Jäniksen pesä

Lukijan kommenttitiedusteluun, minkä näköinen on jäniksen pesä, yllä vastaus. Pesä-sana tarkoittaa nykyään sivistymättömän kansanosan kielenkäytössä myös ihan muuta, joten en usko, että tiedustelu koski sitä.

Tuohon pensaan juurelle on rusakko majoittunut. Äsken, kun kävin ottamassa kuvan, sitä ei näkynyt, mutta puolen päivän jälkeen se on siinä taas päivälevolla.

Onko sitten rusakko jänis? Siitä aiheesta näyttää olevan Kotusin sivulla ankara väittely. Kuinka sitten Kotus taipuu? Kotuksen vai Kotusin? Entäpä ananas? Jos tuota mäntyomenaa - pineapple - taivutellaan s-loppuisen Tuomas-nimen mallin mukaan (Tuomaksen, Tuomaan), se voisi olla joko ananaksen tai ananaan. Muissakin sijamuodoissa saadaan mielenkiintoisia tuloksia:

- ananaksetta, ananaatta - ananaksitta, ananaitta

- ananaalle, ananakselle - ananaille, ananaksille

- ananaaseen, ananakseen - ananaihin, ananaksiin.

Muistammehan myös taikasanan, ananasakäämä, joka lanseerattiin Pekka ja Pätkä Suezilla-elokuvassa kansan tietoisuuteen (käytettiin myös muodossa ananas äkämä). Timo Taikuri sen sitten taisi omia itselleen. 

Tuijottava katse

Otsikon niminen kirja on Agatha Christien kirjoittama Neiti Marple-dekkari. Siinä muistaakseni vietetään seurapiirikutsuja, joilla on myös kuuluisaa elokuvaväkeä mukana. Ainakin yksi murhataan. Neiti Marplea ei pitäisi kutsua mihinkään bileisiin, aina sattuu jotain ikävää.

Kuvassa oleva tuijotus kuuluu pihajäniksellemme, jonka pesä on malvapensaassa. Sieltä sen löytää päiväsaikaan torkkumasta. Vajaan kahden metrin päähän päästää, ennenkuin lähtee käpälämäkeen.

Laupäevä õhtusel

Sateisena - kuinkas sattuikaan - päivänä rakentelin sukupuutani. Iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-isoisäni, joka aikoinaan toimi keskisuomalaisella paikkakunnalla kirkkoherrana, oli tietojen mukaan kumauttanut teininä miehen nyrkillä kuoliaaksi. Asiaa oli lieventänyt se, että uhri oli ollut ns. poliisin vanha tuttu ja tunnettu rähinöitsijä. Sakolla oli siitä selvitty. Toinen suunnilleen saman polven esi-isä, pappismies hänkin, oli erotettu virastaan, koska oli mennyt naimisiin ilman kuulutuksia.

Kun sitten eilen illalla oli kuunneltu Lauantai-illan toivotut, joissa mm. Markus-setä esitti hittikappaleensa "Rukkaset saanut", huomattiin auringon paistavan ja siirryttiin ulkotiloihin grillaamaan Ykkösnyrkki-merkkisiä makkaroita. Grilliseuraksi saapuivat kuvissa esiintyvät elukat, niin ja tietysti myös itikat.

Rusakon amerikkalainen serkku on nimeltään cottontail. Sen niminen jatsikappalekin on olemassa. Sen tulkitsee Duke Ellington alinna olevalla vireolla. Alemmassa kuvassa jänis venyttelee syönnin lomassa ja näyttää häntäpäätään. Aika pitkä cottontail on silläkin.

Vanha kysymys kuuluu: - Mitä yhteistä on hiilellä ja lotalla? Vastaus: - Kumpikin ovat jylsijöitä. Myös olava ja lusakko ovat niitä.
Pihajäniksemme ei piitannut grillituotteista, vaan naposteli mieluummin apilaa ja puista pudonneita omenanraakileita. Lähitienoilla asusteleva kissa, joka pistäytyy meillä silloin tällöin ei sekään makkarasta välittänyt - ei kyllä tarjottukaan.

Jänistuhoja

Ehkäpä nämä eivät vielä pysyviä lumia olekaan. Aurinko paistaa jo kevättä enteillen, pakkasta näyttää olevan OP-Pohjolan seinämittarin mukaan neljätoista astetta. Tänään en ehkä tee lumitöitä, mutta pieni kunnostushomma piti kiinteistöllä suorittaa. Kevään tulon riehaannuttamat jänikset olivat hajoittaneet lintulaudan öisissä orgioissaan. Jopa mökin sisällä oleva vanerikehikko oli revitty katon lisäksi hangelle.

Loppiais-lepus

Kun kerran Savokin on osa Euroopan Veljeskansojen Yhteisöä, pitää jänistenkin olla sitä. Kuvan Lepus europaeus tuossa tutkii loppiaisaattoiltana lintulautaa. Kuva on pimeällä kolminkertaisen ikkunan läpi otettu ja sitten kuvankäsittelykeinoin vaalennettu, joten vuoden luontokuvaksi ei ehkä laatu riitä, sen sijaan näitä Lepuksia meillä riittää. Jos kevät rupeaa tulemaan, ja entiset merkit paikkansa pitävät, nyrkkeilyotteluja voidaan seurata keittiön ikkunan alla. Miesjänikset vetävät toisiaan turpaan naisista taistellessaan, ja on se vahvempikin osapuoli (ainakin jäniksillä) hanakka vetämään pannuun, jos lähentely ei miellytä.

Isoja ja rotevia ovat; eipä ihme, että kuulemani metsästystarinan mukaan eräs jänistä ajanut beagle oli saanut jalat alleen, kun ajettava olikin äkisti pysähtynyt ja suunnannut kohti ajajaansa.  

Lepus

Rusakko, eli Lepus europaeus on kuvassa vuodelta 1502. Myös 2000-luvulta elukasta on useita omakohtaisia havaintoja lähiympäristössäni. Rusakot rikastuttavat eläinkuntaa houkuttelemalla ilveksiä istuskelemaan rivitalojen porraskivillä keskellä kylää. Muu irtokissakanta on kylläkin tästä kärsinyt. Hauska oli yhtenä yönä jokunen talvi sitten seurata kunnon nyrkkeilyottelua, kun kaksi poikapuolista jäniseläintä veti toisiaan "pataan", kuten hälytyskeskusten koodi on. Tyttö siinä katseli, kuten asiaan kuuluu. Tyttökin tosin saattaa käydä aggressiiviseksi ja tempaista liian innokasta sulhasehdokasta - tasa-arvo heilläkin.

Päivän taidekuvan Lepus on toukokuun 21. päivänä vuonna 1471 syntyneen Albrecht Dürerin vesivärimaalaus. Taiteilijan tyylin mukaan jokainen karva on paikallaan. Hänellä on ollut jäniksen kanssa sopimus - ei se, jossa taiteilija ei koske vemmelsäären eväisiin eikä tämä aja hänen autoaan, tuskinpa Albrechtilla autoa olikaan - vaan se, että pupu saa käydä maistelemassa omenapuun oksia, jos malttaa olla paikoillaan maalaussession ajan.

Karin keittiö: Vihannekset

Vihannekset antavat sekä ruokapöytään että syöjälle virkeyttä, väriä ja vitamiineja. Päivän vihanneksena on herne, joita voi ostaa sangen edullisesti kuivattuina. Pienen liotuksen jälkeen itäneet herneet pistellään multaan, ja katso, jo muutaman vuorokauden jälkeen valmiina nautittaviksi on pitkiä herkullisia versoja, joita nykyään Michelin-miehet pistävät gourmet-annoksen päälle ristikkäin.

Kuvassa on kevyt iltapala ja samalla drinkki, helppo valmistaa, jos ruukussa ikkunalla on herneenversoja, ja pullonkorkinavaaja on tallella, ettei kruunukorkkia tarvitse takoa pöydänreunaan tai jyrsiä sitä hampaillaan auki.

Ainekset:
- Herneenversoja 1-2 kpl
- Koff Portteri-olutta

Valmistus:
Kaada olutta lasiin, ja jos juoma on lämmintä, katso, että se ei kuohu yli. Portteri on aika kallista, mieluummin siis suuhun kuin pöydälle. Pöytä on yleensä kuitenkin sen verran epäsiisti, että ei ehkä ole järkevää ryystää juomaa suoraan siltä.

Laita versot lasiin koristeeksi, katsele aikasi, syö ne sitten ja juo olut hitaasti nautiskellen.

Vihannesten käytön soisi lisääntyvän suomalaisessa ruokakulttuurissa. Varoittavana esimerkkinä muistan erään valtakunnallisen liiton toiminnanjohtajan, joka ruokailun yhteydessä kertoi tehneensä sopimuksen jäniksen kanssa. Hän kertoi olevansa syömättä sen eväitä, ja jänis ei ajaisi hänen autoaan. Ei ollut puhetta, kuinka kova kyty jäniksellä oli vanhan Saabin rattiin.

Demokratiaa urheiluun!

Vauhdikasta menoa on tuossa videossa, kova kiihdytys. Mitenkäköhän kävisi, jos pantaisiin ihmisjuoksija kilpasille. Hevosen kuulemma inehmo voittaa kiihdytyksessä, ehkä sitten rusakonkin.

Monet tahot julkaisevat nykyään kilpailuja, joissa kaikkien, ei siis välttämättä oikein vastanneiden, kesken arvotaan palkintoja. Tämä demokraattinen tapa ja käytäntö tulisi ottaa sovellettavaksi myös urheilun piirissä. Siinä ukot tai akat juosta nylkyttäisivät ensin 1000 000 cm ja sitten palkintoa ei annettaisikaan välttämättä sille, kuka ensimmäisenä olisi maalissa, ehei (tämän sanan olen oppinut Kirsi Virtaselta) - vaan olympiakomedian edustaja nostaisi voittajan nimen kisaneidon pitelemästä myssystä tai pokaalista.

Samoin, kun nyt Ari Vatanen siirtyy johtamaan kilpa-ajelu-assosiaatiota, ottanee myös tämän huomioon formulaloissa. Kirsi Virtanen muuten kehaisi Ari Vatasta tämän ilmastointimielipiteiden johdosta.

Tosin voisi olla, että jos Maikkeli, kuten Dzei Dzei Lehto entistä maailmanmestaria kutsui, osallistuisi, olisi hänellä varmaankin hyvä arpaonni.