Oktoberin festiä ja oravakuiskausta lokakuun tuoksinassa

Sisältää tuotesijoittelua, incl. product placing.

Saksanmaalla Bayernissa on tapana suorittaa lokakuussa vallan kumous, kumoten kitusiin useita seideleitä kausiolutta ja syödä siansorkkia sekä suolaisia rinkeleitä. Täkäläisen marketin ajnkohtaistarjouksessa oli raakapakastettuja bretseleitä, joita tänään paistoin iltapalaseksi pari kappaletta. Rinkelit huuhdoin alas saksalaisen sijasta tanskalaisella Keravalla valmistetulla kaljalla. Se oli edullisinta paikallisessa toisessa marketissa. Kolmannessa marketissa edullisinta on ollut Koff, mutta nyt siellä näkyy halvinta olevan Karjala. Kuvassa siis Euroopan kansakuntien parhaat tuotteet kohtaavat sulassa sovussa. Irakilaisille maahanmuuttajille, kuten meille kaikille, joiden pääelinkeino on ruoan nauttiminen hengittelyn ja veren pumppauksen lisäksi, iltatarjoiluni on tietysti yksipuolinen ja myös uskonnolliskatsannollisista syistä osin tuomittava, esittäähän rinkelien malli alunperin munkkien ristittyjä käsivarsia. Kuvan rinkelistä on kerran haukattu koemielessä, onko maku niin hyvä, että kannattaa kuvata. Kyllä se oli.

Pihamme kolme oravaa ovat kovan treenauksen kohteena. Ovellemme johtaa pyörätuolilla kulkemisen mahdollistava metalliramppi, jota reunustavat puiset kaiteet. Oven vieressä kaiteella on pähkinäkuppi, jolle karvaturrit kipittävät syömään kutsun kuullessaan. Kuva elukasta on otettu vajaan metrin päästä, ja se on myös kuvaajan selfie, koska hän peilautuu oravan silmästä. Kädestä eivät vielä syö, mutta kenkää nuolevat.

Valtakuntain johtajat miettinevät alaistensa ja vihollistensa suhteen, kumpi tapa on parempi.

Syksyn satoa

Maan- ja puutarhanviljely osaltani on varsin vähäistä. Sieniäkään en metsästä, hirvistä ja villisioista puhumattakaan. Kaikkia niitä syön mielelläni - nyky-yhteiskunnassa on perin pitkälle kehittynyt työnjako: toiset laittavat evästä purkkiin ja toiset - ja varmaan laittajatkin - niitä syövät ilman että tarvitseisi lähteä kiväärin, kuokan, auran tai trooliverkon kera ulkotöihin.

Eteläisessä NATO-maassa vieraillessani sijoitin muutaman euron kuvassa keskellä näkyvän pullon hankintaan. Jostakin syystä etiketti viehätti. Eipä muuten pitkääkään aikaa ole kulunut siitä, kun nautin pullollisen Brew Dogin "Hello, my name is Päivi"-olutta, 8,2% vol. Päivi-ale on tehty sisäministeri Räsäsen kunniaksi.

Nuo kiinteämmät kuvan ainekset on hankittu paikallisesta Tokmanni-tavaratalosta. Venäläiset suolakurkut on valmistettu maitohappokäymisellä, ja maku on suolaisen tuhti. Kelpaa Mannerheimia kipata vastalääkkeeksi tsakuskoita nautiskellessa. Seljanka taas sisältää kaalia ja siitakesieniä. Sekaan laitoin paloja HK:n bleu-makkaraa. Ja eikun syömään.

Näppärä talonpoika

Asuvatpa ukko sekä eukko, elävät, huokuvat ja hengittävät pienessä lämpimässä tiili- ja harjakattoisessa tupasessa.

Eräänä päivänä, kun talvi tekee tuloaan, eukko puhuu ja ukollensa sanoo, että tämän pitää kauppaan ostoksia tekemään lähteä. Ukko myötäilee, lähteä pitää, sanoo, ja reppua jo kaapista selkäänsä hamuaa. "Kokeilenpa", se sanoo, "jos neljäkolmatta korttelia Keravalla pantua ohrajuomaa seljässäni kantaa saattaisin."

Ulos menee ukko, kulkee, köpöttelee tyhjä reppu seljässään. Tiellä on vitilunta vajaan tuuman vahvuudelta. Ukko hyräilee laulua, jossa kerrotaan tanskalaisesta talonpojasta, joka lähti olutta ostelemaan. Tanskassa on ukko kerran käynyt. Matkan ensimmäinen lentokone lähtee Suomesta kentältä, jonka parkkipaikkaa koristaa jalustalle asennettu neuvostovalmisteinen hävittäjä, ja kolmas - matkan viimeinen kone - laskeutuu kentälle, jonka parkkipaikkaa koristaa jalustalle asennettu yhdysvaltalaisvalmisteinen hävittäjä.

Tanskassa Jyllannin rannalla hiekka narskuu hampaissa. Illanvietossa suomalais-norjalais-ruotsalais-tanskalaistunnelmissa pianosta ukko löytää ruotsalaisten kanssa yhteisiä säveliä, osa norjalaisista on kannettu jo pois.

Kaupankäynti sujuu hyvin, kortti toimii, ja neljäkolmatta korttelia ohrajuomaa reppuun hyvin paketissa mahtuu. Ukolla on muitakin suunnitelmia. Ensiksi se lähtee sekatavarakauppaan, jonka nimi muistuttaa suurta tavarataloa, mutta josta on jätetty tavallisen kansalaisen ääntämyksen helpottamiseksi suhukerake alusta ja ulkomaan kielen mukainen toinen kerake, josta ei tiedä, pitäisikö se ääntää ässänä vai koona, pois.

Sekatavarakaupassa ukko kysyy, onko niitä kellokytkimiä tullut, joita luvattiin ulkokäyttöön kaksi vitosella. Ei ole tullut, asiakas poistuu.

Pieni matka on siirtyä kirjastoon. Ukko istuutuu tietokoneen eteen. Neljäkolmatta korttelia olutta selkärepussa vaikeuttaa asettautumista, mutta näytöltä selviää, että Jukka Tarkan "Karhun kainalossa"-kirja on lainassa ja palautuu vasta yksitoista päivää itsenäisyyspäivän jälkeen. Ukkoa harmittaa, kun ei napannut kirjaa edellisellä käynnillä, kun se oli näytteillä. Silloin sitä tuli selattua, ja semmoinen kohta avautui, jossa Paasikiven Jussia v***tti, kun olivat myöntäneet Leninin kunniamerkin. Ukko tilaa sitten Ilkka Kuusiston "Sävelten siivilän".

Kuusistot ja Koivistot tahtovat meediassa mennä helposti sekaisin, varsinkin Maunot ja Ilkat. Ukko on jo niin vanha, että muistaa, kuinka näköradion kuuluttaja kertoi Mauno Koiviston laulavan. Tirskahdushan siinä sitten kuuluttajattarelta pääsi, eikä siinä mitään, voisihan se Ilkka Kuusistokin johtaa eläintarhaa siinä missä oopperaakin.

Karin keittiö, leipää lisukkeineen

Tämmöisen kevyen välipala-annoksen pystyy loihtimaan vähemmänkin keittiötaitoja omaava henkilö. Hiukan siinä joutuu muutamien ruoka-aineiden käsittelyn yhteydessä käyttämään veistä, mutta varovaisuudella siitäkin selviää. Teräaseiden, kuten puukkojen, veitsien ja saksien kanssa ei saa juosta, kuten jo lapsuudesta muistamme.

Raaka-aineet:

Vaasan pyöreä täysjyväruisnäkkileipäpala (6-osainen yhdyssana, ihan oikeesti)

Kartanon (LIDL-brandi) kotimaista meetwurstia, sis. sikaa ja hevoista, valmiiksi siivutettua

Kotimaista kasvihuonekurkkua

Kotimaisia puolukoita lievästi sokeroituna, omasta liemestään poimittuina

Ulkomaisen omenan viipale

Kotimaista sinappikastiketta

Kotimainen vihreävalkoinen Kultakeramiikan valmistama lautanen eli tassi

Aseta täysjyväruisnäkkileipäpala lautaselle jauhopuoli alaspäin. Jos käyttäisimme leivällä voita tai muuta levitettä, se asetettaisiin ehdottomasti toisinpäin, sillä voin paikka näkkileivällä on jauhopuolella, sanokaa mitä sanotte. Nyt emme käytä levitteitä, koska sika ja hevonen sisältävät rasvaa tarpeeksi, joten voitelusta on tässä turha kiistellä.

Ota seuraavaksi veitsi varovasti käteen ja leikkaa sillä kurkusta n. 30 mm paksu viipale. Jos veitsi on iso ja terävä, laita se syrjään ja kaiverra esimerkiksi teelusikalla tai tavallisella pöytäveitsellä kurkkupalan keskelle pehmeään osaan kuoppa, aseta kurkku ja meetwurstiviipaleet leivän päälle kuvan osoittamalla tavalla. Meetwurstit on ensin rullattu kääröiksi, toinen löysemmin ja toinen tiukemmin postmodernin vaikutelman aikaansaamiseksi.

Leikkaa omenasta ohut siivu. Noudata tässä huomattavasti suurempaa varovaisuutta kuin kurkun parissa.

Sijoita omenanviipale lautaselle, pudota syvään kurkkuun muutama puolukka, n. 5 kpl, ja tiputa tassille sinappikastiketta annoksen ulkonäköä kruunaamaan.

Syö haluamassasi järjestyksessä, ruokajuomana äsken käytin erään itäisen maakunnan mukaan nimensä saanutta juomaa, jonka etiketissä on aikanaan ystävällismielisen naapurimaamme suurlähettilään paheksuma kuva, josta joku koiranleuka sai aiheen vitsailla sen muuttamiseksi esittämään takomiseen ja viljankorjuuseen tarkoitettuja työkaluja, ja varustettavaksi tekstillä "Orjalan kalut".   

Rauhaa hieraisemassa

Viikonloppuna pistäydyin ystävyyden, yhteistyön, avunannon ja rauhankin merkeissä Keski-Euroopassa sijaitsevassa liittovaltiossa. Ruhrin alueelta käsin kävin junalla pohjoisemmassa yliopistokaupungissa, jonka tuomiokirkossa on suurikokoinen astrologinen kello, jonka kahdentoista-lyöntiä kuunteli ja katseli suuri joukko kansaa. Lyöntien lisäksi kellon sisältä tuli esiin kahden virsisävelmän myötä Raamatun kertomusten hahmoja.

Päivän taidekuva on Gerard Terbochin vuonna 1648 maalaama teos, joka esittää Westfalenin rauhansopimuksen allekirjoittamista Münsterin kaupungintalolla. Minunkin puumerkkini sieltä löytyy, tosin ei sopimuksesta, vaan vieraskirjasta kuvan esittämässä salissa. Rauhan osapuolten edustajilla on keskisormen lisäksi myös etusormi koholla vakiintuneeseen v- eli valatyyliin. Viiden euron pääsylipulla sai mennä saliin ja kuunnella nauhalta tulevan esittelyn.

Viiden erillisen joulutorin, muutaman kirkon, polkupyörien sekä yliopiston lisäksi vanhassa keskustassa on useita museoita, joista kahdessa pistäydyin kirjoittamassa nimeni kirjaan. Toisessa oli kokoelma vanhempia ja uudempia raamattuja, Qumran-kääröjä, nuolenpääkirjoitustauluja, papyruksia ja olipa siellä Lutherin Martin kirjeitäkin vitriinissä. Kuvia sai ottaa ilman salamaa. Mukanani oli Nokia-merkkinen kamera, jolla voi myös soittaa musiikkikappaleita ja pelata erilaisia pelejä. Puhelimenakin sitä voi käyttää. Kuvassa olevassa kirjeessä on kolme allekirjoittajaa, joiden nimet käyvät ilmi esitelapusta.

Toinen museo esitteli lakkataidetta eri puolilta maailmaa. Hämmentäviä olivat venäläisen Palekh-ikonityylin mukaiset maalaukset 1920-luvulta 1960-luvulle. Vanhat pyhimykset ja kuva-aiheet oli korvattu useassa teoksessa uusilla. Leninin ja hiippalakkisten puna-armeijan sotilaiden myötä härjät ja muut juhdat sekä linnut olivat saaneet antaa tilaa maata möyriville traktoreille ja ilmaa pimentäville pommikonelaivastoille.

Mainita täytyy myös paikallinen panimoravintola, jossa listalla oli niin monimutkaisenniminen snapsi, että todennäköisesti sen voi tilata vain kerran, jos ei käytä nimeä "Ein gleiches"

Tässä kuva Ruhrin rantamilta, jossa peltotietkin on asfaltoitu. Takana häämöttää vino kirkontorni, joka perimätiedon mukaan suoristuu, kun neitsyt astelee vihille. Edellisellä kerralla se meni vinoksi. Kuva on otettu 27.11.2010, ilman lämpötila n. +2 Celsiuksen asteikolla

.