- Kah, sitäpä suren, kun hyvä mattoni jokeen meni, saa Oksana sanottua, kun pelonsekaisesta hämmästyksestään selviää. - Tämäkö se matto oli, vieras kysyy ja vetää joesta upean hopealangoin kirjaillun vaatteen. Oksanan silmiä häikäisee maton kimallus. Koskaan hän ei ole nähnyt mitään yhtä kaunista.- Ei, ei se tuo ollut, hän sopertaa.
- Oliko se sitten tämä?, Jeltsinin näköinen kysyy ja näyttää kultakoristeista itämaista mattoa, jonka ihanuus voittaa edellisen mennen tullen. Saatuaan tästäkin kielteisen vastauksen, vieras kiskaisee joesta Oksanan oman maton. - Da, tuo se on, ilostuu pyykkäri.
- Koska olet ollut rehellinen, annan sinulle kaikki nämä, mies sanoo ja katoaa yhtä salaperäisesti kuin tulikin.
Pyykit jäävät Oksana Grigorievalta pesemättä, ja hän rientää kotiin kertomaan uutisia. Kotipihalla hän sieppaa kärrystä matot, jotka ovat aivan kuivia siitä huolimatta, että ne nostettiin joesta, tai ainakin siltä näytti, ja ryntää posket hehkuen sisään. - Oleg, Oleg Aleksandrovitsh, oletko siellä?
- Toki olen, missäpä muualla, mies vastaa ja tulee kissojen seuraamana toisesta huoneesta.
- Mitä mahdotonta elämää sinä..., mies aloittaa, mutta mykistyy sitten vaimon esitellessä upeita mattoja.
- Katsohan, Oksana sanoo, rehellisyys kannattaa, ja kertoo hengästyneenä miehelleen, mitä on tapahtunut.
- Olet aina ollut uskollinen ja siveä, Oleg sanoo, ja ikäsi ja, no, ulkonäkösikin huomioon ottaen en voi ainakaan ensimmäiseksi ajatella noiden hankkimista sillä pelillä, jolla asema-aukion tytöt saavat suomalaisilta turisteilta rahaa ja tavaraa. Oksana käsittää tämän myönteiseksi luonnehdinnaksi ja punastuu.
Seuraavana päivänä pyykinpesu jatkuu. Pyykkäri ripustaa valkoisen pöytäliinan puunoksalle, jotta se ei likaantuisi lisää maassa ennen pesua. Tuulenpuuska kuitenkin tarttuu siihen ja lennättää sen keskelle jokea. Taas Oksana yrittää tavoitella sitä seipäällä, mutta ei yllä siihen.
- Mitäpä tuosta, oikeastaan, hän ajattelee, rikkikin oli jo, mutta hihkaisee kuitenkin ruman sanan harmistuneena. Takaa kuuluu yskäisy, ja Jeltsinin näköinen mies on siinä taas.
Tällä kertaa Oksana Grigorieva palaa kotiin kolmen pöytäliinan kanssa, joista yksi oma entinen, toinen hopea- ja kolmas kultalangalla kirjottu.
Nyt asiasta kiinnostuu todenteolla myös Oleg. - Lähdetäänpäs nyt heti katsomaan, mitä rannassa oikein tapahtuu, hän virkkaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti