Sibelius-viikko 6

Viimeisenä Sibelius-tulkintana on vuorossa Jannen pikkupoikana tekemä sävellys "Sadepisaroita". Se on sävelletty viululle ja sellolle pizzicato, mutta tässä sen esittää koirakuoro. Koira on ihmisen paras ystävä, ja mukavaa on sen musiikillinen ja kulttuurillinen suuntautuminen. Meillä kotona lapsuusaikanani oli Schäfer, joka rakasti tai inhosi sydämensä pohjasta haetarin tai turpahöylän soittoa. Mainitut vapaalehdykkäsoittimet saivat sen laulamaan kuono kohti kattoa. Myöhemmin nuoruusvuosien asunnossani, omakotitalon yläkerrassa vieraili foxterrieri, joka oli ihastunut huilunsoittoon. Istuin sängynreunalla soittamassa, ja Lili istui vieressä tapailemassa Händelin sonaatteja, Bachin a-molli-partitaa tai Faurén sicilienneä tunteikkaasti ja kaiholla.

Kuvassa esiintyvä beagle-poika kallisteli päätään huilun äänen kuullessaan, mutta ei vielä runolle ruvennut eikä laskenut laulellen vesiä, vaikka niitä vähän lirahti muuten.

Juutuubissa Pekka Kuusisto ja Eicca Toppinen tulkitsevat näin: 

Sibelius-viikko 5

Tuoll' laulaa neitonen - tällä kertaa kuubalaisittain son-tyylillä. Kuva ei ole Kuubasta vaan keskisuomalaisen järven rannasta toissa joulupäivänä. Näyttäisi siltä, että järvi on jäässä. Miten lienee tänä vuonna; tänään kävin tuossa rannassa, eikä jäitä vielä näkynyt. Tuuli hiljaa henkäilee, aalto vapaa välkkyilee, kuten Bellmanin laulun suomennoksessa sanotaan

Sibelius-viikko 4

Sibeliuksen saappaissa edetään edelleen. Televiisiossa sanottiin, että hän sai ensimmäiset kumisaappaansa vasta vanhoilla päivillään, olisiko ollut 1940-luvulla. Siitä huolimatta meno on reipasta, eikä kosteus haittaa. Tänäinen kappale on Romanssi viululle ja pianolle käsiteltynä diskotyyliin. No, enhän minä tiedä, miltä nykyajan diskomusiikki kuullostaa, mutta silloin, kun niissä paikoissa käytiin aktiivisesti about 40 vuotta sitten, olisi meno voinut olla tässä kuullun kaltaista. 

Sibelius-viikko 3

Tänään mennään jenkkaa, saksanpolkkaa tai rimppaa eli sottiisia Jannen pianoetydin tahtiin. Kuvassa oravien hyppyaskelia menneen talven lumilta. Tällä hetkellä täällä Keski-Savossa niityt viherjöivät ja laiho laaksossa. Aika kiperä jenkka tuosta tulikin, mutta ei kun partneria kahvoista kiinni, matot nurkkaan, ja menox, sanoi Annie Lennox.

Sibelius-viikko 1

Voi olla, että olette tietoisia Jean Sibeliuksen juhlavuodesta. Tähän yhteiseen hiileen heitän myös halvan korteni. Vuosia sitten, kun Sibelius ei ollut niin kansan huulilla kuin ymmärrettävästi näinä päivinä, käsittelin joitakin kyseisen säveltäjän teoksia tietokoneohjelmin. Syntyi kokoelma "J. S. Goes Latin", josta nyt arvelin uskaltavani soittaa muutaman näytekappaleen. Pilkasta tai ilkeilystä ei ole kyse, soittihan vakavasti otettava taiteilija M.A. Numminenkin osia eräistä sovituksistani parissa radion yöohjelmassa.

Ensimmäisenä on Uusmaalaisten laulu. Tasapuolisuuden nimissä valitsin kuvan maiseman Savosta, tammikuun alusta muutama vuosi sitten. Uusmaalaisten laulua, joka kilpailun kautta julkaistiin vuonna 1912, pidetään vaikeana laulaa kesken kaiken tulevien triolien takia. Se ei haittaa, jos sisäistämme teoksen tangobeguineksi, jossa tämä vaihdos kuuluu ehdottomasti asiaan, kuten esimerkiksi siinä laulussa, joka alkaa sanoilla "Punertaa marjat" ja vaihdos tulee kohdassa "Jää siskokseni".

Melodraama

I

Internetin musiikin ihmemaassa (IMSLP) surfaillessani törmäsin Sibeliuksen minulle ennen tuntemattomaan sävellykseen. Ett ensamt skidspår - melodraamaan. Kopsasin netistä nuotit, pianolle ja lausujalle. Pianolle tämä on alunperin sävelletty, mutta sovitin sen uhkarohkeasti jousille. Youtubessakin näkyy vastaavaa olevan.

Soittajina toimivat kotitietokoneorkesterini muusikot. Bassoille annoin vapaapäivän, sellot riittivät mielestäni alakertaan. Bertel Gripenbergin ihmiselämän mutkikasta latua kuvaavan runon annoin ensin Google-kääntäjän suomennettavaksi, mutta siitä tuli niin hurja, että runoilijan muistoa kunnioittaakseni pyysin saman kielitoimiston ruotsalaista lausujarouvaa solistiksi alkuperäiskielellä. Hyvähän siitä tulikin, ihan modernilla riikinaksentilla lausuttu.

Höristelkääpä kuuloelimiänne kohdassa 1 minuutti, muistuma Valse Tristestä.

Kovera

Pääministeriehdokas Urpilainen kertoi talk showssa soittavansa parlamentin bändissä. Ohjelmisto käsittää covereita. Aika moni bändi soittaa vielä nykyisin covereita, kuten tuokin Oslon orkesteri, joka videolla esittää Sibeliuksen Andante Festivon. Lieköhän oslolaisilla miten paljon ihan omia biisejä, sillee niinku bändikämpällä jätkien kanssa yhessä tehtyjä?

Jos uskaltaisin, sanoisin, että Andante Festivo on kyllä yksi tylsimpiä kappaleita, mutta jääköön nyt sanomatta. Janne sävelsi sen aikanaan Säynätsalon tehtaan vuosijuhlaan. Muutaman vuosikymmenen jälkeen olin erään soittokunnan kanssa soittamassa Säynätsalon tehdasrakennuksen harjannostajaisissa, en siis harjakaisissa, joka termi tarkoittaa kaupanvahvistuksen yhteydessä tapahtuvaa juhlistamista, aleksiskivimäisittäin "harjakannujen kallistamista".

Harjannostajaisissakin toki kannuja kallistellaan, tuolloinkin Säynätsalon juhlassa poksahti jokunen A-olutpullo auki.

Aatu ja Janne

Päivän taidekuvana syntymäpäiväsankari Adolf von Menzelin näkymä "Im Biergarten" vuodelta 1883. Menzel syntyi joulukuun kahdeksantena vuonna 1815 ja pitkän elämänsä aikana maalasi saksalaiseen ja preussilaiseen nationalismiin vetoavan taiteellisen tuotannon. Erityisesti Fredrik Suuren elämää kuvaavat teokset tunnetaan vieläkin hyvin.

Biergarten ei ollut aivan tuntematon juttu toiselle päivänsankarille, joka syntyi tasan 50 vuotta myöhemmin. Kuten aikaisemmin kerroin, päätin lukaista Suomen kapellimestarit-kirjan ja arvelin, että aamupuolelle menee illalla aloitettaessa. Useampi aamu on nyt vierähtänyt ja Sibeliuksen Jannen kapellimestarivaiheet on käsitelty. Seuraavalla videolla pianomusiikkia ja suomalaista kultakauden taidetta Menzelin ajoilta.


Verratkaapa muuten melodiaa Kuusen alkutilutusten jälkeen tähän yltiösiirappitulkintaan. Jälkimmäistä ei ole pakko, jos siltä tuntuu, kuunnella alkua pitemmälle.

Aikanaan hurjuuksissani muokkasin Sibeliuksen kunnianarvoisia teoksia midi-muodossa uuteen uskoon. Kuusen bossanova-versiosta sekoitettuna The Shadow of Your Smileen tuli ihan näppärä biisi. "Sadepisaroita" sovitin koirakuorolle, ja M.A. Numminen uskaltautui soittamaan siitä pienen pätkän eräässä Yömyöhä-lähetyksessään jokunen vuosi sitten.

Kuusiston viuluviikarit kertoivat eräässä haastattelussa muuttaneensa tietokoneella Sibeliuksen viulukonserton duuriin. Oli ollut varmaan raikkaampi.

Syyskuun päätteeksi

Давид Фёдорович Ойстрах syntyi 30.9.1908 Ukrainan Odessassa ja soittaa tässä muutamaa vuotta itseään vanhemmasta viulukonsertosta ensimmäisen osan.

Konserton syntyvaiheista ja muusta olemuksesta löytyy tietoa täältä. Partituuria voit katsella täällä.

Syyskuu mennä hujahti taas hiukan edellisvuotista nopeammin - kuten koko kesäkin, hieno hellekesä. Puolalainen pekkapouta on ennustanut tulevasta talvesta kylmintä vuosituhanteen, ja sitäpä nyt riemusta hihkuen odotamme; tokihan nyt puolalaista on uskominen, onhan meillä ollut sikäläinen kuningaskin.

Googlen kääntäjän käännytin tekemään tästä puolankielisen käännöksen. Täysin kieltä taitamattomana en tiedä, tuliko siitä järkevä, mutta eihän järkevyys ole elämässä tärkeintä?

Давид Фёдорович Ойстрах urodził się 30.09.1908 w Odessie i na Ukrainie do gry o kilka lat starszy jej koncert skrzypcowy z pierwszej części.
Koncert historii urodzenia i innych informacji można znaleźć w istocie tutaj. Wyniki można zobaczyć tutaj.
Bluza ponownie we wrześniu pójść trochę szybciej niż w poprzednim roku - jako całość, nawet latem, grzywny gorące lato. Polska jest facet suchej pogody prognoza na przyszłość zima najzimniejszych dekady, i czekaliśmy teraz hihkuen radość, teraz chcemy wiedzieć, polski jest do wierzenia, mimo wszystko, mieliśmy Brytania tam.

Hiekkapiipari

Sipin päivän taidekuvana Actitis hypoleucos.

Sibeliuksen pianosävellys "Kuusi" muistuttaa alkukilkutusten jälkeen melodialtaan elokuvan Sandpiper laulun sitä osaa, joka alkaa sanoin "The shadow of Your smile". Alussahan kerrotaan kuinka sä kävelit niinku rannalla ja sä pidit rantasipii sun kädessä ja sä sit niinku korjasit niinku sen siiven.

Rantasipi esiintyy paitsi Taylorin ja Burtonin elokuvassa myös Egyptin taiteessa, jossa myös Taylor ja Burtonkin tavallaan esiintyvät elokuvan Anttoona ja Klepana. Muistaakseni sipi esiintyy myös jonakin noiduttuna impyenä ja liikehtii ja ääntelee sen takia hermostuneesti.

Youtubella alkaa olla myös jo Googlekääntäjän elkeitä. Kokeilin löytää sieltä alussa mainittua pianoteosta ja kirjoitin hakuruutuun Sibelius Kuusi. Tuubi heitti tarjolle kuudennen sinfonian eri tallenteita ruudun täydeltä.