
Mediatiedot ilmoittavat päätoimittajan olevan Soma Hallakorpi, taloudenhoitajan Raino Walli, ilmoitukset hoitaa Eino Räisänen, konttori ja toimitus sijaitsee Helsingissä Bulevardi 12:ssa, puh 11981, ja irtonumeron hinta on 100:-. Kerrottakoon niille, jotka eivät muista vuotta 2002 pitemmälle taaksepäin, että rahayksikkö oli tuolloin markka, ja niille jotka eivät muista vuotta 1963 pitemmälle, että lehden ilmestymisaikana oli vielä käytössä vanha markka, oikein isomummon markka, josta mainittuna vuonna 1963 napsaistiin kaksi nollaa pois ja otettiin uudelleen pennit käyttöön. Näin ollen suoraan ilman indeksilaskuja tämänhetkiseksi valuutaksi muutettuna lehti maksoi n. 16 senttiä.
Ilmoitusten hoitajalla ei tainnut mennä oikein hyvin, koska lehdessä on vain yksi ilmoitus, takasivun kokoinen toki ja värillinen. Se mainostaa ranskalaista elokuvaa "Le desert de Pigalle", joka on suomennettu iskevästi nimellä "Ilotyttöjen katu". "Rikokset, sutenöörit, rakkaudenkauppiaat - Pariisin 'synnin katu' ja sen kuumeinen elämä rohkean paljastavana elokuvana". Pääosissa Annie Girardot ja Pierre Trabaud.
Etukannen sisäsivulla on "Tapahtui Hollywoodissa"-niminen palsta, josta saamme lukea mm. että Elvis Presley on viety sotaharjoituksiin, Ricky Nelson ottaa tunteja härkätaistelussa, Anthony Steel on pidätetty epäiltynä rattijuoppoudesta, mutta päässyt takuita vastaan vapaaksi, Elisabeth Taylor on lukenut jumaluusoppia ja läpäisi hebrean kielen tentin, Mickey Hargitay on kaivanut omin käsin sydämenmuotoisen uima-altaan Jayne Mansfieldille. Rock Hudsonin epäillään ihastuneen Tyrone Powerin leskeen, Cary Grantia yritetään ylipuhua suostumaan hääyöhön Brigitte Bardotin kanssa (elokuvassa) ja John Wayne ei tiennyt poikansa naimisiinmenosta vasta kuin kahta päivää ennen vihkimistä. Debbie Reynolds arveli itsellään olevan vatsahaava, mutta kivut johtuivat epäkunnossa olevista hermoista.
Uutisaitan erikoisartikkeli on otsikoitu: "Jättäkää meidät rauhaan!" Näin sanovat Brigitte Bardot ja Jacques Charrier, jotka olivat suunnitelleet rauhallisia häitä, mutta tilaisuudesta tuli "täydellinen mellakka, jossa vihaiset vieraat, omaiset ja valokuvaajat tappelivat täyttä päätä". Samalla sivulla on täytetyn poron resepti. Bardotin hääjutussa ei kerrota, mitä siellä mellakan keskellä suuhunsa sai, tuskin täytettyä poroa kuitenkaan. Tässä kuitenkin ohje syysillaksi:
"Kokonainen poro puhdistetaan, pää poistetaan ja pannaan höysteliemeen, jossa on viinietikkaa, valkosipulia, sitruunaa ja suolaa. Sen jälkeen valmistetaan seuraava täyte: (annos on n. 60 kg:n poroa varten)
30 munaa
4 kg sipulia
2 kg voita
20 ranskanleivästä valm. korppujauhoja
Mausteita: salviaa, ajuruohoa, meiramia, rosmarinia, persiljaa, mustapippuria, suolaa.
Ainekset sekoitetaan ja poro täytetään sekä ommellaan kiinni. Nahan ja lihan väliin pistellään silavaviipaleita. Paistetaan hiljaisella nuotiotulella vartaassa 10 tuntia. Paistia käännellään säännöllisin väliajoin. Kun paisti on valmis, kaadetaan täytteeseen muutama pullollinen punaviiniä."
Pää poistetaan ja pannaan höysteliemeen? Mitähän sille sitten tapahtuu?
Lehti on käynyt tutustumassa nuorisokahviloihin:
""Kuin toinen koti" ovat nuorisokahvilat helsinkiläisille 15-21-vuotiaille nuorille. Sinne ajetaan komeasti pärinöillä, raitsikalla tai tullaan "apostolin kyydillä", siellä pelataan coronaa ja "pingistä", tanssitaan silloin tällöin, järjestetään omaksi ja muiden hauskuudeksi ohjelmaa, tupakoidaan kiltisti ainoastaan tupakkahuoneessa ja ollaan nuoria ja vapaita. Liiankin vapaita, sanoisi joku vanha täti, kun näkisi poikien nojailevan veltosti pöytiin tai tyttöjen kyyhöttävän jossain nurkassa poikajoukon ympäröiminä. Ei se kuitenkaan ole velttoutta eikä välinpitämättömyyttä, se on vain ulkonainen tapa, jolla nuoriso ilmaisee hyväksyvänsä omat kahvilansa, koska niissä saa olla vapaammin kuin kotona -- tekemättä kuitenkaan mitään pahaa tai antamatta huonoa esimerkkiä nuoremmille. Kahviloissa ei mene rahaa, siellä on mukava isäntä, jolle voi kertoa huolensa ja esittää ideansa, on omia pieniä luottamustehtäviä ja tilaisuus tuoda ei-kahvilalaisiakin mukanaan ja osoittaa heille, miten hauskaa "meillä kerholaisilla" on. Jäseniä onkin kertynyt niin paljon, että suurimman ryntäyksen aikana pääsivät parilliset numerot yhtenä ja parittomat (jäsenkortin numerot) toisena iltana. Nytkin, jos on tiedossa hauskaa ohjelmaa, näkee varsinkin Siltasaarenkadulla Haka-kerhon edessä melkoiset jonot.
Hauskasta ohjelmasta lähti er8änä iltana huolehtimaan Uutisaittakin ja niin tuli sekä Haka-kerhon että Lauttasaaren nuorisokahvilan levykokoelmaan parin äänilevyn mukava lisäys - Nina &:' Frederikiä on tähän mennessä soitettu varmasti sen sata kertaa. Hakakerhon salintäyteiselle nuorisojoukolle pidettiin "kova" kilpailu tietäväisyyden merkeissä - kova sikäli, että halu oli jokaisella kova päästä kymmenen Nina &: Frederik-levyn omistajaksi ja Uutisaitat, joita jaettiin kilpailussa kunnostautuneille, menivät kuin kuumille kiville - viimeiset saatiinkin ottaa ryöstön merkeissä - luvalla tietysti!
Lauttasaaressa käännytti tuomaristo muutamat poislähtevät nuoret ovelta takaisin onneaan koettamaan ja hyvinhän siellä suurimmalle osalle kävi - joukkoa kun oli levyjen määrään verraten kovin vähän. Kerho hengittelikin silloin viimeisiä päiviään, edessä kesä ja kaikilla suuntana lähtö kesälaitumille Tai ellei nyt ihan kesälaitumille, niin tarjoaahan suurkaupunkikin kesäisin niin paljon mahdollisuuksia huvituksiin ulkoilun merkeissä, ettei kerhohuone varmasti vetäisikään puoleensa. Syksyisin ja. talvisin se sen on sijaan paikka vailla vertaa - saahan siellä pelata shakkiakin rauhassa ja opettaa vaikka tytölleenkin sitä kenenkään naureskelematta.
Tuntuu oudolta, että kaupungin elimissä käytiin aikoinaan kovaa taistelua siitä, voiko nuorisokahviloita yleensä ollenkaan perustaa ties mitä kaikkea pahaa tapahtuu. Eräät purnaavat vieläkin, vaikka nuorisoon osoittanut ja itse vakuuttaa, että tämä on ollut. eräs "kaupungin isien" oikeampaan osuneista, päätöksistä. Tämä sanottakoon heidän puolestaan." Artikkelin on kirjoittanut LOPPA, kuvat Ritva Neuvonen, Finlandia Kuva.
Edellä oleva on oikeastaan ainoa suomalaista menoa ja meininkiä edustava juttu, ellei oteta huomioon Armas J. Pullan "Kun elokuva oli vielä lapsenkengissä"-artikkelia, omin käsin tehtyjä helleasuja sekä takakannen sisäsivun suosikkisäveliä, joista vuorossa on Laila Kinnusen levyttämä Sidney Bechetin Pieni kukkanen (Petit fleur) johon sanat on tehnyt Saukki. Lehti kehaiseekin, että muissa maissa lauluun ei ole osattu tehdä sanoja, joten me suomalaiset olemme edelläkävijöitä iskelmämusiikin alalla.
Samalla sivulla on listattu Ruotsin, Ranskan, Saksan, Englannin ja USA:n viisi suosituinta iskelmää. Ruotsissa Petit fleur on ykkösenä.
Lehden muu sisältö koostuu elokuvasta tehtynä valokuvakertomuksesta, jatkothrilleristä, romanttisista jutuista ja tähtijuoruista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti