta valikoituneelle nuorisoainekselle kohdennettu oppilaitos) konventissa (ohjelmallinen Teinikunnan järjestämä opettajien valvoma illanvietto, jonka loppuvaiheessa pojat tanssivat hitaita tyttöjen kanssa, ja jotkut nauttivat salaa alkoholia) esitin kerran Salmensuuta kartan edessä. Päässäni oli hellekypärä, jalassa huopikkaat, ja kartalle viittoilin vanhalla letkuvarsipiipulla, josta Alastalon isäntäkin olisi ollut ylpeä.
Muistaakseni Sveitsin rannikolta oli lähestymässä joku paine - oliko korkea vai matala, en muista.
Tänään söin keittolounaan itämaisen ruokakulttuurin tyyliin. Päätin valmistaa kiinalaista shangsu-keittoa. Reseptikokoelmastani katsoin, että kyseiseen kanakeittoon tarvitaan aineksiksi vettä, sipulia, bambunversoja, paprikaa, varsiselleriä, tomaattipyrettä, kananlihaa, sokeria, muunneltua tärkkelystä, kananmunaa, maitoa, rapsiöljyä, guarkumia, suolaa, kananrasvaa, puunkorvasientä, vehnäjauhoa, väkiviinaetikkaa, mononatriumglutamaattia, karboksimetyyliselluloosaa, valkoviiniä, sitruunatäysmehutiivistettä ja sinappia sekä muita mausteita. Valitettavasti kaapistani puuttui useita aineksia. Onnekseni Lidl-myymälässä oli tarjouksessa kaikki lueteltu samassa tölkissä. Tölkin kyljessä oli kuva, johon asetuksen mukaisesti oli lisätty huomautus: serveringsförslag, tarjoiluehdotus. Siinä soppa oli valkoisella lautasella, ja ruoan päälle oli ripoteltu ruohosipulia. Laitoin kuumennetun keiton kuitenkin vihreälle, valkosegmenttiselle lautaselle. Ruohosipulin jätin pois, koska en lähtenyt sitä ulkoa rankkasateesta hakemaan. Kaupassa huomioni kiinnitti lehden lööppi, joka julisti Välimeren helteiden jämähtäneen Suomen päälle. Nyt kuitenkin on aamusta asti tuntunut, että ainakin täällä vajaan 15 asteen lämpötilassa Välimereltä on jämähtänyt vain vesi.
Kiinalainen ateria ei olisi täydellinen ilman riisiä. Niinpä ostin S-marketista vastapaistettuja karjalanpiirakoita, jotka ovat kaksi senttiä halvempia (á 0,23€) kuin Lidlissä (á 0,25€). Lisäksi ne ovat hiukan rapeampia. Piirakoiden päälle laitoin Valion Tilsitin sopimuksella valmistamaa Oltermanni-juustoa.
Lähimenneisyydestä muistamme, kuinka Oltermannia myytiin halvalla, kun sitä ei enää voitu viedä Venäjälle. Tämä Tilsit-versio ei vielä silloin ollut tuotannossa. Tiedä, millaisia ajatuksia se olisi herättänyt. Runsaat parisataa vuotta sitten laaditun Tilsitin sopimuksen seurauksilla me pääsimme pakkoruotsalaisuudesta eroon.
Suomalaiset lihapallerot ovat herättäneet globaalin keskustelun, jonka tuloksena vaikeroimme taas, että mitä ne meistä oikein ajattelee. Iltalehti kertoo pullia valmistettavan eläinten ruhosta. Kokki Kolmonen kertoo, että ruhosta niitä pitää tehdäkin. Itse hän valmistaa pyörykät sikanaudasta.
Ruho on tietysti triviaalimpi nimitys ruumiille. Vaikuttaisi epäeettiseltä, jos kerrottaisiin eläinperäisiä tuotteita valmistetun surmattujen eläinten ruumiinosista.
Sikavainajan muutamat ruumiinosat muuttuvat lihatiskillä porsaaksi ja lehmän kimpaleet häräksi. Porsas on sian lapsi, mutta härkä on kuohittu sonni, joita Suomessakin käytettiin aikoinaan vetoeläiminä.
Kolmosen mainitsema sikanauta ei kuitenkaan ole possuhärkää, koska se Iltalehden lihapullalogiikan mukaisesti on valmistettu ruhosta.
Lähdenkin tästä nyt hakemaan karjalanpaistia (2 ras./asiakas) L-marketin torstaitarjouksesta.
Maan- ja puutarhanviljely osaltani on varsin vähäistä. Sieniäkään en metsästä, hirvistä ja villisioista puhumattakaan. Kaikkia niitä syön mielelläni - nyky-yhteiskunnassa on perin pitkälle kehittynyt työnjako: toiset laittavat evästä purkkiin ja toiset - ja varmaan laittajatkin - niitä syövät ilman että tarvitseisi lähteä kiväärin, kuokan, auran tai trooliverkon kera ulkotöihin.
Eteläisessä NATO-maassa vieraillessani sijoitin muutaman euron kuvassa keskellä näkyvän pullon hankintaan. Jostakin syystä etiketti viehätti. Eipä muuten pitkääkään aikaa ole kulunut siitä, kun nautin pullollisen Brew Dogin "Hello, my name is Päivi"-olutta, 8,2% vol. Päivi-ale on tehty sisäministeri Räsäsen kunniaksi.
Nuo kiinteämmät kuvan ainekset on hankittu paikallisesta Tokmanni-tavaratalosta. Venäläiset suolakurkut on valmistettu maitohappokäymisellä, ja maku on suolaisen tuhti. Kelpaa Mannerheimia kipata vastalääkkeeksi tsakuskoita nautiskellessa. Seljanka taas sisältää kaalia ja siitakesieniä. Sekaan laitoin paloja HK:n bleu-makkaraa. Ja eikun syömään.
Kesäkuun toinen päivä valkeni sateettomana. Kuuntelutapani mukaan radion yöklassikot olivat antaneet unille väritystä. Eilen illalla ensimmäisenä esitettiin ohjelmatietojen mukaan jonkun Hofmanin huilukonsertto. Emanuel Pahud sen solisteerasi ja siitä kolmannen osan vähän pahuden kovaan tempoon. No, ne soittaa kovaa ketkä osaa. - On aika tuttu melodia, mietiskelin ja viheltelin perässä. Meidän soittokunnassa katsotaan kunniaksi, jos kuulija ei osaa viheltää perässä. Silloin on soitettu jotain uutta, eikä aina samoja covereita. No, äkkiä minulle paljastui, että Emanuel soitti Haydnin D-duurikonserttoa. Siihen on minulla oikein painetut nuotit, ja olen sitä itsekin jossakin esittänyt. Mielenkiintoista - mikä on Haydnin ja Hofmanin suhde tässä biisissä?
Aamupäivällä poikkesin turkkilaisen aalla alkavan matkailupaikkakunnan mukaan nimettyyn ravintolaan ja ostin sieltä annoksen kebabia salaatin ja kermaperunoiden kera. Musiikkitarjonnasta ravitsemusliikkeessä huolehti telkkari turkkilaiselle kanavalle asetettuna. Tyyli oli semmoisen oloista kuin mitä on Euroviisuista "vieraita kulttuureja" totuttu näkemään. Parrakasta naista ei näytetty, ehkä se kuuluu länsimaisen kulttuurin vastaiskuun. Itävaltahan oli aikanaan osmanien kanssa ns. helisemässä.
Ruoka oli kohtalaisen hyvää ja sitä oli niin riittävästi, että söin sitä vielä toisenkin kerran. Säästöön ei voi syödä, ja iltapäivällä, kun ensin olin viettänyt pari tuntia ruohonleikkurin kahvassa, siirryin kansainväliseen marketiin, jota pahanilkisesti jotkut myös kansallisuusperäisyyden vuoksi SS-marketiksi kutsuvat. Grillattavaksi valitsin kassler-pihvejä kilon paketin. Tosin suurimman osan laitoin pakkaseen ja jätin tähteelle vain illan annoksen. Lieköhän pihvit - sian niskaa - saaneet nimensä jonkun vaikka Adolf Doktor Kasslerin mukaan, tyyliin kuten lenkkarit, jotka jalassa ruohoa leikkasin. Rudolf ja Adolf olivat Dasslerin veljekset, jotka riitaannuttuaan kenkäbisneksessä ryhtyivät lanseeraamaan omia merkkejään, Adi Adidasta ja Rudi, ei Rudidasta vaan Pumaa.
Grillillä on ollut joskus paistumassa hornetteja, broilerin tulisesti maustettuja siipiä. Toisen näköisiä Hornetteja on lennellyt tänään usean kerran kylän yli. Harjoitukset ovat menossa, ja ilmatilan loukkaajilla ei nyt ainakaan tänne Soisalon saaren maisemiin ole asiaa. Naakat, jotka aikaisempina vuosina ovat loukanneet meidän tonttimme ilmatilaa - nyt saavat olla,kun eivät pääse savupiippuun pesimään - lähtivät aika kyytiä karkuun, kun kaksi Hornettia jyrähti peräkkäin talon yli aika matalalta. Muista lentävistä mainittakoon hyttynen/itikka/sääski, joka tämän kesän ensimmäisenä joutui uhraamaan henkensä tunnustellessaan ruokapaikkaa ihollani.
Kun niinkuin toissapäiväisessä tekstissä todettiin, pakkaskautena on kuitenkin asiallisehkoa saaste-ennusteista huolimatta syydellä savupiipusta talvimaisemaan vahingollisia partikkeleita. Partekkelien syntyprosessissa uunin sisäosa ja ulkopinta kuumenevat, ja uuni on valmiina ruoan kypsentämiseen ja kuumentamiseen sisäisesti ja huoneiston lämpötilan kohottamiseen ulkopintansa avulla.
Eilen valmistimme iltapalan ex-mäkihyppääjän ex-vaimon suvun perinteikkäästä pirkanmaalais-hämäläisestä herkusta. Tosin tätä vastaavaa sai jo parikymmentä vuotta sitten Georg Ots-nimisen laivan lounaspöydästä. Se oli aikaa, jolloin tarjoilijat siellä eivät olleet vielä aivan sisäistäneet tapoja ja käytäntöjä, jotka kuuluvat länsimaiseen asiakaspalveluun. Nyt asia on toisin.
Tähän voisi liittää vielä ihan itse keksimäni sananlaskun lukijoiden pyynnöstä huolimatta:
- Ulkopuolinen olo kuin mustalla makkaralla Vartiotorniseuran pikkujoulussa.
Lautanen: Kultakeramiikka
Aterimet: Oy Hackman Ab, Sorsakoski
Kuukausi sitten kirjoittelin sisävesimatkailusta Saimaan vesistössä. S/S Leppävirta II:n vieraskirjaa siinä analysoitiin. Matkalla pitää myös syödä, että jaksaa. Laivan kapyysissa loihdittiin herkkuja ruokapöytään, ja tässä esitellään neljän varustamon yhteinen ravintolahinnasto. Kuvassa oleva lista on "nykäsemätön", hintoja ei siihen ole lisätty. Tarjottavat esitellään viidellä kielellä, ja kansikuvassa olevasta yhdestä pöytälipusta päätellen kuva on otettu vuosien 1933-1945 välisenä aikana.
"Viiniä ja olutta tarjoillaan ruokien kera Alkon hinnoilla", todetaan listan alalaidassa. Kieltolakikin on ollutta ja mennyttä.
Juhani Ahon kirjassa "Helsinkiin" nuori ylioppilas Antti matkustaa Kuopiosta Lappeenrantaan laivalla, ja se matka tarjoilusta ja meiningistä päätellen tehdään ennen kieltolakia. Savonlinnassa saapuu laivaan herraseurue kuin ravintolaan ikään ja poistuu taas laivan lähtiessä jatkamaan matkaansa.
Virvoitusjuomista on tarjolla "Sitroona soodan" ja "Limonaadin" lisäksi "Orange tahi Valencia", josta Valenciaa ei ole käännetty muille kielille. Valencia oli muistaakseni veriappelsiinijuoma. Hopeatee on tavallisesti kuumaa vettä joko maidon kera tai ilman. Englanniksi ja ranskaksi kerrotaan juoman sisältävän vettä, sitruunamehua ja sokeria.
Heinäkuinen tiistai jälkeen ja ennen helteitä tarjosi aluksi matkan yliopistolliseen sairaalaan, jossa mies viipaloitiin elektronisesti ajattamalla tötterön läpi edestakaisin. Ennenkin se homma on tehty, ja ilahduin, kun näin kuvausvehkeessä samat heppa- ja kukkatarrat kuin edelliselläkin kerralla viisi vuotta sitten.
Viipaloinnista huolimatta sieltä päästiin kokonaisena takaisin, ja eikun sitten illalla syömään koko kartanon asujaimiston kanssa.
Ylimmässä kuvassa on Karin keittiön grilliannos, broileria, valkoviinihapankaalia ja tomaattisipulisalaattia. Tuo viimeksimainittu herätti kauhistusta jyväskyläläisessä ravintolassa, jossa olin 1970-luvun alussa kesätöissä. Eräänä päivänä nimittäin saluunaan astui mies ja tilasi annoksen sitä. Kukaan keittiön puolella ei ollut koskaan kuullutkaan semmoisesta, ja ruoan toimittamisen jälkeen kokki ja apulaiset sekä tarjoilijat olivat pää keittiön oven välissä seuraamassa, kuinka syönti onnistuu. Hyvin se meni, olisiko vaikutusta ollut asiakkaan nauttimilla ns. neuvoa-antavilla.
Keskimmäisessä kuvassa muutama sembramännyn kaluttu käpy. Niitä on tippunut nyt jo kolmattakymmenettä pihapuusta. Oravat asialla, ei taida monta jäädä jäljelle, kun Siperian kiertolaiset, pähkinähakit, tulevat syksymmällä pihalle raakkumaan.
Alhaalla on siili nauttimassa kaurapuuroa öljyn kera. Jauhelihakeittoa, pannumakaronia, kermaviiliä, kissanmuroja jne on siilimenussa.
Puolukkapuuro ruisjauhon kera on erinomainen herkku, ravitseva ja edullinen perussuomalainen eväs. Tarvitset litran vettä, sitä saat maksua vastaan vesijohdosta, halvemmalla omasta kaivosta tai lähteensilmästä. Mikäli omistat ruisvainion ja osaat puida ja jauhaa, tulee jauhonkin hankinta halvemmaksi, jos vielä saat tukea viljelyyn. Muussa tapauksessa suhteellisen huokeaa on jauho nykypäivän kauppaliikkeessä. Voit tietysti taitella tähkäpäitä sapattina, mutta se voi olla hankalaa, vaivalloista ja ainakin suuremmassa mittakaavassa laitonta.
Kolmas ainesosa veden ja jauhojen lisäksi on puolukka, tuo Kalevalastakin tuttu marja, jonka syötyään Marjatta tuli raskaaksi ja synnytti Karjalan kuninkaan. Nykysanonnoissa puolukka kylläkin pyörii ihan muussa paikassa kuin Marjatan suussa ja mahassa.
Ohje:
- Laita kortteli puolukoita veden kanssa kiehumaan joko kuorineen tai ilman. Puolukoita ei ehkä kannata ryhtyä kuorimaan veitsellä, vaan voit tilsiä ne veden sekaan siivilän läpi, jos et halua ruokaan kuoria.
- Sekoita jauhot kiehuvaan seokseen.
- Lisää sokeria maun mukaan.
- Anna kypsyä hiljaisella tulella tai sähköllä.
- Syö kuumana, jos pidät löysästä, tai jähmeämpänä kylmänä.
- Annokseen voi lisätä maitoa tai muuta sopivaa lisuketta.
Kuvassa olevalla lautasella oli puuroa, mutta sen erinomaisuudesta johtuen kerkesin syödä sen ennen kuvan ottamista. Kävi vähän samalla tavalla kuin äidille, jonka piti lähettää opiskelijalapselleen rahaa, mutta ehti sulkea kuoren ennen rahan laittamista, jota tosin kirjeessään pahoitteli.
Myös lasi on melkein tyhjä. Siinä oli eteläafrikkalaista Footmark-viiniä, Pinotage-rypäleestä valmistettua. Wikipedian mukaan "Pinotagesta tehdystä viinistä saattaa löytyä hillan, balsamiviinietikan, pihkan, tervan ja paahdettujen hedelmien aromeita"
Kyllähän ne puolukan seuraksi maistuvat.
Sisältää muutakin tuotesijoittelua, lusikka Hackman, lautanen Kultakeramiikka. Meillä, jotka asumme Hackmanin tehtaan lähiseudulla, on kiusallinen tapa kylässä ja ravintolassa tutkia vaivihkaa pöydän aseistuksen alkuperää.
Tuosta Savonia-sarjasta oli taannoin markkinoilla versio, "Hackminna", jossa oli muovinen tuppi kädensijana. Tehtaalle tuli palautetta hantaakin irtoamisesta, joissakin näytteissä oli selvät ruuvipenkin jäljet, joten ihan normaalirasituksessa ne eivät olleet irronneet.
Ratkaisu löytyi liimaamalla metallinvärinen nasta kahvan kummallekin puolelle, ikäänkuin niittiä kuvaamaan. Tyytyväisyys tuotteeseen palasi heti, ja alan lehdissäkin kehuttiin kestävää ratkaisua.
Tämmöisen kevyen välipala-annoksen pystyy loihtimaan vähemmänkin keittiötaitoja omaava henkilö. Hiukan siinä joutuu muutamien ruoka-aineiden käsittelyn yhteydessä käyttämään veistä, mutta varovaisuudella siitäkin selviää. Teräaseiden, kuten puukkojen, veitsien ja saksien kanssa ei saa juosta, kuten jo lapsuudesta muistamme.
Raaka-aineet:
Vaasan pyöreä täysjyväruisnäkkileipäpala (6-osainen yhdyssana, ihan oikeesti)
Kartanon (LIDL-brandi) kotimaista meetwurstia, sis. sikaa ja hevoista, valmiiksi siivutettua
Kotimaista kasvihuonekurkkua
Kotimaisia puolukoita lievästi sokeroituna, omasta liemestään poimittuina
Ulkomaisen omenan viipale
Kotimaista sinappikastiketta
Kotimainen vihreävalkoinen Kultakeramiikan valmistama lautanen eli tassi
Aseta täysjyväruisnäkkileipäpala lautaselle jauhopuoli alaspäin. Jos käyttäisimme leivällä voita tai muuta levitettä, se asetettaisiin ehdottomasti toisinpäin, sillä voin paikka näkkileivällä on jauhopuolella, sanokaa mitä sanotte. Nyt emme käytä levitteitä, koska sika ja hevonen sisältävät rasvaa tarpeeksi, joten voitelusta on tässä turha kiistellä.
Ota seuraavaksi veitsi varovasti käteen ja leikkaa sillä kurkusta n. 30 mm paksu viipale. Jos veitsi on iso ja terävä, laita se syrjään ja kaiverra esimerkiksi teelusikalla tai tavallisella pöytäveitsellä kurkkupalan keskelle pehmeään osaan kuoppa, aseta kurkku ja meetwurstiviipaleet leivän päälle kuvan osoittamalla tavalla. Meetwurstit on ensin rullattu kääröiksi, toinen löysemmin ja toinen tiukemmin postmodernin vaikutelman aikaansaamiseksi.
Leikkaa omenasta ohut siivu. Noudata tässä huomattavasti suurempaa varovaisuutta kuin kurkun parissa.
Sijoita omenanviipale lautaselle, pudota syvään kurkkuun muutama puolukka, n. 5 kpl, ja tiputa tassille sinappikastiketta annoksen ulkonäköä kruunaamaan.
Syö haluamassasi järjestyksessä, ruokajuomana äsken käytin erään itäisen maakunnan mukaan nimensä saanutta juomaa, jonka etiketissä on aikanaan ystävällismielisen naapurimaamme suurlähettilään paheksuma kuva, josta joku koiranleuka sai aiheen vitsailla sen muuttamiseksi esittämään takomiseen ja viljankorjuuseen tarkoitettuja työkaluja, ja varustettavaksi tekstillä "Orjalan kalut".
Liharuokaa eri eläinlajeista on tällä palstalla valmistettu ennenkin. Hevonen palvattuna ja sika sekä nauta karjalanpaistina ovat aikaisemmin kuvissa esiintyneet. Nyt on vuorossa seuraava syötävä kotieläin, eli lammas.
Annos on kylmä voileipä-tyyppinen, ja sen perustana on ruisleipäviipale, jonka päälle on leikattu paksu viipale savulammasmakkaraa. Koska pyöreän makkaran halkaisija on suurempi kuin leipäviipaleen leveys, se on halkaistu puolikuun muotoiseksi. Kuvaa suurentamalla lihavalmisteen rakenne erottuu selvemmin. Pienet harmaat pisteet ovat rasvaa, joka joidenkin mielestä maistuu villasukalle. Villasukkaa en ole maistanut, joten en ota siihen kantaa.
Lampaan päälle on laitettu kaksi ohutta viipaletta punasipulia, jotka on kostutettu soijakastikkeella. Soija antaa lisää suolaisuutta ja pehmentää sipulin makua. Leivälle on lisätty vielä Savon Suonenjoella valmistettua Ingmanin raejuustoa luukatoa ehkäisemään.
Juomavalinnaksi suosittelemme viipyilevää, vahvaa, hedelmäistä, kypsää ja maanläheistä laatua.
Tämänkertainen iltapala koostuu Vaasan ruispalasta, Karjalan paistista, Auran juustosta, Etelän hedelmistä ja Tsiilen punaviinistä.
Ohje:
Karjalanpaisti:
Jos Sinulla ei ole mahdollisuutta ns. laittaa lihoiksi omaa nauta- ja sikakarjaa, Sinun täytyy käydä kaupassa ja ostaa sieltä valmiiksi paloiteltuja aineksia. Usea hyvinvarustettu elintarvikeliike myy paistiainekset samassa pakkauksessa, siis sikaa ja nautaa yhdessä. Mikäli olet esimerkiksi maahanmuuttajaperäinen tai jostain muusta syystä koet sianlihan nauttimisen sopimattomaksi, karjalanpaisti ei ole Sinun juttusi.
Lämmitä uuni sopivaksi, sähköllä tai uusiutuvalla energialla. Kuvan lihat on kypsytetty leppäpilkkeiden kuumentamassa vuolukiviuunissa. Kuiva leppä on erinomainen energiamuoto, sanoisin, että voittaa koivun mennen tullen havupuista puhumattakaan, joista jää käsiin pihkaa ja jotka paukkuvat palaessaan. "Kuusi paukkuen palavi, hullu kehuen kulkevi", kuulin erään vanhan miehen sanovan 1950-luvulla.
Kun lihat, joita on paistettu soveliaassa uuninkestävässä astiassa veden ja suolan kera, ovat kypsyneet, annetaan niiden jäähtyä ja vetäytyä hetken. Kun suu ei enää tunnu palavan, lihanpaloja asetellaan rukiisen leipäviipaleen päälle. Voita tai muita levitteitä ei tarvita, sillä suolaa ja rasvaa tulee tarpeeksi ilmankin. Rasvan ja suolan terveellisyydestä lienee parasta katsoa jonkun päivystävän terveysdosentin tämänhetkinen mielipide, jonka kuitenkaan välttämättä ei tarvitse nautintoon vaikuttaa.
Aurajuusto ja muut ainekset:
Juuston suhteen pätee sama kuin paistin; jos Sinulla ei ole omaa juustokypsyttämöä karjasi maidolle, osta kaupasta. Aurajuusto on saanut nimensä Suomen Turussakin virtaavan joen mukaan, joka on taas ainoa Suomen joki, joka on nimetty oluen mukaan. Tässä annoksessa siis helkkyy laulu Auran rantain, silmä kirkas salamoi ja kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa lisättynä Vaasan ruispalan myötä Pohjanmaan kaunottarella: "Miss Laaja-aukee Pohjanmaa". Mitä tuohon leipään tulee, senkin moni osaa valmistaa kotonaan, mutta koska taikinajuuri ym. leivontaan liittyvä vie oman aikansa ja vaivansa, oikaisemme valmiilla tuotteella.
Mikäli kasvatat olohuoneen ikkunalla sitrushedelmiä, on helppo ojentaa kätensä ja poimia sieltä mandariini, satsuma tai klementiini antamaan väriä, vitamiinia ja eksotiikkaa annokseen. Jos taas ikkunasi ei ole auringon puolella, mene siirtomaatavaroita myyvään liikkeeseen ja osta sieltä hedelmiä. Pienten - ja miksei isompienkin - appelsiinin sukulaisten ostaminen on aina riskipeliä. Ne joko ovat happamia tai sitten eivät. Lajejakin on monia. Mainitsin edellä kolme ehkä tavallisinta nimeä. Klementiini on mandariinin ja pomeranssin risteytys, jonka kehitti algerialainen pappi Pierre Clementin vuonna 1902. Heikki Klemetti oli säveltäjä, musiikkihistorioitsija, kriitikko ja kuoronjohtaja, jonka tunnetussa laulussa kuuset eivät pauku palaen, kuten aiemmassa sanonnassa, vaan kuiskivat kummulla. Muzio Clementi oli taas italialaissyntyinen englantilainen pianosäveltäjä. Eräässä henkisessä kilpailussa, joita aikoinaan maaseudullakin musiikin, kuorolaulun ja pianonsoiton harrastajille järjestettiin, tyttö esitti Clementin sonatiinin, jonka kunnan raittiussihteeri kuulutti olevan Klemetin sonaatti, ei sentään Sonaatin klementiini.
Juoma:
Jos olet maahanmuuttajaperäinen, tai jostain muusta hyvästä syystä kaihdat alkoholipitoisia juomia, voit kuvassa olevan viinin korvata jollakin muulla nesteellä. Kuten mainittu, lasissa on tsiileläistä halpaa punkkua, josta löydät asiantuntija-arvion täältä.
Nauttiminen:
Jos täytettä on leivän päällä paljon, siis korkea pino, kannattaa hedelmänlohkot syödä ensin, ikäänkuin alkusalaatiksi, jotta annos mahtuu kunnolla suuhun. Veistä ja haarukkaa emme käytä ruisleivän syönnissä. Kuvassa ei ole edes lautasta, vaan leipä on joulunvärisen muovitabletin päällä. Guten Appetit!
PS. Koska lukijani Hikkaj paheksui kynsilaukan käyttöä aikaisemmassa reseptissäni, en puhu nyt siitä mitään.
Päivän ruokaohjeen innoittajana on syyskuun 4. päivänä vuonna 1768 syntynyt ranskalainen diplomaatti Francois Rene de Chateaubriand, joka on antanut nimensä tuhdille liharuoka-annokselle. Valmistaminen on perin helppoa, jos et itse pysty lehmää teurastamaan, osta kaupasta hyvin riippunut sisäfile. Siitä saa oikeasti vain kaksi annosta, sillä fileen päät ovat jo liian suippoja kunnon pihviin. Paista öljyn ja voin seoksessa halutun kypsyiseksi. Ripottele päälle mustapippuria ja suolaa maun mukaan. Kuva ei ole Karin keittiöstä vaan Wikipediasta. Näppää suuremmaksi, jos olet lihansyöjä ja kuolaa vapaasti.
Kun olet siirtänyt lihat pois pannulta, ota esiin punaviinipullo ja kaada siitä sopiva loraus suuhusi ja pannulle voi-öljy-seoksen sekaan pannulle kastikeainekseksi.
Joskus taannoisina vuosikymmeninä olin Saksassa sikäläisen harrastuspiirin (vain miehiä) mukana valmistamassa ruokaa. Ideana oli, että jokainen vuorollaan eri kokoontumiskertoina toimi chefinä. Silloin kun olin porukassa, tehtiin täytettyjä broilerinkoipia. Luut keitettiin liemeksi, ja sekaan kaadettiin valkoviiniä. Joka ukko oli käsi ojollaan kattilan päällä lasin kanssa silloin, yleinen mielipide oli,että viinille on parempaakin käyttöä kuin keittoliemenä olo.
Rituaaliin kuului myös, että tehtäväjaon aikana nautittiin pilsener-bieriä ja lenkkimakkaraa, jotta ei nyt sentään nälkä kesken ruoanlaiton yllättäisi.
Jesse Hartikkala, jonka surullisista vaiheista olen kertonut aikaisemmin samalla otsikolla (ilman kakkosta) selvisi kuin selvisikin pälkähästä puhuttelulla, ajokiellolla ja sakoilla. Uunikaupat Raumalla jäivät tekemättä, kuten myös Ylä-Savossa, jonne sovitusta kohtaamisesta hän myöhästyi.
Edellä muistellut tapahtumat olivat ns. viimeinen tikki syihin, jotka saivat hänen esimiehensä pyytämään Audin ja työpaikan avaimet pois. Esimies valitteli väsymystään, eikä jaksanut antaa Jesselle minkäänväristä kädenpuristusta.
Jesse nousi kuitenkin jaloilleen ja sai työpaikan lähdevesifirmaan. Vienti veti, ja ulkomaisia asiakkaita kohdattiin tuon tuostakin.
Eräänä päivänä kännykkä soi ja Jesseä pyydettiin järjestämään illallinen ulkomaiselle delegaatiolle.
- Parasta pöytään, käsky kuului.
Jesse varasi paikallisen kylpylähotellin suurimman kabinetin ja tilasi samppanjaa alkumaljoiksi, jääkylmiä snapseja, yrttimarinoitua porsaan sisäfilettä kermaperunoiden kera sekä eteläafrikkalaista punaviiniä. Jälkiruoaksi kahvia ja konjakkia.
Jesse ja muut firman asiaankuuluvat edustajat olivat paikalla ojennuksessa, kun vieraat saapuivat. Nämä olivat pukeutuneet pitkiin viittoihin ja valkoisiin päähineisiin ja katsoivat kummissaan tarjoilijaa, joka työnsi juomatarjottimen heidän eteensä.
Vieraat suhtautuivat kaikkeen tarjottavaan torjuvasti ja poistuivat paikalta, kun autonkuljettajia varten varattu JAFFA-pullo tuotiin esille.
Vihannekset antavat sekä ruokapöytään että syöjälle virkeyttä, väriä ja vitamiineja. Päivän vihanneksena on herne, joita voi ostaa sangen edullisesti kuivattuina. Pienen liotuksen jälkeen itäneet herneet pistellään multaan, ja katso, jo muutaman vuorokauden jälkeen valmiina nautittaviksi on pitkiä herkullisia versoja, joita nykyään Michelin-miehet pistävät gourmet-annoksen päälle ristikkäin.
Kuvassa on kevyt iltapala ja samalla drinkki, helppo valmistaa, jos ruukussa ikkunalla on herneenversoja, ja pullonkorkinavaaja on tallella, ettei kruunukorkkia tarvitse takoa pöydänreunaan tai jyrsiä sitä hampaillaan auki.
Valmistus:
Kaada olutta lasiin, ja jos juoma on lämmintä, katso, että se ei kuohu yli. Portteri on aika kallista, mieluummin siis suuhun kuin pöydälle. Pöytä on yleensä kuitenkin sen verran epäsiisti, että ei ehkä ole järkevää ryystää juomaa suoraan siltä.
Laita versot lasiin koristeeksi, katsele aikasi, syö ne sitten ja juo olut hitaasti nautiskellen.
Vihannesten käytön soisi lisääntyvän suomalaisessa ruokakulttuurissa. Varoittavana esimerkkinä muistan erään valtakunnallisen liiton toiminnanjohtajan, joka ruokailun yhteydessä kertoi tehneensä sopimuksen jäniksen kanssa. Hän kertoi olevansa syömättä sen eväitä, ja jänis ei ajaisi hänen autoaan. Ei ollut puhetta, kuinka kova kyty jäniksellä oli vanhan Saabin rattiin.
Pääsiäispäivän iltaan soveltuu tämänkertainen kevyt ja helppovalmisteinen herkku, joka on muunnelma aikaisemmasta reseptistä. Tässä kynsilaukka ja puolukkahillo on korvattu haukifileellä ja 17-prosenttisella emmental-juustolla.
Ainekset siis ovat:
- kaurapuikulaleipäviipale; mieltymyksen mukaan joko kansi- tai pohjapuoli.
- haukifile, kohtalaisen kokoinen
- sitruunapippuria
- voita
- öljyä
Valmistus:
Paista ehdottomasti ruodotonta haukifilettä kuumalla pannulla riittävästi kummaltakin puolelta voi-öljyseoksessa. Voi antaa väriä ja öljy on muuten terveellistä ja poistaa voin kolesterolin. Kokonaisesta pyydystämästäsi hauesta on sinun ehkä turha huonolla veitselläsi ja taidoillasi ruveta filettä irroittamaan. Onkin parasta tuntea joku enemmän kalastukseen perehtynyt henkilö, joka käydessään teillä tuo sinulle fileen valmiina. Tälläkeinoin säästyt monelta vaivalta.
Kun kala on kypsää, pieni se puikulan päälle sopiviksi paloiksi ja aseta tummempi puoli ylöspäin leivälle. Älä laita leivälle voita, koska kalassa on rasvaa paiston jäljiltä yllin kyllin, ja juusto sisältää sitä seitsemäntoista prosenttia.
Leikkaa juustosta reilunkokoisia tankoja ja aseta ne kalan päälle. Ripottele annoksen ylle sitruunapippuria. Juomaksi sopii moni neste, alkoholipitoisten kanssa tulee noudattaa kohtuullisuutta.
Sisältää tuotesijoittelua:
Leipä: Fazer
Lautanen: Kultakeramiikka
Juusto: Valio
Mauste: Meira
Hauki: Suomen sisävesistö
Vaxtuukki: Tokmanni
Voi: Valio
Öljy: X-tra rybsolja
T niinkuin Table settings on 18. osan alkuaiheena. Artikkelin on kirjoittanut McCall's Magazinen Dekoraatiodepartimentin pää(llikkö) Nathan Mandelbaum, eli Mantelipuun Natte. Selventävä kokosivun kuva on tässä mukana osoittamassa pöytätarpeiden asettelua. Lasten tietokirjassa ei kateta ryyppy-, konjakki-, valkoviini-, punaviini-, tsamppanja- coctail- eikä grogilaseja, jotka kuuluvat aikuisten kattaukseen. Jalalliset lasit on kuitenkin pöytään tuotu jääpaloineen. Lapsille on syytä ajoissa opettaa, kuinka jalkalasiin tartutaan, ettei sitten missi- tai elokuvakilpailun tilaisuudessa joudu Mattiesko Hytösen nälvimäksi.
Artikkeli on yleisen alkupuheen jälkeen jaettu kahteen osaan kuin Kurkelan Juhon saarna. Toinen osa käsittelee muodollista päivälliskattausta ja toinen osa muodottomampaa buffetkattausta. Jälkimmäistä kuitenkin kirjoittaja pitää ihan siistinä jutskana.
Kun ihmettelet, että mikä Kurkelan Juho, niin tämä:
"SEPETEUS. Kimnasisti, kimnasisti vasta; mutta siinä pojassa asuu Herran henki. Jos olisit häntä katsellut saarnastuolissa ja sanansa kuullut, niin takaanpa, että olis hän selkämunaskin vapisemaan pannut. Tosin oli ensin nenänsä vähän kelmeä ja äänensä tärähteli hieman. Mutta pianpa perehtyi poika, ja nyt hän punotti kuin tulinen muuri ja, ravistellen päätänsä, hän kovasti huusi: »heräjä sinä, joka makaat, heräjä sinä, joka makaat».--Kahteen osaan jakasi hän saarnansa, ensimäinen oli helvetin vaivasta, toinen taivaan ilosta.--Oih, oih! sitä poikaa, Herran enkeliksi hän tuntui, koska hän pohti, hikoili ja pohti ja puhalteli innossansa. Mutta näitpä huudostansa vaikutuksen viimein: kävipä äkisti ihana liikutuksen humaus yli naisväen puolen kirkkoa, ja humauksen perään pientä ja kestävää pirinätä kuulit, niinkuin sanan sattuessa tapahtuvan tiedämme.
Jeremiah Colman perusti sinappimerkkinsä vuonna 1814, joten se on yksi vanhimmista ruokabrandeista. Joulunviettoon kuuluu sinapin nauttiminen olennaisena osana. Lisukkeena käytetään yleensä uunissa kokonaisena paistettua sian takajalkaa.
Sinapin siemeniä on käytetty vertauskuvana. Pienistä siemenistä kasvaa iso puu, jonka oksille linnut pesiytyvät. Myös suomalaisessa laululyriikassa mainitaan kyseiset siemenet. Me suuret ikäluokat ja vähän vanhemmatkin muistamme Otto Donnerin sävellyksen Jaakko Pakkasvirran elokuvasta Vihreä leski: "On riemulla pikkuiset siemenet, litikutileijaa ja siemenet, ne on sinapinsiementä pienemmät, halitulihittu ja pienemmät..."
Ammenna sekoitusastiaan riittävän monta mitallista jauhetta.
Ammenna yhtä monta mitallista kylmää vettä. Mikäli jostakin syystä ammennat ensin vettä, kuivaa mitta ennen jauheen lisäämistä.
Sekoita lusikalla yhtenäiseksi tahnaksi. Sekoitusastian on hyvä olla loivapohjainen, jolloin kuivaa pulveria ei jää pohjan reunojen tuntumaan.
Siirrä valmis sinappi säilytysastiaan ja varastoi jääkaapissa muutama tunti, jolloin maku lievittyy hiukan. Vastatehdyn sinapin maistaminen tulee tehdä omalla vastuulla ja sisäänhengitystä välttäen.
Nauti sinapin lisukkeena kinkkua, joka on parasta aatonaattoiltana puu-uunista otettuna. Ruis- tai setsuurileivän palasia voi lisäksi kastella sulassa ja suolaisessa kinkunrasvassa. "Se särvittää niin", sanoi Simeoni Juhaninpoika Jukola.
.jpg)
