ONKO MAALLANNE MALTTIA VAURASTUA?
Dakotan ohjaamossa on hikinen tunnelma. Kone ei pysy kauaa ilmassa, onneksi moottori ei syty palamaan. Vuoren takaa aukeaa yllättäen tasaiselta näyttävä pensaikkoinen laakso.
- Laskeudutaan tuonne, kapteeni sanoo ja käskee matkustajan kiinnittämään turvavyön. Kone tekee onnistuneen mahalaskun keskelle viinitarhaa. Cabernet Sauvignon-rypäleet lentelevät ja liiskaantuvat tuulilasiin. Kone liukuu tarhan pituudelta ja pysähtyy onnellisesti joen rannalle. Kukaan viiniköynnösten parissa ahertaneista ei jää alle, vaan tuijottavat taivaalta ilmestynyttä härveliä ihmeissään.
Koneen ovi avautuu ja kolme miestä kömpii ulos. Kaksi on ilmavoimien univormussa, kolmas on keski-ikäinen pyöreärillinen mies, harmaapukuinen.
- Hi there! mies sanoo englanniksi. – Where are we now?
Viinitarhan työntekijät supisevat keskenään. Joku sanoo jotakin oudolla kielellä, joka muistuttaa etäisesti latinaa.
- Take us to your leader, silmälasipäinen sanoo harvaan ja joka sanaa painottaen. Joku näyttää ymmärtävän, koska heitä lähdetään opastamaan kauempana näkyvää kaupunkia kohti. Toinen lentäjistä jää vartioimaan konetta automaattikivääri aseenaan.
Clitonian monarkiaan ja hallitusjärjestelmään palaan myöhemmin. Yhdysvaltalaisen koneen pakkolasku on maan taloudelle ja hyvinvoinnille viinisadon tuhoutumisesta huolimatta äärettömän merkityksellinen, kuten tulemme huomaamaan.
Ulkoministeri ja koneen kapteeni saatetaan vanhan kolmikerroksisen kivirakennuksen luo, ja yksi saattajista menee sisälle. Muut jäävät kadulle odottamaan. Kohta sisään mennyt tulee ulos, sanoo jotakin toisille ja kiiruhtaa sitten juoksujalkaa viereiseen pubiin. Sieltä hän tuo pyylevän miehen, joka tervehtii vieraita sujuvalla englanninkielellä.
- Voimme mennä kuninkaan puheille, toimin tulkkina, hän sanoo.
Kuningas istuu työpaikallaan valtaistuimella. Vasemmassa kädessä hänellä on valtakunnanomena, oikeassa valtikka. Päässä on turkisreunusteinen kruunu.
Ulkoministeri on tavannut kuninkaita ennenkin maailmanmatkoillaan, mutta lentäjälle näky on uusi, ja häneltä suu loksahtaakin auki hämmästyksestä.
Muutaman muodollisen lauseenvaihdon jälkeen Dulles päättää käydä suoraan asiaan.
- Onko maallanne malttia vaurastua? hän kysyy.
Kuninkaalle ja parille paikalla olevalle hoviherralle kerrotaan, että koneessa on lastina Saksaan tarkoitettu painokone, runsaasti setelipaperia ja painolaattoja US-dollarin valmistamiseksi. Pakkolaskun takia salaista tavaraa ei voida toimittaa alkuperäiseen kohteeseensa, vaan se voisi jäädä tänne hyödyttämään paikallista elinkeinoelämää.
Amerikkalainen ehdottaa, että kone pantaisiin pyörimään mahdollisimman pian, ja seteleitä painettaisiin kaikille asukkaille riittävästi. Niillä voitaisiin käydä hankkimassa muista maista tarpeellisia palveluja ja hyödykkeitä. Tähän asti Clitoniassa ei ole rahaa oikeastaan käytetty lainkaan. Clitoniaan tulisi perustaa keskuspankki, joka hoitaisi rahan tekemisen ja jakelun. Konttorissa voisi olla pienempi käsipainokone, josta sisään poikkeavalle asiakkaalle voisi pyöräyttää muutaman taalan suurimpaan tarpeeseen. Ministeri korostaa vielä, että Clitonian dollarit eivät ulkoisesti poikkea mitenkään muista. Ne on painettu virallisilla laatoilla viralliselle paperille. Numerosarjan alussa oleva kirjain viittaa täällä tehtyihin.
Kuninkaanlinnan tornikello lyö, on kahvitauon aika. Kuningas laittaa kruununsa, valtakunnanomenan ja valtikan pöydälle valtaistuimen viereen, ja seurue siirtyy keittiöön, jossa kuninkaallinen keittiömestari kattaa kupit pöytään.
Käy ilmi, että tulkki hyvästä englanninkielentaidostaan huolimatta on kotoisin pohjoisesta Finland-nimisestä maasta. Hän oli erään sodassa tehdyn kaukopartioretken seurauksena joutunut alppimaisemiin, mutta ei tahdo kertoa asiasta tarkemmin. Dulles muistaa Finlandin. Se maksoi velkansa viimeistä latia myöten.
Tulkki vitsailee suomenkielisistä sanoista. Hän virkkaa, että kuninkaan olisi hyvä taitaa muutamia sanoja suomea. Oikea ja vasen olisi ainakin osattava. Niistä saa työtä varten hyvän muistisäännön: valtikka oikeaan ja omena vasempaan käteen.
(jatkuu...)
(jatkuu...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti