Koska postmoderni taide ja sen tukemattomuuden ehdottaminen on nyt noussut yhdeksi kuumimmista poliittisista peru(s)noista maassamme, lienee syytä selvitellä, mistä ihmeestä siinä on oikein kysymys. Nythän on niin, että post- tai itellmodernismia on löydettävissä sekä filosofian että taiteen viitekehyksistä. Postmodernismin piirteitä musiikissa on määritellyt amerikkalainen säveltäjä ja musiikkitieteilijä J. D. Kramer.
Tässä hänen 16 kohtaansa Googlen postmodernina käännöksenä:
2. on jollain tasolla ja jollakin tavalla, ironista
3. ei kunnioita rajoja välillä sonorities ja menettelyjen menneisyyden ja nykyisen
4. haasteita esteitä "korkea" ja "vähän" tyylien
5. osoittaa halveksuntaa usein kiistaton arvo rakenteellisen yhtenäisyyden
6. kysymykset keskinäinen yksinoikeuden elitistinen ja populistiset arvot
7. vältetään summaavat muotoja (esim. ei halua koko kappaletta on tonaalinen, sarja-tai valettu määrätyt muodolliset hometta)
8. pitää musiikkia ei itsenäisinä vaan merkitystä kulttuuristen, sosiaalisten ja poliittisten yhteyksissä
9. sisältää lainauksia tai viittauksia musiikkia monien perinteiden ja kulttuurien
10. katsoo tekniikka ei vain keinona säilyttää ja siirtää musiikkia, mutta myös syvästi sekaantunut tuotantoja musiikin olemusta
11. käsittää ristiriitaisuuksia
12. luota binaryväitteitä
13. sisältää sirpaloitumista ja epäjatkuvuudet
14. kuuluu moniarvoisuus ja eklektisesti
15. esittelee useita merkityksiä ja eri aikakäsitykset
16. paikantaa merkitys ja jopa rakenne kuuntelijoita enemmän kuin tulokset, esityksiä tai säveltäjät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti