Iskimet

Jokunen viikko sitten paikallisessa hotellissa oli erikoistarjous. Aulaan oli kannettu piano, johon oli kiinnitetty lappu: "PIANO OMAKSI. Rikki muutama 'iskin' eli vaatii korjauksen. Pedaali puuttuu! HAE POIS!"

Vaikka iskimiä puuttui iskin oitis tarjoukseen ja pestasin itseni lisäksi kolme musikaalista miestä pianonkantoon. Peräkärryyn vaan pitkälleen ja sitten uuteen kotiin pois maailmallisesta menosta. 

Tarkemmassa tutustumisessa huomasin, että kaksi vasaraa on poikki - nekin löytyivät pianon sisältä. Kielien väliin oli joutunut  myös luentokansion reiällinen metalliliuska, semmoinen jonka päälle taivutetaan suikaleet, joihin a-neloset rei'istään asetellaan. Lisäksi siellä oli hyvin ohut muovinen imupilli, jonka läpi varmaankin oli imeskelty alkoholia. Ulkoinen puuverhoilu on tummanruskea sisältäen ympyröitä ja mustia palaneita jälkiä. Voi olla, että maalaan soittimen kesällä vaaleanpunaiseksi.

Puuttuva pedaali ei haittaa, sillä se on keskimmäinen, joka pystypianossa laskee huovan vasaroiden ja kielien väliin. Hotellikäytössä se on katsottu tarpeettomaksi, ja joku päättäväinen kosketinsoitinartisti on sen tempaissut huuthiiteen. Ehkä se on löystynyt niin, että kesken Hopeisen kuun triolikompin crescendoa viltti on räpsähtänyt alas.

Soittopeli on merkiltänsä Fazer Forte varustettuna Schwander-koneistolla. Odotin kyllä, että se olisi ollut Renner, mutta enpähän taida takaisinkaan viedä.

Videolla katkelma tsekkiläistä musiikkia.

Ingvars väska

Ingvar K:n kaupasta on peräisin oivallinen polttopuunkantokassi. Kun puut ovat oikean tasamittaisia, niitä mahtuu siihen useampi uunillinen. Alunperin kassilla on kannettu jotain muuta, en tiedä mitä, koska en itse vielä ole svenska köttbullar och möblar säljande putiikissa käynyt. Täytynee siellä joskus pistäytyä, kun se kohtsillään tuohon naapurikunnan rajalle aukeaa.

Kantovälineen suunnittelussa on hienosti huomioitu kantajien kokoero. Useinhan pariskuntain puolisot, joiden oletetaan yhdessä ostoksilla käyvän, ovat eripituisia. Painavia kukkapöytiä, tv-tasoja, eteiskaappeja, lipastoja ynnä muita kodin jokapäiväisessä elämässä tarvittavia esineitä myymälästä rahdattaessa kahden henkilön voimin on tärkeää, että kantamus on suorassa, eikä roiku toispuoleisesti, jolloin liukas lastulevypaketti tai ruuveja ja poratappeja sisältävä pussukka saattaa luiskahtaa reunan yli huomaamatta ja aiheuttaa kotona puuttumisestaan johtuen kitkerää sanaharkkaa ja syyllistämistä.

Eripituisten valinnaiskahvojen myötä tasainen kantaminen onnistuisi vaikkapa Herppeenluomalta ja Munamieheltä. Muistisääntökin on helppo: pitemmälle pitempi, lyhyemmälle lyhyempi.

Vielä Tsekkiä

Kuva Wikipediasta

Käsittelen vielä tsekkikulttuuria. Toissapäivänä oli aiheena kuvataide, eilen säveltaide ja tänään - mikäs se kolmas taiteenala nyt onkaan - ai niin, tekniikka; autot ja moottoripyörät. Aasinsiltoja aion ajella, niin että palkit kopisevat.

Joskus viime vuosisadan aamuhämärissä saattoi sillanposkessa olla varoitustaulu, jossa seisoi: "Juostenajo sillalla kielletty!" Kerrotaan erään isännän opettaneen hevoselleen ne kaksi tärkeää käskyääntä toisinpäin, ja lainanneen sitten hummaa nimismiehelle, jonka tiesi ajavan sillan yli. Paikalle sattuneet kyläläiset olivat kauhuissaan katselleet hurjaa menoa. Tarina ei kerro, kuinka vallesmanni sai hevosen liikkeelle.

Kuva esittää 1960-luvun Jawa Six Days-pyörää. Mallinimensä se on saanut perinteisen kansainvälisen enduro-kilpailun mukaan. 1950-60-lukujen vaihteessa moottoripyörä Suomen korpiseuduilla oli yleensä Jawa. Keltalätkäinen "Siksteeni" tai "Siketti" oli ehdotonta aatelia. Sillä voitettiin Päijänne-ajokin useasti. Parilla minunkin koulukaverillani oli semmoinen, ja kyytiin pääsin useasti, ajamaan en; eikä kauheasti koskaan mieli ole tehnytkään, moottoripyörämiestä minusta ei tullut, vaikka tuossa pikkukuvassa poseeraankin sukulaisten Jawan seljässä.

Kun matkustimme luokkaretkelle Maarianhaminaan keväällä 1964, huomio kiintyi Turun satamassa olleeseen peltisen näköiseen pyörään, jonka tankissa oli eräänlainen tähtikuvio, joka myöhemmin paljastui japanialaisen pianotehtaan tunnukseksi, kolme äänirautaa. Pyörän nahkatakkisella omistajalla oli päässään nahkainen lippalakki vähän Tom of Finlandin tyyliin,mutta luulen, että kyse ei ollut siitä, vaan pikemminkin Marlon Brandosta. Varsinais-Suomessa elettiin jo uudempaa mp-aikaa.

Jawasta on myös ikävä muisto. Minua pari vuotta vanhempi kaverini sai moottoripyöräkortin 16-vuotiaana ja menetti henkensä ajaessaan metsään. Takaistuimella kyydissä ollut tyttö selvisi hengissä.

Jos Jawa oli moottoripyörä, Skoda oli auto. Viisikymmenluvulla Volkkareita oli keinosiementäjillä, jollakin taksimiehellä saattoi olla dieselmoottorilla käyvä Mersu, yleensä kuitenkin Pobeda, Vanguard, Kaiser, Mercury...no, mutta tavan ihmiset ajoivat Skodalla, jos eivät kehdanneet piikkinokkamossea hankkia. Junnu Vainio laulaa yhdessä biisissään pankinjohtaja Lyytikäisestä, joka oli kova äijä soittamaan Cherokeeta tenorisaksofonilla. Meidän kotikylän pankinjohtaja oli Lyytikäinen, ja hän omisti Skodan. Se taisi olla jopa Felicia - siis sen aikainen avomalli.

Kun Helsinki piti olympialaiset, meidänkin kylältä lähti miesporukka niitä seuraamaan. Matka tehtiin kirkonkylän K-kauppiaan Skodalla.

Lopuksi vielä aiheeseen liittymätön ajankohtainen kuva:

Kohta ovi aukeaa.

Smetanaa ja mätiä

Kuukausi alkoi Tsekki-aiheella ja Tsekissä pysyäksemme päivän musiikkina on B. Smetanan (s. 2.3.1824) Vltava-joesta kertovaa ohjelmamusiikkia. Ylä- ja ehkä alakoulunkin musiikkitunnilla Suomessa on oppilaille päntätty, kuinka purot lirisevät alkulähteistä, sumuhaltiattaret tanssivat, metsästystorvet raikuvat ja meno on muutenkin maisemallista ja isänmaallista tutun "Jäänis istuu maassaa"-teeman myötä.

Maaliskuun Lada

Maaliskuun aluksi viimekuiseen tapaan tsekkitaiteilija Josef Ladan kalenterikuva. Se on siepattu ArtBohemia-sivustolta.

Keväisissä tunnelmissa Tsekinmaassa ollaan maaliskuulla. Google-kääntäjän avulla selvitin haikara ja sammakko-kuvan tekstiä. Viimeinen sana ei käänny millään. Vasta, kun lisäsin siihen jatkoksi zaný, tulos näytti tältä: "St. Gregory haikara purjehtii meren yli sammakko avaa jään merenrannikko ovela talonpoika, joka tylsä". Kovin ei vielä kuitenkaan tarvitse helteissä kärvistellä, koska alimmaisen kuvatekstin mukaan maaliskuulla sopii lämmitellä lieden ääressä.