Muinaisessa Aku Ankassa oli kertomus, kuinka Aku ja pojat joutuivat markkinoimaan höyryurkuja intiaaneille. Kauppoja ei hevillä syntynyt, sen verran heviä oli höyryvehkeen ulosanti. Tässä esityksessä on huomattavasti vaatimattomampi väline, mutta kun tämänkin kuvittelee juhannusiltana mökkirantaan kokonpolttoa tehostamaan, naapuritkin nauttivat taatusti.
Amerikanmaalla tai oikeastaan vesillä liikkuu isompia, kiinteästi siipirataslaivoihin installoituja instrumentteja, kuten tästäkin voi nähdä.
Jos mekaaniset soittopelit kiinnostavat, suosittelen tätä lämpimästi. Nettisivu on vuodelta 2001, joten kokoelma on siitä vielä monipuolistunut.
2 kommenttia:
Haaskahan se oes tuommonen vehe juhannusuaton iltana mökillä. Makkarattii saes paestella siinä samalla.
Vuan tästäpä tuljkin mieleen, kun oltiin kakskymmentäviis vuotta takaperin yhtenä kesäyönä tulossa soettohommista Raatalammilta.
Olj semmonen oekeen korree kesäyö, ja pysähyttiin tupakit vetämmään jonnekin Kivsalamen tienoelle. Konneves on korree järvi niinkun poekkinahkasten valtakunnasta olevana tiijättii.
Siinä öökkäätettiin vöyssit, ja lähettiin piästämmään etteenpäen, ja basisti olj sen verran virkoontunna jalottelusta ja tupakista, jotta kysäs jotta tiijättönkö poejjaat mintaatta haetarin soetto kääp niin hienosti kesäiltana järven rantaan.
Eehän myö sitä osattu sannoo, ja basisti tuumael jotta pitäs ies vähän osata uatella asijoeta. Miltees se sitten talavipakkasella siellä kuulostasj.
Sitäpä ee ollunna mietittykkää, ja pit myöntee, että basisti olj kerrannii oekeessa.
Pahoittelut, Kari, oikukas on KL:n järjestelmä. En ole avannut järjestelmää us. päivään ja kommenttien piti ilmestyä itsestään samoin kuin merkintöjen ajastuksella.
Lähetä kommentti