
Aprillipäivät seuraavat toistaan solkenaan. Vastahan siitä on vuosi, kun näytin kuvan hilpeästä paraatista Ameriikan kaupungissa.
Mutta mennäänpä ajassa taaksepäin noin kolmekymmentä vuotta. Kuten tiedetään, median parissa ahkeroivien tärkeänä tehtävänä on keksiä huhtikuun ekaksi tarpeeksi uskottavia uutisia. Seuraavassa olemme sanomalehden toimituksen aivoriihessä. Varstojen jyske kaikuu kadulle saakka.
- Mitäs me nyt sitten laitettais, oisko vaikka jotain politiikkaa?
- Pannaan, että Suomen pressaksi valitaan nainen, joka on Setan puheenjohtaja.
- Joku roti nyt sentään. Kas kun ei että Neuvostoliitto on lakkautettu.
- Näissäkin pitää olla jotain kannustavaa, niin että jengi innostuu funtsiin.
- No entäs jos vaikka että Kannuksen elinkeinoasiamies on uusi pääministeri?
- Niin, tai että Suomen kansan suureksi riemuksi ensimmäinen ruotsalainen on lähetetty avaruuteen, tai että Kiina pitää olympialaiset.
- Ei kun ihan tosissaan jotain vähän uskottavampaa.
- Hei, Nokia rupee tekeen pieniä taskuradioita, joilla voi ottaa kuvia ja käyttää puhelimena.
- Ai Nokia? Kaapeli- vai kumisaapaspuolella?
- No tekeehän ne tietokoneita, mutta jos vaikka niin että litteän asiakirjasalkun kokoisia tietokoneita ruvetaan myymään joka kotiin. Puhelinlinjaa pitkin voi sitten lähetellä viestejä minne vaan.
- Joo, no sano nyt vielä vaikka että Berliinin muuri pannaan päreiksi, ja että Amerikkaan valitaan neekeri presidentiksi.
- Oiskos se uskottavaa, jos pantais, että jostain Somaliasta...
- Ei kun nyt mä tiedän. Suomi, Saksa, Ranska ja Italia ja vaikka Kreikka ottaa käyttöön yhteisen rahan. Markka ei enää kelpaa. Suomen Pankkiin pitää jonottaa vaihtamaan.
- Joo, toi on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti