Miesten Helsingissä, Viipurissa, Turussa, Tampereella ja Oulussa toimiva erikoisliike Kuusinen reklamoi etukannen sisäsivulla solmukemalleja Tauno Palon kuvan kera. Helsinki by night on malliston nimi, ja siihen kuuluvat Torni, Helsinki, Grand, Westend, Savoy, Kämp ja Royal-nimiset solmukkeet. Muita mainoksia on seuraavasti: Valokuvaamo Tenhovaara, joka ilmoittaa tehneensä Rykmentin murheenkryyni-elokuvan valokuvat (mm. kansikuva), Kodak Ltd Lontoo mainostaa fiilmejä, kuten Ilford. AEG:n äänilaitteet, Olo-huonekaluliikkeen tuotteet, Kuvateollisuuden kuvalaatat, keskus-Paperikaupan tuotteet ja Superior Marvi - kultaisen pisaran juoma - kotimainen väkeväviini nro 6900 ovat myös esillä. Kokopullo Marvia maksaa 34,- puolikas 20,-. Kannattaa siis ostella isoja pulloja.
Nimimerkki Sulka kirjoittaa lukijalle:
”POLITIIKKA on elämänilmiö, joka saattaa olla pitkiäkin aikoja aivan tuntumattomissa, kunnes se sitten äkkiä ja rajusti muistuttaa joka-ainoalle kansalaiselle olemassaolostaan. Tällaisen vaiheen olemme äskettäin kokeneet. Elimme aavistellen suurvaltapolitiikan kasvavaa jännitystä, kunnes eräänä päivänä havaitsimme sodan kaamean varjon uhkaavan elämäämme ja kotejamme. Ei ole varmaankaan väärin väittää, että noina sodan vaaran hetkinä epätoivo täytti monen ihmisen mielen. Tämä epätoivo ei ollut pelkoa, se oli sananmukaisesti epätoivoa siitä, että sivistynyt Eurooppa oli kaksi vuosikymmentä maailmansodan murhenäytelmän jälkeen jälleen valmiina itsetuhoon, aivan kuin se ei mitään olisi oppinut suunnattomista uhreistaan ja kärsimyksistään. Ja sitten, eräänä toisena Päivänä, epätoivo vaihtui syväksi iloksi. Maailma oli sittenkin oppinut jotakin, mielettömyys ei sittenkään kaikissa vaiheissa pääse ihmisjärjen voittajaksi.
Lukija voi huomauttaa, että puhun elokuvalehdelle hyvin etäisistä asioista. Aivan oikein, - ehkä ne jälleen ovat monille elämänpiireille etäisiä asioita. Mutta niin ei ollut laita vielä muutama viikko sitten, jolloin kaikki muut kysymykset yht' äkkiä olivat väistyneet ihmisten tajunnasta. Eivätkä ne pohjimmaltaan ole tämän lehden lukijalle kaukaisia vielä tänäänkään, sillä tapahtuneet ratkaisut koskivat joka-ainoaa meistä, pienimmästä suurimpaan, ja näiden ratkaisujen monimuotoiset seuraukset vaikuttavat siten meidänkin elämäämme.
Ja nyt tulen pääasiaan, siihen, mitä tällä kertaa haluaisin saada lukijalle sanotuksi. Tämä sanottava koskee sotaväkeä ja erikoisesti meidän armeijaamme. Se on monille ollut lempilapsi, mutta paljon on vielä niitäkin, jotka »väessä» näkevät kielteisen ilmiön. Kenties viime viikkojen tapaukset ovat horjuttaneet viimeksi mainittua käsitystä, ja se olisikin oikein. Onhan nähty, että armeija on olemassa kansaa varten, kansakunnan suojaksi; ja se on nykypäivinä niitä harvoja voimia, jotka ovat täysin puolueettomia: armeija suojelee jokaisen kansalaisen henkeä, säätyyn ja asemaan katsomatta. Pelkästään tämän seikan vuoksi kansan pitäisi tuntea sotaväki omakseen, - varsinkin kun joka taholla tiedetään, että Suomen armeija on olemassa vain puolustus- eikä missään olosuhteissa hyökkäystarkoituksia varten. Sitä paitsi: miltei jokaisella kodilla on henkilösuhde armeijaan. Oma poika, veli, lanko suorittavat asevelvollisuutensa ja palaavat takaisin todistaen, että armeija opetti heille miehisiä hyveitä.
Mihin nyt pyrin, sen lukija ehkä jo arvaa. Ja valistunut lukija voi syyttää allekirjoittanutta liian juhlallisesta kielenkäytöstä, kun tarkoituksena kuitenkin on ollut selvittää erään sotilasfarssin ominaisuuksia. Niinpä niin. SF:n seuraava uutuus se, joka näinä päivinä lähtee maakuntaan - on »Rykmentin murheenkryyni», siis niin iloinen teos, ettei sitä tarvitse kenellekään suositella, se kyllä saa katsojia omalla painollaan. Tuottaakseen yleisölleen riemullista mielenvirkistystä SF onkin tarttunut tällaiseen aiheeseen. Mutta samalla SF on toivonut, että tämä sotilasiloittelu tekisi sotaväkemme yhä kansanomaisemmaksi kansan piirissä. Tämä elokuva osoittaa omalla tavallaan, ettei »väessä» ole paha olla, koskapa siellä leikinlasku kukoistaa ja ilo elää. Tämä on turvallinen tietoisuus kaikille niille perheille, jotka huolestuneina ajattelevat omien poikiensa sotaväkeenlähtöä.
Ehkäpä suomalaisetkin ovat viime aikojen jännittävissä tapauksissa saaneet hivenen lisää yhteisyyden tuntoa. Meillä on kaikki syy antaa tukeamme sellaisille seikoille, jotka tätä yhteisyyden tuntoa jatkuvasti lisäävät.”
Jutun alussahan otetaan kantaa Hitlerin ja Neville "Rauha meidän ajallemme" Chamberlainin sopimukseen, joka kuitenkin johti katastrofiin. Ribbentropin sopimuksen liitteistä ei tuolloin vielä tiedetty. Alussa puheena olleet solmukkeet kantavat Helsingin hotellien nimiä. Kymmenisen vuotta tekstin julkaisemisen jälkeen ainakin Tornissa tutustuttiin vallan erilaiseen solmiomuotiin.
Sotilasfarssi on joka tapauksessa lehden pääaihe. Keskiaukeamalla on kuvia ja tekstiä. Muut artikkelit käsittelevät käsikirjoittajia, ohjaajia ja näyttelijöitä, joista esillä ovat Siiri Angerkoski, Aku Korhonen ja Tauno Palo - parasta A-luokkaa kaikki.
"Elokuvan puolesta, penseyttä vastaan" -artikkeli toisaalta kehottaa kansalaisia innostumaan elokuvasta ja toisaalta kertoo, että mukaan pyrkii väkeä näyttelijöiksi ja käsikirjoitusten kera joskus liiankin kanssa: "Mainitsemme vain, että pyrkijöiden joukossa eräs suositteli itseään kertomalla, että hän elämänsä varrella oli ollut mm. tukkilaisena ja metsätyöläisenä, henkivakuutusasiamiehenä ja viulunsoittajana. Sanoi viettäneensä hiukan railakasta elämääkin, mutta vähitellen tasaantuneensa. Ikä 21 vuotta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti