Eläkeläinen näkee paikallislehden etusivulla värikkään ilmoituksen. Puolueen paikallisosasto lupaa jakaa lauantaina torilla ilmaista makkaraa ja kahvia munkilla. Puolueen Puheenjohtaja on luvannut myös tulla kertomaan, ketä kannattaa äänestää kunnallisvaaleissa. Puheenjohtajaa itseänsä ei voi äänestää savolaisessa pitäjässä, mutta paikalla luvataan olevan niitä, joita voi.
Eläkeläinen hyppää pyörän selkään ja karauttaa puolen virstan päähän torille, johon kylmää tuulta ja muutenkin koleaa säätä uhmaten joukko iäkkäitä kansalaisia on kokoontunut kuuntelemaan Puheenjohtajaa ja esittämään tälle kysymyksiä.
Syödään siinä makkara, olisiko Atrilli-merkkinen. Eläkeläistä harmittaa, kun paikallisen osuustoimintaliike on korvannut alle euron hintaisen Atrillin vielä kymmenen senttiä halvemmalla Poprillillä, joka ei mielestään kertakaikkiaan ole enää nautintoa tuottava elintarvike. Puolueosasto toki voi olla varakaskin tarjoten kalliimpaa Hiillosmakkaraa. Grillimakkaravertailut on parasta tehdä syömällä ne kylmänä suoraan paketista. Kalleimmasta päästä oleva Camping häviää testissä Atrillille kirkkaasti.
Kahvia ja munkkia nautitaan makkaran peräruoaksi - peräruoka on ainakin Itä-Suomessa käytettävä muoto.
Puheenjohtaja on luvannut olla torilla 45 minuuttia, ja kyllähän toki asialleen omistautunut henkilö sen ajan jaksaa ja tarkenee keskustella kylmässäkin säässä aatteen hehkuttamana.
Sanovat, että meillä on huono hallitus. Nuoriso on ilman työtä, mamut mellastaa ja nämä vaan senkun mättävät rahaa Kreikkaan ja muille laiskureille. Nokian ukollekin antoivat maksaa 19 miljoonaa kaupan päälle ja Himaselle kanssa vähän. Kaukoidän porukat vie marjatkin maasta.
Ympärivuorokautinen hilpeä chat-ohjelma MTV3:n alakanavalla, jota muutaman minuutin aina aamuisin seuraan aamulääkkeiden ottamisen ohessa, kertoo ehdottoman subjektiivisen totuuden. Sanomisen ilosta jotkut näpyttelevät kymppitolkulla mielipiteitään politiikasta ja poliitikoista. No, meneväthän ne rahat mediayhtiölle, eikä Hellaan tyypeille. Kumma, kun joku on semmoisia hallitsijoita vallan jenkkakahvoihin kiinni päästänyt. Sen toisen oppositiopuolueen miljonääripuheenjohtaja ei uskalla puhua ja pakoilee julkisuutta. Toinen oppositiopuolue taas panee ensi vaalien jälkeen homman remonttiin olan takaa. Jo vuosia jatkunut keskustelu, voivatko miehet käyttää sukkahousuja, pulpahtaa silloin tällöin esille politiikan ulkopuolisista aiheista.
Mielestäni hallitus on vankka, olipa siinä jäseninä sitten vaikka ukko etnisiä, kun sen kätyrlauma sankka ei esimerkiksi öiseen aikaan tule hakemaan kuulusteluihin tai Siperian-junaan. Semmoisiakin hallituksia on joskus joissain maissa ollut.
Öylössäpäivänä oli torilla ja kirkkopuistossa suuren urheilujuhlan tunkua. Kuva esittää vauhdikkaan puolueidenvälisen kyykkäkilpailun tiimellystä. Puolueettomana tarkkailijana olen rajannut siitä viskaajan pois. Varjo näkyy, kuten kuvaajasta ja katsojistakin.
Jos nykyajan poliittiset puhujat käyttäisivät julistuksessaan vertauskuvia saarnan tyyliin, he voisivat väräjävillää äänillä verrata kyykkää vaaleihin. Ruudusta lentäviä palikoita voitaisiin verrata niihin, joita kansa kirkkain katsein ja toivo, kotiinpaluu, työläisen ja yrittäjän asema, sote, euro ja muut olennaiset asiat mielessään äänestää valtuustoihin ja lautakuntiin etuaan valvomaan.
Asia voitaisiin tulkita myös niin, että ne mitään aikaansaamattomat korruptoituneet ja vain omaa etuaan valvoneet lentävät nyt ulos kuin kyykät neliöstä. Kyykkätermistön mukaan akan poistamisesta saa kaksi ja papista yhden pisteen.
Torilla oli kalakauppiaiden lisäksi kolme telttaa, joista sai makkaraa, kahvia ja mustikkapiirakkaa ilmaiseksi. Nämä edustivat ns. vanhoja suuria puolueita. Suoritin vertailevan tutkimuksen ja olin tyytyväinen, kun muut näkyivät uskovan voittoonsa niin, etteivät olleet virallisesti paikalla, mitä nyt kyykkäareenalla jakoivat flaijereita. Olin tyytyväinen, koska en olisi jaksanut syödä kolmea makkaraa enempää. Kaikille kerroin äänestäneeni jo ensimmäisenä ennakkopäivänä klo 9.15, joten en antanut makkaroiden vaikuttaa ratkaisuihini.
Ensimmäisellä teltalla ehdokas kertoi ongelmistaan hiehojen kanssa. Kaikki hänen kolmattakymmentä elikkoaan olivat joutuneet koko kesän viettämään sorkat upoksissa sateen pehmittämällä pellolla. Vasta viime päivinä kamara oli alkanut kantaa paremmin. Makkara oli kohtalaista, hieman suurempi kypsyysaste olisi parantanut pisteitä. Mausteeksi tarjottiin sinappia ja ketsuppia, joista tyydyin ensiksi mainittuun, kuten muissakin vertailukohteissa.
Punakankaisen teltan makkarat olivat hieman kypsempiä. Sielläkin ehdokas puhui sääoloista. Hän kertoi käyneensä viime vuoden syyskuussa puolukassa paidattomana. Tänä vuonna se ei onnistunut.
Kolmannen teltan edustajat kyselivät eläkeläisen elämän sujumisesta. Kerroin eläkeurani alun pääasiassa sujuneen sateelta suojautumisella ja lehtimiehen työllä vaahteranlehtien toimittamisessa pois nurmikolta. Makkara maistui samalle kuin muillakin puolueilla, harmi, kun en tullut kyselleeksi kunkin tuotebrandia, natriumglutamaatin määrää, liha/nahka-suhdetta ym. oleellisia asioita.
Kirjoitin aiemmin tuoneeni mökiltä muutamia banaanilaatikollisia polttopuita Savon Voiman kiusalla sähkölaskun pienentämiseksi.
Tänään tein kiusaa paikallisille huoltoasemille vaihtamalla itse renkaat autoon. Talvirenkaita ei toki nyt vielä tarvita, varsinkaan kun autolla ei ajeta. Sää on aurinkoinen ja lumeton, lämpötila pari astetta positiivisella puolella Celsiuksen asteikolla.
Itse renkaanvaihtotyö sujui rutiinilla lähes jokavuotiseen malliin. Tuo linkitetyssä jutussa oleva kirves ei ollut nyt käytössä, vaan suurempi Fiskars. Varsinkin etupyörillä on joskus taipumus jumittua kiinni vanteen keskiaukon ympäristöstä, ja silloin on hyvä olla käsillä astalo, jolla huitaista vanteen reunaan. Koska en omista aluvanteita enkä pinnapyöriä, en tiedä, juuttuvatko ne yhtä helposti kuin nämä köyhien kiekot, ja uskaltaako niitä kirveellä lyödä. Nyt piti vasenta etupyörää kajauttaa pari kertaa.
Pinnapyöriä käytettiin vielä 1960-luvun brittiurheiluautoissa. MG:n, Jaguarin ja Aston Martinin renkaanvaihto sujui irroittamalla pyörän keskellä oleva siipimutterin tapainen. Työkaluna käytettiin lyijyvasaraa. Formula ykkösissä kakkara on kiinni myös yhdellä mutterilla ja irtoaa ja kiinnittyy huomattavasti nopeammin kuin tämänpäiväinen urakka kotipihalla, mutta Nissanissa ei istunutkaan Kimi eikä kukaan muukaan kaasua painamassa.
Pientä kiusaa yrittivät tehdä toisilleen myös keskustelijat eilisessä vaaliohjelmassa. Onneksi toiselta kanavalta tuli Hans Välimäki, joka kävi tekemässä sushia Berliinissä Robert Heleniuksen kotona. Muistaakseni Hans kiusasi aikoinaan kokkikilpailuohjelmassa jotakuta, joka oli erehtynyt käyttämään epäeettistä tonnikalaa ruoka-annoksessaan. Berliinin kalatorilta ostettu tonnikala ei näyttänyt olevan epäeettistä, koska se kelpasi hyvin sushiainekseksi. Sitä tarvittiin, koska nyrkkeilijä tarvitsee työskentelyään tukemaan proteiinia, ja päätä lyhempi Välimäki ei sitten kai halunnut vastustella...
Toukokuu ja Vappu lähestyvät uhkaavasti. Videolla tsekkiläiset sellistit esittävät brittiläistä kansansävelmää viileähköissä olosuhteissa.
No nythän on niin, että kappaleen englanninkielinen vakiintunut nimi on Greensleeves, ja sanat, joissa ei hippaa oteta toukokuun kukkasiin kertovat ihan muista asioista. Väitetään, että laulun olisi tehnyt Henry The Eight Boleynin Annalle, mutta se lienee legendaa. Kun mainitaan sana green (vihreä) ja sleeve (hiha), joudutaan väistämäti politiikan ankariin kurimuksiin. Vihreällä värillä oli lauluntekoaikoihin varsinkin naisten vaatetuksessa hieman pejoratiivinen merkitys. Neito, jonka mekossa oli ruohikossa kieriskelyn johdosta väriä, oli vähän arveluttava - nytkin vihreä poliittisessa merkityksessä on joidenkin mielestä semmoinen.
Mitä taas hihoihin tulee, niiden merkittämisen merkityksistä keskustellaan parhaillaan monen muun tärkeän aiheen ohella. Hihamerkkien historia on pitkä ja monipuolinen. Ennen sotia oli Suomessa monella ässä hihassa. Mikäli olet kiinnostunut hihamerkeistä, valinnanvaraa löytyy identifiointiisi vaikkapa myös täältä.
Hihamerkki lienee kuitenkin turvallisempi kuin hihapuukko.
Alas, my love, you do me wrong,
To cast me off discourteously.
For I have loved you well and long,
Delighting in your company.
Chorus:
Greensleeves was all my joy
Greensleeves was my delight,
Greensleeves was my heart of gold,
And who but my lady greensleeves.
Alas, my love, that you should own
A heart of wanton vanity,
So must I meditate alone
Upon your insincerity.
(Chorus)
Your vows you've broken, like my heart,
Oh, why did you so enrapture me?
Now I remain in a world apart
But my heart remains in captivity.
(Chorus)
If you intend thus to disdain,
It does the more enrapture me,
And even so, I still remain
A lover in captivity.
(Chorus)
I have been ready at your hand,
To grant whatever you would crave,
I have both wagered life and land,
Your love and good-will for to have.
(Chorus)
Thou couldst desire no earthly thing,
But still thou hadst it readily.
Thy music still to play and sing;
And yet thou wouldst not love me.
(Chorus)
I bought thee kerchiefs for thy head,
That were wrought fine and gallantly;
I kept thee at both board and bed,
Which cost my purse well-favoredly.
(Chorus)
I bought thee petticoats of the best,
The cloth so fine as it might be;
I gave thee jewels for thy chest,
And all this cost I spent on thee.
(Chorus)
Thy smock of silk, both fair and white,
With gold embroidered gorgeously;
Thy petticoat of sendal right,
And these I bought thee gladly.
(Chorus)
My men were clothed all in green,
And they did ever wait on thee;
All this was gallant to be seen,
And yet thou wouldst not love me.
(Chorus)
They set thee up, they took thee down,
They served thee with humility;
Thy foot might not once touch the ground,
And yet thou wouldst not love me.
(Chorus)
'Tis, I will pray to God on high,
That thou my constancy mayst see,
And that yet once before I die,
Thou wilt vouchsafe to love me.
(Chorus)
Ah, Greensleeves, now farewell, adieu,
To God I pray to prosper thee,
For I am still thy lover true,
Come once again and love me.
Greensleeves was all my joy
Greensleeves was my delight,
Greensleeves was my heart of gold,
And who but my lady greensleeves.
Kuvassa seisaallaan oleva mies kävi kertomassa tänään mm. kuinka Pohjois-Karjalassa aletaan polttaa sotilaspasseja hallituksen päätösten takia. Passien, kirjojen ja muiden dokumenttien polttaminen onkin oiva ratkaisu moneen vaikeaan asiaan, kuten historian vaiheista muistamme.
Valtion Poikaleirillä - jonka termin blogisti Tillman on ansiokkaasti lanseerannut - olin n. 44 vuotta sitten nytten jo lakkautetussa Savon Prikaatissa, Mikkelin kittaajissa, kuten past. U.E. Luttinen määritteilisi. Nyt kiistanalaiseen karjalaiseen sotilaskeskittymään olen myös tutustunut. Melko pian Mikkelin poikaleirin jälkeen suoritin reservipalvelusta siellä. Lämmin kevät-kaksiviikkoinen vapun tietämissä meni mukavasti. Sotinpurolla ammuttiin sitten kovilla, ja koulutukseni tulenjohto- ja viestialiupseerista vaihtui varolaskijaksi. Varolaskijan tehtävänä on katsoa, että laskija osaa antaa tuliasemaan oikeita koordinaatteja. Ennen maastoon menoa kerholla iltaisin oli mukava tunnelma, jonka pilasi kerran vain jostain sinne eksynyt kirjaedustaja, joka pilkkasi surkeata sotilasammattia. En ostanut häneltä mitään, vaan kerroin jo omistavani kirjan.
Kun harjoitus päättyi, oli yhden miehen Tipparenun moottoritilaan tehnyt västäräkki pesän.
Myöhemmin olin kunnan edustajana ottamassa vastaan prikaatin komentajan kanssa puulaatikon päällä saapumiserän loppuparaatia kovassa pakkasessa. Vain rumpalit uhrattiin ulos, muu soittokunta oli sisällä.
Puheen piti pitää naapurikaupungin mies, mutta hän ei ollut saapunut paikalle.
- Ei hätää, sanoi luutnantti ja kaivoi taskustaan puheen, jonka sitten pidin kotiuttamistilaisuudessa.
Karjalan kunnailla-kulissitaloihin olen käynyt myös tutustumassa East Finland Film Comission esittelytilaisuudessa. Tuottaja kertoi, että sarjaan piti kirjoittaa ympäristösyistä johtuen ammuntaa ja metsästystä harrastavia henkilöitä.
Sanovat, että toinen peittoaa toisen 6-0, tulee siis lumierä. Lapsuudestani on jäänyt mieleeni muisto lumesta ja hiihtämisestä 56 vuoden takaa. Vanhemmat kuuntelivat radiosta, kuinka siellä hoettiin yhtä ja samaa nimeä 151 kertaa, ja toista 149 kertaa. Minä mieluummin hiihtelin hankia hiljalleen.
Sanottiin, että se toinen voitti yhdellä äänellä, mutta eikös 151-149 ole 2?
Hyvää karinpäivää kaikille Kareille, myös salakareille. Karin päivänä alkoi ennakkoäänestys. Koska se tapahtuu kerroksen verran työpaikkani alapuolella, olin jonossa jo pari minuuttia jälkeen yhdeksän. Samassa talossa työskentelevät vaalivirkailijat tunsivat minut 30 vuoden kokemuksella, joten passia tai ajokorttia ei tarvinnut näyttää, hetu piti toki luetella.
Kuvassa ovat kaikki ehdokkaat Evaa lukuunottamatta. Häntä edustaa tyhjä tummanruskea filmivaneritaulu. Ehkä tukijoukot ovat miettineet hänen saavan ääniä ilman julistettakin. Lähin ruotsinkielinen alakoulukin on vain runsaan kahdenkymmenen kilometrin päässä.
Näistä seitsemästä vain kaksi näyttää kuvassa kätensä. Poolopaitainen pitää oikeata kämmentään sydänalassaan tuskaisen näköisenä, toisella on vasen käsi taskussa. Vain yksi sukupuolienemmistöinen ehdokas on esillä sen puuttuvan Evan lisäksi. Muut kuuluvat vähemmistöön, naisia lienee Suomessa enemmän kuin miehiä. En ole asiasta varma, mutta näin luulen.
Jos kyseessä olisivat ulkomaiset hiihtokilpailut, kolme ehdokasta komeilisi television ja näyttötaulun tuloslistalla kirjoitusmuodossa Vaerynen, Niinistoe ja Arhinmaeki. Ulkomaalaisnimisiä presidenttejä olisi tarjolla nyt pari kappaletta, aikaisemmin heitä on ollut virassa muutamia.
Kuudesta miehestä vain kolmella on kravatti kaulassa. Omana veikkauksenani sanon, että se kannattaa.
Iltalehti otsikoi: "Ei läppäreitä istuntosaliin" ja sitten "Ei kannettavia istuntosaliin". Nykyinen puhemies Heinäluoma ei halua, että salissa olisi liikaa mobiililaitteita.
Toinen otsikko voisi tarkoittaa, että salissa ei saa olla (ulos)kannettavia henkilöitä, kuten joskus on ollut.
22.10.2011
Päivän taidekuvana on virolaisen 22.10.1865 syntyneen Kristjan Raudin/Raudan maalaus "Kalev kosjas", Viron kansalliseepoksen aihepiiriä. Suomessakin on taiteilijan sukunimikaima, kuvanveistäjä.
Linkin takana puhutaan vaaleista, niitähän taasen on tulossa. Kokoomus päättää tänään, kuka on puolueen presidenttiehdokas. Jännät paikat, mahtaako mennä äänestykseksi...
Niin koti- kuin ystävällismielisessä naapurimaassammekin keskustellaan parhaillaan vaaleista, siis ei blondeista, vaan käytännöstä, joilla kansakunnille valitaan semmoisia johtajia, mitä ne ovat ansainneet ja itse demokraattisesti halunneet valtiolaivansa purjeita kiskomaan ja ruoria veivaamaan.
Naapurimaassamme on vaalivaltiksi keksitty lumimies eli jeti, jonka pesä on löytynyt Kemerovosta. Duumaan pyrkivä nyrkkeilijä Jalujev, "The Beast From The East", 213 cm, kenkä 52, on osallistunut lumimiesretkikuntaan ja esitellyt tuloksia tiedemiehille. Joidenkin mielestä homma haiskahtaa huijaukselta, mutta kemerovalaiset mainostavat ja markkinoivat aluettaan mielenkiintoisena ja elämysrikkaana matkailukohteena.
Naapurimaan poliittisia pr-tapoja ajatellen lumimiehen löytyminen kyllä päihittää tiikeri- ja sukellusjutut mennen tullen.
Voisi olla aika iso jytky meillä, jos kuvassa oleva karvaturri liittyisi jonkun meikäläisen ehdokkaan kiertueelle. Vahinko vain, että nuo miehet tuossa sössivät hommansa ja päästivät sen karkuun Lapin tuntureille, mutta joku sikäläisiä maisemia tunteva saattaisi sen löytääkin.
Hyvää lokakuun alkua. On jo kolmas päivä keskimmäistä syksyn kuukautta menossa, mutta toiveikkaissa merkeissä eletään. 10 miljoonan lottopotti meni joillekin muille, ehkä osaksi Lappiin, josta myös päivän ajankohtaiskuvan esittämä henkilö on kotoisin. Hänkin tavoittelee eräänlaista pottia, varmaan ihan jytkyä.
Syyskuun lopuksi rauhallista kuoromusiikkia. Päivän säveltäjä on Charles Villiers Stanford (30.9.1852 - 29.3.1924).
Blue Bird-laulun esittää suomalainen lauluyhtye Lumen Valo. Lunta ei ole vielä meilläpäin valaisemassa, onneksi, sillä pidän enemmän ruohonleikkuusta kuin lumitöistä. OP-Pohjolan seinässä oleva mittari näyttää nyt 14 astetta Celsiuksen asteikolla. Jossakin Reuna-Suomessa lienee vielä lämpimämpää.
Odotan jännittyneenä ensi maanantaita, sillä jos tässä rakennuksessa olisi keskusradiojärjestelmä, siitä voitaisiin aamulla kuuluttaa kaikille amerikkalaiseen tapaan: "Mr. V. has arrived at the building".
Mr. V:n olen tavannut iltamatilaisuudessa edellisellä asuinpaikkakunnallani. Iltamien ohjelma oli puhe ilman paperia, 45 - 60 min ja tanssimusiikkia sopivassa määrin. En puhunut vaan soitin muutaman muun kera, puhepuolen hoiti Mr. V.
Maanantaina ei soiteta, vaan jo tunnin päästä alkamisesta Mr V. has left the building.
Peellä alkava puolue, joka on hiljattain saanut ohjeet, millaista kielenkäyttöä tulisi harjoittaa, edellyttää myös, että sen nimi lyhennetään säädyllisesti. Kielenkäyttöön on vakiintunut muoto, jossa sen yhdyssanan muodostamasta nimestä on otettu alkuosasta kolme kirjainta ja loppuosasta kaksi.
Internaatin keskustelupalstoilla asiaa on mietitty hartaudella, ja aika hyvältä monen mielestä vaikuttaisi lyhenne, jossa tasapuolisesti olisi kaksi kirjainta kummastakin. Puhdashenkinen, puhtautta edustava sana toki vain.
Urpiaisen Paavo, pitkänlinjan duunari putkialalla, istuu aamuyöllä sängyn laidalla ja yskii. Avovaimo Lipposen Jutta havahtuu ja tiuskaisee:
- Mitä se siinä keskellä yötä rykkii, ruppeehan sijalles siitä!
- On nyt niin tärkeetä mietittävvää, ei tule ennää uni silimään.
- Mittee se siinä miettii, nukkumaan nyt, että jaksat taas huomenna putkija asentaa.
- No kun huomenna on tiijotustillaisuus.
- Mikä "tiijjotustillaisuus", mittee ne siellä "tiijjottaa"?
- Kun ne on pyytänny minua piäluottamusmieheks.
- Ketkä on pyytänny - sinnuu, vanahoo ukkoo?
- No kaverit.
- Ketkä kaverit?
- No aattelin, että jos tarjoutuisin, niin kyllä varmaan jottiin pyytäis.
- Jottiin pyytäis... ei pyyvvä sinua Erkkikään, elä luule ja unta niä, nukkumaan siitä nyt!
Faber-Castell on tunnettu lyijy- ja värikynämerkki. Tämänpäiväisessä radio-ohjelmassa, jossa puhuttiin politiikan kielenkäytöstä ja jossa juontajana oli Tuomas Katajapensas (nimi suom.), oli mukana myös lyijykynän hypistelystä tunnettu Ylen poliittinen toimittaja (eläk.).
Kaikki keskustelijat olivat sitä mieltä, että jytkypuolueen vahvuus on siinä, että se osasi, tai sen edustajat osasivat puhua suomalaisille suomea. Politiikan eläk. toimittaja sanoi joskus hermostuneensa, kun haastateltavat poliitikot eivät osaa sanoa asiaansa kansantajuisesti. Sitten juontaja Katajapensas ja em. lyijykynästä tunnettu totesivat jotensakin, että monimutkaisten sanontojen ja vaikeiden ilmaisujen sijaan olisi hyvä käyttää vanlainereita.
Tavaroita penkoessani löysin puolueen jäsenkirjan. Yllä oleva kuva oli liitetty siihen. Jätin päästä yläosan pois esteettisistä syistä, koska naamaan oli lisätty kuivamustekynällä aurinkolasit. Syynä siihen ehkä oli se, että henkilötiedoissa tukan värin ja pituuden (vartalon) lisäksi oli maininta "muuta", jossa luki silmälasit. Lasit olin saanut vasta tuon kuvan ottamisen jälkeen. Voi olla, että nykyisten puolueiden jäsenkortteihin tulevassa kuvassa ei hyväksytä autoa; ehkä joku puolue sentään kuvassa näkyvän merkin laskee eduksi.
Jäsenkortti kertoo, että sen haltija kuuluu SIEP-puolueeseen. Lyhenne on sanoista Suomen Ideologinen Edistyspuolue. Jäsenkirjan viimeisellä lehdellä on lueteltu puolueen etujärjestöt. Ne ovat SaPo, eli SIEPin akateemisten Poliitikkojen liitto ja ProTo, eli Propagandatoimisto.
Jäsenkortin välissä on puolueen koko jäsenkortisto. Neljä jäsentä, joista yksi on puheenjohtaja ja Proton puheenjohtaja, toinen puoluesihteeri ja SaPon puheenjohtaja, kolmas rahastonhoitaja ja neljäs - ainoa naispuolinen - vain rivijäsen. Akateemisuuteen oli vielä matkaa vuonna 1964, jolloin kortti on annettu. Keskikouluaikaisia yhteiskunnallisia ajatuksia siinä kanavoitiin.
Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin kuuluin toiseen, vaikkakin jäsenkirjattomaan puolueeseen, ENP:een, eli Elastiseen Nihilistipuolueeseen, mutta siitä ehkä jotain joskus myöhemmin.
Nykyään ainoa jäsenkirjani on Euroopan Unionin passi.
Kielentutkija puhui radiossa. Hänen mielestään Perussuomalaisten menestyksen syynä ovat päälauseet. Asiat sanotaan lyhyesti ja selkeästi. Sama lippalakki ei sovi kurpitsalle ja sipulille. Rahaa ei saa antaa vieraille maille.
Päivän taidekuvana on Giuseppe Arcimboldon vihannesasetelma. Vihanneksilla ei ole tässä kuvassa lippalakkia vaan kypärämäinen hattu. Hattu sopiikin usealle vihannekselle yhtäaikaa. Käännä näyttöruutu ylösalaisin. Hattu muuttuu silloin kulhoksi.
Aion käydä iltapäivällä äänestämässä. En tiedä vielä ketä. Puoluekaan ei ole selvillä.
Varsinkin vanhemmissa tietoperäisissä julkaisuissa, jotka käsittelevät mm. Suomen vientiä ja tuontia, puhutaan koneista, kojeista ja laitteista. Jotenkin olen käsittänyt, että kojeeseen liittyy jollakin lailla optinen elementti. Kone käy ja tupruttaa mustaa savua pakoputkestaan, kuten Veikko Huovisen novellin tietokone tehdassalin nurkassa. Suomalaista tuotantoa edustaa kuvan soittokone/koje/laite, autonomian aikaan E.G. Granholmin valmistama taffelipiano.
Pianoita tehtiin Suomessa myöhemminkin, mm. Fazer ja Hellas olivat suklaatehtaiden kaimoja. Kummassakin taisi olla samat sisuskalut, mutta kiista oli kova musiikinopettajien keskuudessa, kumpi oli parempi.
Mutta sitten asiaan:
- Juttamari Urpilahti-Kiveläinen, onko isänmaallisuus mielestänne tärkeää?
- Kyllä kun sä ajattelet niinku isänmaata ja vaikka myös äidinkielee, niin kyl sun täytyy sanoo, et molempi on niinku tärkee. Sä näät, et faija niinku huolehtii sen maapuolen ja mutsi sit kuitenki sanoo, siis et miten sun pitää niinku sauhuu tääl.
- Mitä mieltä olette tulevista vaaleista, oletteko jo päättänyt, ketä äänestätte?
- Totta kai sä meet äänestään, vaik sä et tietäskään ketä. Sul on valkkauksen varaa kato vähän (piip)usti, sä voit äänestää ketä vaan. Sä voit jättää tyhjän lipun jos sä haluut, mut sun on kuitenkin parempi vetää siihen joku nimi, näithän on...
- Mitä mieltä olette Soinista, onko hän vaara vanhoille puolueille?
- Kun sä näät sen Soininvaaran, Ode, vai mikä se nyt on, niin heti sä tajuut, et se on ihan oukei, et sä siis todellakaan voi pitää sitä mitenkään pahana.
- Nyt on puhuttu paljon postmodernismista. Mitä mieltä te olette siitä?
- Posti on kyl aika moderni. Sävoit mennä sinne nykyään vaikka lauantaisin tai sunnuntaisin, kun se on siwassa, niin sielt sävoit ostaa samalla sidukkaa tai lonkkuu.
