Heittobasso

Hyvää helmikuuta! Laulussa sanotaan, että "Pakkasherra nurkissa jo paukuttaa". Paukuttaahan se, mutta säyseämmin kuin vielä viime kuun aikana. Luntakin tuli, että pääsi kolailemaan.

Edellisen jutun musiikkinäytteessä ei piano inahtanutkaan neljä ja puoli minuuttia kestävän sävellyksen aikana. Nyt sitten inahtelee senkin edestä. Stride-pianotyylin kehittäjä James P. Johnson (s. 1.2.1894) soitti sävellyksensä pianorullalle vuonna 1917. Stride tarkoittaa hyppelyä, ja käytännössä se on vasemman käden komppausta - pikkurillillä painollisille iskuille yksi bassonuotti tai pikkurillillä ja peukaloputilla intervalli; oktaavi, tai jos sormien pituus piisaa, desimi. Painottomille iskuille käytetään sitten vähän ylempää useampia sormia.

Stride-tyyli kehittyi Johnsonin ja muiden pianistien, kuten Fats Wallerin soittamana erilleen ragtimen tiukasta muotorakenteesta ja nuottien tarkasta noudattamisesta vapaampaan improvisointiin. Käsittelyyn otettiin myös iskelmiä, teatterisävelmiä ja kansanmusiikkia. Monella pianistilla nuottien tuntemus oli heikko tai olematon, mutta eipä se tahtia haitannut.

Vertailun vuoksi sama biisi ja sama soittaja levyltä vuodelta 1943:
 

Pähkinänsärkemistä

Olen syönyt Saksan-matkalta evääksi saamiani pähkinöitä suurella nautinnolla. Minulla ei ole pähkinänsärkijää, vaan avaan kuoret H. Rosellin valmistamalla valkosipuliveitsellä. Se soveltuu tuohon tarkoitukseen erinomaisesti. Veitsen, tai puukkohan työkalu oikeasti on, kärki työnnetään saumaan kannan puoleiseen päähän ja sitten kierretään, kunnes puoliskot napsahtavat auki. Kuvausalustana käyttämäni kirjan kannella on puukko ja pähkinöitä, jotka tarkkaan ottaen ovat ranskalaista luomutuotantoa, eri käsittelyvaiheissaan. Itse asiassa pähkinänsärkijän jäljiltä syötävien palojen joukossa on pieniä kuorensiruja, joten käyttämäni tekniikka on siistimpää ja turvallisempaa, kunhan varoo puukonterän lipsahduksia.

Kirjasta tuli minulle IT-teitse tietoa. Kirjaston sivuilla kerrottiin, että tilaamani teos on noudettavissa. Noudin sen tänä aamuna, jonka jälkeen teimme muutaman tunnin retken Keski-Suomeen, ja vasta illemmalla ehdin kirjan lukea. Sivuja siinä on tasan tuhat, eli aamupuoleen saattaa mennä.

Saksassa ruoka-asioista keskusteltaessa tuli puheeksi tietysti kalakukko. Kerroin, että Tsaikovski käyttää Pähkinänsärkijässään sitä pienenä melodianpätkänä seuraavassa biisissä:



Siis: Diiba, daaba, duuba, kalakukko.

Lehtien toimittamisesta

Lehtimiehen töissä menee tämä viikonloppu. Eilen aloitin ja ehkä tänään saan homman jonkinlaiseen soveliaaseen välivaiheeseen. Vaahterat ja saarnit,  joita tontillamme kasvaa ihan tarpeeksi, tuottavat syksyisin haravoitavaa ainesta olan takaa.

Pari viikkoa sitten satoi lunta, ja olin jo mielissäni, että keväällähän niitä on kumminkin hauskempi haravoida. Keli on tänään pari runtia sitten otetussa kuvassa olevan näköinen, lämpöä on +7 astetta Celsiuksen asteikolla.

Työkaluina kuvassa talikko, harava ja Mikko-lumikola, jolla harjoittelen nyt tulevan talven taistoja.

Lokakuun loppumusiikki liittyy aiheeseen.

Cyril

Cyril Scott, (27.9.1879 - 31.12.1970) soittaa omakätisesti oman pianosävellyksensä pianorullan välityksellä. Kappaleen nimeä ei tohdi kääntää suomeksi.

Eteläisessä naapurikaupungissa on mekaanisia soittopelejä sisältävä "museo" (lainausmerkit "museon" opasviitassa). Suosittelen lämpimästi, mutta pitäkää hatustanne ja poliittisista mielipiteistänne kiinni opastuksen aikana.

Täällä taas on Scottin maalauksia.

Gina, Sandra, Bobby & Rock

Otsikossa mainitut henkilöt esiintyvät syyskuu-aiheisessa elokuvassa vuodelta 1961. Siis tuo Rock ei liity rolliin vaan Hudsoniin (valk. takk. oik.). Kerran muuten tuli melkein väittely yhdestä yhteen julkaisuun tulevasta kuvasta, oliko joku henkilö jostakin toisesta henkilöstä oikealla vai vasemmalla. Ihan kuten tästäkin voisi kysyä, onko valkotakkinen Rock Ginan oikealla vai vasemmalla puolella. Ginasta tietenkin Rock on vasemmalla, vaikka meistä katsojista hän on oikealla. Yhdessä TV-ohjelmassa esitettiin yleisön kysymys, miksi peili ei käännä katsojan kuvaa ylösalaisin, vaikka muuttaakin oikean vasemmaksi ja vasemman oikeaksi, kuten politiikassakin joskus. Juontaja sanoi, että ei se muuta, me ollaan vain siihen totuttu ja luullaan niin.


Elokuvan musiikkibiisi, Saavu syyskuu på finska, sisältää mainiota 1960-luvun sähkökitaralankamusiikkia ilman särkijöitä ja muita kommervenkkejä. Reipasta menoa syksyn ilottamiseksi.

Päivitystä: Mr Copy Right on näemmä poistanut tämän Tuubista.

Kesäkuun neljäs

Tänään vietetään Mannerheimin syntymäpäivää paraatein ja lipuin, ja eilen kerrottiin uutisissa, että kansainvälinen vedonlyöntifirma alkaa rahoittaa marsalkasta tehtävää elokuvaa. Ne, jotka olivat lyöneet vetoa siitä, että elokuvaa ei tehdä, ovat tällä hetkellä siis tappiolla.

Sivupalkin historia-osastossa kerrotaan, että mekaanikko Henry Ford kokeili nelipyöräistä moottoriajokkiaan kesäkuun neljäntenä vuonna 1896. Merkittävä vuosihan tuo muutenkin oli, Nikolai II kruunattiin silloin ja isoisäni syntyi.

Mannerheimillä ei ollut käytössä Ford-merkkisiä autoja, muita amerikkalaisvalmisteisia olivat Packard ja Chrysler, tässä niistä tietoa . Kuvassa, jossa mukana on Risto Ryti kepin kanssa, auto on Chrysler Royal. Luulin sitä ensin Fordiksi lamppujen muodon perusteella.

Päivän musiikkitarjontana kappale "Little Old Ford Rambled Right Along" ryyditettynä Ford Motor Companyn historialla.

Calliope

Muinaisessa Aku Ankassa oli kertomus, kuinka Aku ja pojat joutuivat markkinoimaan höyryurkuja intiaaneille. Kauppoja ei hevillä syntynyt, sen verran heviä oli höyryvehkeen ulosanti. Tässä esityksessä on huomattavasti vaatimattomampi väline, mutta kun tämänkin kuvittelee juhannusiltana mökkirantaan kokonpolttoa tehostamaan, naapuritkin nauttivat taatusti.

Amerikanmaalla tai oikeastaan vesillä liikkuu isompia, kiinteästi siipirataslaivoihin installoituja instrumentteja, kuten tästäkin voi nähdä.

Jos mekaaniset soittopelit kiinnostavat, suosittelen tätä lämpimästi. Nettisivu on vuodelta 2001, joten kokoelma on siitä vielä monipuolistunut.