Soitantoa

Päivän taidekuvaan, joka on Degasin maalaus, oopperan orkesteria esittävä, liittyy seuraava tarina:

- Mää muistan, kun kolkytluvulla pirettiin reenit Suajeluskunnantalolla, ja sitte yhtenä ehtoona ne tuli sanoon, että ny o meirän kapellimestari nääs kippee, eikä se pääse tuleen huamiseen konserttiinkaan, ja että ny pitäs noin jonku kuitenki hoitaa sen homma. Niin ne sitte katto mua ja sano, että sää ku soitat siä takana, nii sua ei kukkaan nääkkää, ookko sää siä vai et, nii sää voisit kyä tulla etteen viippaan. Kyä me osataan nää kipaleet soittaa.

No mää sitte johrin sen konsertin, ja menihän se ihan hyvin, väki läpsytti käsiään ihan niin maan kohtuullisesti. Seuraavanakin ehtoona mestari oli kippeenä, ja sama homma otettiin uusiks. Kolomantena päivänä, ku mää meen taas istuun takarivviin, niin pulttikaveri kyssyy, että "missäs sää oot ollu eilen ja toissapäivänä?" 

Kakskaks yksyks

Maailmantapahtumia historiallisessa tiettyihin päivämääriin perustuvassa artikkelisarjassamme tarkastelemme nyt Siljan päivän, eli marraskuun toinenkolmatta, tapahtumia.

Merkittävä oli itäsaksalaisen Nukkumatin ensiesiintyminen viisikymmentä vuotta sitten. Liittotasavalta heitti kehiin välittömästi oman versionsa, mutta se ei pärjännyt DDR:läiselle, joka Suomenkin kodeissa kävi televisioruudun takaa syytelemässä santaa lapsukaisten silmille.

Kuolemantapauksiakin sattui. Samana päivänä vuonna 1963 siirtyivät rajan taakse irlantilaissyntyinen kirjailija C.S. Lewis, patsaana yllä tarkastelemassa vaatekaapista johtavaa käytävää Narniaan, ja Yhdysvaltain presidentti J. F. Kennedy.

Edmund

Marraskuun 20. päivänä tuli kuluneeksi noin 1130 vuotta kuvan esittämästä tapahtumasta, Itä-Anglian kuningas Edmund Marttyyrin kuolemasta. Tanskalaiset viikingit ampuivat ensin Edmundin täyteen nuolia, niin, että tämä aikalaiskertomuksen mukaan muistutti piikkisikaa. Lopuksi Edmundilta katkaistiin pää.

Viikinkejä ärsytti erityisesti, että kuningas ei ryhtynyt vastarintaan, vaan alistui marttyyrina kohtaloonsa. Kuvassa etualan farkkujalkainen - nämä viikingit ovat varmaan ensimmäisiä Amerikan-kävijöitä - jousimies oikein ponnahtaa ilmaan nuolta ampuessaan. Vanhassa tekstissä nuolista käytetään nimitystä "missiles", joka nykykielenkäytössä tarkoittaa ohjuksia.

Toinen ohjuksia täyteen ammuttu, Edmundinkin kuolemankuvauksessa mainittu marttyyri, on Pyhä Sebastian, josta Googlenkin kuvahaulla löytyy monia esimerkkejä, vaikkapa tämä.

Kolmastoista

Päivän taidekuvassa iloinen mies polttaa temppeliherroja roviolla, hyvin on saatu syttymään, toisin oli täällä. Toimenpide oli seurausta Filip Kauniin vuonna 1307 laatimasta kirjeestä, joka saatiin avata vasta lokakuun 13. päivänä, joka sattui olemaan perjantai.

Tänä vuonna olemme saaneet nauttia perjantaista kuukauden kolmantenatoista päivänä jo kolme kertaa; helmi-, maalis- ja nyt marraskuussa. Ensi vuonna ei tarvitse jäädä kotiin pelkäämään kuin elokuussa Jessen päivänä.

Jesse Jamesin epäonnen päivä ei ollut 13. vaan 3. huhtikuuta 1882, jolloin Bob Ford täräytti häntä revolverilla ohimoon. Luoti olisi osunut takaraivoon, ellei Jesse, joka seisoi jakkaralla suoristamassa seinällä vinossa riippunutta äitinsä käsityötä, olisi kuullut aseen virittämisestä johtuvaa naksahdusta ja kääntänyt päätään.

Jesse Jamesin ruumis pakattiin jäihin ja kuljetettiin esittelykiertueella, jonka jälkeen hänet haudattiin kotitilalleen, joka muodostui turistinähtävyydeksi.

Hautakiveen äiti kirjoitutti: "In Loving Memory of My Beloved Son, Murdered by a Traitor and Coward whose name is not worthy to appear here.

Talviomenia - Winter apples

Viime joulukuussa julkaisin samantapaisen kuvan samasta puusta, tosin päiväsaikaan otetun. Nyt ollaan kuukautta ja runsasta viikkoa edellä lumitilanteessa, vai pitäisikö sanoa jäljessä, koska ollaan vasta marraskuussa. Toisaalta edellinen kuva oli otettu vasta joulukuussa, joten kumpaakin vaihtoehtoa voi pitää perustellusti oikeana. Savolaisluonteen hohdokkaimpia piirteitä onkin kummankin vaihtoehdon hyväksyminen paremmaksi. Jälkiviisaus ei sitten kuulu ulkopuoliselle, sehän on makkeinta viisautta ja naatitaan sisäpiirin kesken. Savolaiset ovat toisaalta neuvokkaita ja avuliaita, kuten tämäkin keskustelu osoittaa:

Turisti kilometripylvään vierellä, jossa luku 10.
- Anteeksi, kumpaankohan suuntaann tästä on kymmenen kilometriä?
- Eeköön tuo liene kumpaannii.

Tarkkasilmäinen lukija saattaa huomata puussa muutamia talviomenia. Harakan nokka ja oravan hammas niihin vielä pystynevät. Puiden alla kuolleet lehdet odottavat kevättä ja haravahenkilöä. Talvikeli yllätti myönteisesti.