CLITONIA TURISTIN SILMIN
- Kuinka voitte? mies kysyy.
Joka paikkaa särkee, ja Göran päättelee sittenkin olevansa elävien kirjoissa.
Mies kertoo olevansa Clitonia-nimisen kuningaskunnan matkailupäällikkö, ja että tulija oli joutunut turistipyydykseen, jollaisia parlamentin ulkoasiainvaliokunta oli päättänyt pystytyttää jyrkkien jäätikköseinämien juurelle.
- Menetelmä on vielä kokeiluvaiheessa, matkailupäällikkö sanoo. - Teillä on kunnia olla ensimmäinen Clitoniaan tällä keinoin saapunut turisti. Älkää surko, me pidämme täällä Teistä hyvää huolta, ja toimitamme Teidät aikanaan täältä pois. Kaikki kulut maksetaan ja nähtävyydet näytetään. Tulette olemaan tyytyväinen viimeiseen hetkeenne saakka.
Lääkäri tulee huoneeseen, ja matkailupäällikkö tulkkaa hänen puhettaan. Göranille on jouduttu paljaitten paikkojen paleltumisvammojen vuoksi tekemään operaatio, jonka lopputulokseen potilas on kuitenkin hyvin tyytyväinen.
- So long, lääkäri sanoo poistuessaan, ja Göran on samaa mieltä.
Kun muita vammoja ei näytä olevan, turistille annetaan uudet vaatteet. Puku on clitonialainen kansanasu, nahkaiset polvihousut - kuten alppiseuduilla yleensäkin - ja villakankaasta tehty kaksirivinen takki, jonka alle tulee poolopaita; jalkaan tukevat vaelluskengät polvisukkien kera.
- Mitäs te vielä tarvitsette, matkailupäällikkö miettii, ja kaivelee salkkuaan. - Ah niin, lopussa näyttävät olevan. Voisimmekin aivan ensiksi mennä pankkiin. Ehkä teemme sinunkaupat, minä olen Clint.
- Göran, Göran sanoo ja tarttuu ojennettuun käteen vielä hämillään kaikesta.
Tieto turistin saapumisesta on levinnyt kaupunkiin, ja koululaiset ovat saaneet askarrella paperisia Suomen lippuja, joita he iloisina heiluttelevat mieskaksikon kävellessä pankkia kohti. Molemmat tervehtivät kansalaisia kättä heiluttamalla.
Pankin tiskillä on pitkä jono, ja Clint vie Göranin takahuoneeseen. - Katsotaan ensin tänne, ehdimme asioida tiskillä myöhemmin, hän sanoo.
Takahuoneessa pyörii painokone sylkien sisuksistaan raha-arkkeja, jotka sitten leikkuri pienentää seteleiksi. Göranin silmät pullistuvat päästä hänen nähdessään, että rahat ovat US-dollareita.
- Va helvete, hän ähkäisee äidinkielellään, väärennetäänkö täällä rahaa?
- Ei toki, tämä on oikeaa amerikan-apua, jota olemme saaneet 1950-luvun alkupuolelta saakka. Kerron vielä tarkemmin sinulle myöhemmin, mutta mennäänpä nyt käymään tiskillä.
Pankkitiskillä matkailupäällikkö sanoo muutaman sanan virkailijalle, joka tarttuu vanhaa kopiokonetta muistuttavan laitteen kampeen ja alkaa kieputtaa sitä vinhaa vauhtia. Sadan dollarin seteleitä tulvii koneesta tiskille, ja virkailija tekee niistä viiden senttimetrin paksuisen nipun ja sitoo sen kuminauhalla.
- Bitte schön,.hän sanoo ja ojentaa nipun Göranille.
- Nyt mennäänkin sitten pyövelin puheille, Clint virkkaa.
(jatkuu...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti