Sateisena - kuinkas sattuikaan - päivänä rakentelin sukupuutani. Iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-isoisäni, joka aikoinaan toimi keskisuomalaisella paikkakunnalla kirkkoherrana, oli tietojen mukaan kumauttanut teininä miehen nyrkillä kuoliaaksi. Asiaa oli lieventänyt se, että uhri oli ollut ns. poliisin vanha tuttu ja tunnettu rähinöitsijä. Sakolla oli siitä selvitty. Toinen suunnilleen saman polven esi-isä, pappismies hänkin, oli erotettu virastaan, koska oli mennyt naimisiin ilman kuulutuksia.
Kun sitten eilen illalla oli kuunneltu Lauantai-illan toivotut, joissa mm. Markus-setä esitti hittikappaleensa "Rukkaset saanut", huomattiin auringon paistavan ja siirryttiin ulkotiloihin grillaamaan Ykkösnyrkki-merkkisiä makkaroita. Grilliseuraksi saapuivat kuvissa esiintyvät elukat, niin ja tietysti myös itikat.
Vanha kysymys kuuluu: - Mitä yhteistä on hiilellä ja lotalla? Vastaus: - Kumpikin ovat jylsijöitä. Myös olava ja lusakko ovat niitä.
Pihajäniksemme ei piitannut grillituotteista, vaan naposteli mieluummin apilaa ja puista pudonneita omenanraakileita. Lähitienoilla asusteleva kissa, joka pistäytyy meillä silloin tällöin ei sekään makkarasta välittänyt - ei kyllä tarjottukaan.
1 kommentti:
Eräänä talvena silloisen asuntoni pihalla huomasin rusakon joka popsi jäljelle jäänyttä omenapuutani. Huusin sille ja läpsyttelin käsiäni. Se vain vilkaisi ja jatkoi syömistä. Heitin sitä lumipalloilla. Rusakko väisteli ja söi. Hanki oli sen verran paksu etten sisäkengillä viitsinyt lähteä mittelemään voimia mies miestä vastaan. Huusin sille että "Syö sitten perhana!" Se söi, ja kaksi vuotta siitä puu kaadettiin.
Lähetä kommentti