Kauppamatkustajan elämää

Uuniedustaja Jesse Hartikkala heräilee hotellissa. Eilinen raskas työpäivä ja sitä seurannut vielä raskaampi viihde vaikeuttavat heräämistä. Toisaalta on niin paha olo, että sängyssäkään ei oikein pysty olemaan.

Päivä oli ollut todella rankka, eikä sitä ollut lievittänyt yhtään se, että täkäläiset rakennustarvikekauppiaat eivät juurikaan olleet kiinnostuneita Hartikkalan uuneista. Hän itse oli kuvitellut, että vanhassa puukaupungissa vuolukiviuunit menevät kaupaksi, mutta oli törmännyt selityksiin museaalisista arvoista ja entisöinnistä ja mistähän vielä.

Ilta sinänsä oli sujunut hauskasti hotellin alakerran vähän pubia muistuttavassa ravintolassa. Siellä oli ollut asiakkaina puolalaisia rakennusmiehiä naapurikunnan ydinvoimalatyömaalta. Muutaman tuopin jälkeen kielivaikeudet hälvenivät, ja kulttuurista, kuten mäkihypystä ja jääkiekosta, keskusteltiin antaumuksellisesti. Puolalaiset ihmettelivät hotellirakennuksen ulkomuotoa, muistuttihan se heidän mielestään enemmänkin elokuvateatteria kuin perinteistä majoituslaitosta. Henkilökunnan edustaja kertoi talossa olleen aikanaan elokuvateatteri, joka nyttemmin on juhlatilana. Talon oli rakennuttanut paikallinen suojeluskunta. Jesse ei osannut tarkkaan selittää puolalaisille, mikä suojeluskunta oli; kertoi että se oli perustettu pitämään kommunistit kurissa. Puolalaiset nyökkäilivät tyytyväisinä.

Kauppamatkustaja nousee sängystä ja muistaa, että tänään olisi ajettava Ylä-Savoon. Pitkä useamman tunnin matka, joten ei auta viivytellä. Päässä humisee aika lailla, mutta promilleja Hartikkalan mielestä on alle säädetyn rajan. Pari kertaa puhalluksessa viisari on värähtänyt, mutta puhuttelulla niistä on selvitty.

Aamiaispöydässä ei maistu oikein muu kuin appelsiinimehu. Kuppi kahvia sentään virkistää. Lautaselle kasaamansa leivät ja kinkut mies käärii lautasliinaan ja pistää salkkuunsa. Syöpähän sitten matkalla pahimpaan nälkäänsä. Auto seisoo hotellin takapihalla räntäsateessa. Yöllinen pakkanen on kuorruttanut ikkunat ja jäädyttänyt tuulilasinpyyhkimet. Autoa raapiessaan Hartikkala tuntee, että päänsärky ei olekaan lähtenyt kahvin voimin.

Audi hurahtaa käyntiin ja suuntaa nokkansa itää kohti.

Pitkä matka on ajettu, ja iltapäivä alkaa hämärtyä. Olo ei tuntunut paranevan, ja aakkosten alkupään mukaan nimetyssä huoltamoravintolassa tulee nautittua pullollinen olutta. Se auttaa ainakin hetkiseksi ja matka jatkuu. Hartikkala pysähtyy katselemaan karttaa tien levikkeelle, kun auton ikkunaan äkkiä koputetaan. Ulkona seisoo mies, joka on pukeutunut punaiseen haalariin. Jesse avaa ikkunan.

- Heippa, haalaripukuinen sanoo, tänään on kansainvälinen Ole Hyvä Homoille-päivä, ja minä olen punahaalarinen homo. Kuten tiedät meitä on kaikissa sateenkaaren väreissä. Pyydän sinulta lahjoitusta. Ei tarvitse olla rahaa, ruoka tai juomakin käy, ystävällinen asenne on tärkeintä.

Hartikkala ällistyy, mutta avaa sitten salkkunsa ja antaa hotelliaamiaisleivät.

- Kiitoksia paljon ja hyvää päivänjatkoa, haalarimies hihkaisee ja häipyy.

Kartta kertoo parin kilometrin päästä kääntyvästä pikkutiestä, joka oikaisee matkaa aika reilusti. Keli on huono, mutta aikaa on voitettava, ja Audi kääntyy pienelle tielle. Mäkiä ja mutkia on runsaasti, ja Jesse miettii, pitäisikö kääntyä takaisin, kun vastaan tulee tukkirekka, joka pöllyttää lunta silmille. Kova jarrutus, lukkiutumattomat jarrut rutisevat, mutta auto liukuu tiellä ja tössähtää penkkaan niin syvälle, että omin voimin ei lähde. Hartikkala kiroaa rekka-auton, lumipenkan, mutkaisen tien ja Suomen talven.

Kohta paikalle saapuu keltahaalarinen mies.

- Heippa, haalaripukuinen sanoo, tänään on kansainvälinen Ole Hyvä Homoille-päivä, ja minä olen keltahaalarinen homo. Kuten tiedät meitä on kaikissa sateenkaaren väreissä. Pyydän sinulta lahjoitusta. Ei tarvitse olla rahaa, ruoka tai juomakin käy, ystävällinen asenne on tärkeintä.

- Häivy siitä, perkeleen homo, Hartikkala ärähtää. Juuri minä yhdelle annoin voileipää.

- Voisin kyllä auttaa sinua työntämään auton tielle - vaikka ilman korvausta.

Hartikkala hyppää rattiin, ja haalaripukuisen avustamana auto saadaan irti penkasta. Avustukseksi homo saa vajaan tupakka-askin. Matka jatkuu, ja keltahaalarinen jää seisomaan tielle.

- Kaikenlaisia perkeleitä niitä maa päällään kantaa, mies ärisee.

Päänsärky tuntuu pahenevan ja Hartikkala kaivaa muovikassista kaljatölkin. Hän pysähtyy tien laitaan juomaan ja katsomaan karttaa samalla. Taas ikkunaan koputetaan.

- No mitäs sinä v***n homo haluat, kauppamatkustaja karjaisee, kahdelle olen jo antanut!

- Ajokortti, rekisteriote ja pitkä puhallus tähän, sinihaalarinen vastaa.