Päivän taidekuvaan, joka on Degasin maalaus, oopperan orkesteria esittävä, liittyy seuraava tarina:
- Mää muistan, kun kolkytluvulla pirettiin reenit Suajeluskunnantalolla, ja sitte yhtenä ehtoona ne tuli sanoon, että ny o meirän kapellimestari nääs kippee, eikä se pääse tuleen huamiseen konserttiinkaan, ja että ny pitäs noin jonku kuitenki hoitaa sen homma. Niin ne sitte katto mua ja sano, että sää ku soitat siä takana, nii sua ei kukkaan nääkkää, ookko sää siä vai et, nii sää voisit kyä tulla etteen viippaan. Kyä me osataan nää kipaleet soittaa.
No mää sitte johrin sen konsertin, ja menihän se ihan hyvin, väki läpsytti käsiään ihan niin maan kohtuullisesti. Seuraavanakin ehtoona mestari oli kippeenä, ja sama homma otettiin uusiks. Kolomantena päivänä, ku mää meen taas istuun takarivviin, niin pulttikaveri kyssyy, että "missäs sää oot ollu eilen ja toissapäivänä?"
1 kommentti:
Juu, onhan näitä tapauksia.
Näistä vanhoista musiikkivitseistä muutama:
1.) Kuopion musiikkikeskuksessa esitettiin ylevä ja harras Johann Sebastian Bachin (1685-1750) h-mollimessu.
Jopa itse edesmennyt maan pääkriitikko oli tullut paikalle, ja se lisäsi sekä kapellimestarin että muusikoiden paineita melkoisesti. Teurastus maan päälehdessä ei olisi leikin asia.
Konsertti oli ohi, ja väki poistui Musiikkikeskukselta.
Maan johtavan kriitikon seuraan lyöttäytyi muuan juureva kolleega Uutis-Jousesta (sav. Uutis-Vieterj), ja loihe lausumaan:
"Muuteha tuo mänj vaekka kuinka hyvästi, vuan kuoropa ee osanna oekeen kunnollta tuota Osannata".
2)Mikä erottaa kontrabasistin apinasta?
Vastaus: Selloryhmä.
Lähetä kommentti