Oota, saiko Nokia satoo?

Kun palindromin vääntö jää päälle, niin sitä reagoi uutisotsikoihinkin etutakaperoisesti.

Nokian on ajateltu tarkoittavan mustaturkkista, noen väristä eläintä - soopelia, majavaa, tuhkuria tms., joiden nahkoja ennen kumisaappaita ja autonrenkaita olisi ollut seudulla ulkomaan viennissä.

Nyt sitten vietiin puhelimet.

"Urheaa asennetta ja tinkimätöntä designia" kuuluu Nokian jalkineiden motto. Kontio-saapasta käytettiin aiemmin heittolajin virallisena välineenä, nykyään jalkine on peräisin jostain muualta. Saappaanheittojärjestön sisäisten kiistojen seurauksena nykyään heitetään saapasta ja liitosaapasta. Ainakin toisen lajin kilpailuvälineen varren suu on suurimmaksi osaksi kiinni, vain peukalo mahtuu sisään, joten kurakelin jalkineena sen käyttö on vaikeahkoa.

Jalkinevalikoimaan kuuluivat ennen myös Reinot ja Ainot, joista ensin mainitut ovat jalassani tälläkin hetkellä. Vaalea ohut kumipohja on kulunut jo kummankin tossun pohjasta melkein kokonaan pois, ja ulkona postilaatikolla tai roskiksella pistäytyessä tumma pehmeä pohja imaisee nurmikosta tai lumesta kosteutta. Lisäksi oikean jalan varvas yrittää kurkistaa ulos.  Nykyinen valmistaja etsii yleisökilpailulla "Reinointa tyyppiä". Olisikohan Elopilla mahdollisuuksia?

Kännykkäkeskusteluja XV

- Stål!
- No, Runebergin poika soittelee, moi!
- !!!
- Hei, et siis viittis. Mä myönnän, että viimex vähän mopo karkas, mut hei, sorry ihan aikuisten oikeesti. Mä haluisin tulla sua treffaan, niin juteltas kato vähän niistä sun sotahommista. Suomen kansahan siis, ja nuoriso varsinkin diggaa veteraanei ihan sikana. Sitäpaitsi mun mutsi kerto, että se ryssien pomo, se Kulnevi oli käynny meillä, kun mä olin pieni, siis siistii hei! Mä olin viel istunnu sen polvel. Jos sulla olis jotain juttui siitä tai vaikka Sandelsista, niin mä panisin ylös, ja tiä vaik kirja joskus painettais niistä. Mä voisin tuoda sulle vähän Vaakunaa piippuun pantavax. Mä tuun huomenna, moi!

Kännykkäkeskusteluja XIV

- Kekkonen.

- Tarja Halonen täällä, Suomen nykyinen presidentti, hyvää päivää.

- Päivää.

- Kun minulla olisi ongelma näiden Linnan juhlien kanssa, kun pitäisi miettiä, minkälaista musiikkia siellä soitettaisiin. Soittokunta tietysti vääntää sisääntulomusan ja valssit ja muut semmoiset, mutta sitten pitäisi olla viihdettäkin, että rohkenin Teille soittaa, josko voisitte musiikkimiehenä neuvoa, mikä sinne olisi sopivaa ja kaikille mieliksi, ettei nyt sitten valitettaisi, että nyt taas tuommoista ja...

- Eiköhän vaan, Tarja, sinutella, kun ollaan samaa virkaa molemmat hoidettu. Juho Kusti tuolta tuntuu huutelevan, että Suutarin tytärtä ei sitten saa soittaa, Allilla on siitä trauma. Minä kuitenkin ehdottaisin, että kasarihevi olisi sopivaa. Lisäksi voisi olla Jackson Fiven Blame it on the Boogie. Mitäs sitten vielä... ai niin oluttteltta- ja jäähallitunnelmaa pitäisi Linnaan saada lisää. Ehdottaisin kappaleita Eye Of The Tiger, Final Countdown ja Live is Life. Lopuksi voisi täräyttää Rainbow-yhtyeen I surrender.

- Kiitoksia paljon, nämä tuntuvat oikein hyviltä.

- Eipä kestä, kuulemiin.

Kännykkäkeskusteluja XIII

- Suurella, Pietari puhelimessa.

- Kaarle Ruohtista soittelloo, moi.

- No mitäs sinä?

- Sitä, että se Narva oli vain alkusoittova siihen mitä tuleman pittää. Kohta kyllä tiijätte, mikä soturmua on Ruohti. Sinun hallintoon kyllääntynneitä on Ukrainahi pullollaa. Sieltä ku lähtöö kasakat meijän kelekkaan, niin... vaekka kyllä myö pärjättäs teikäläesille muutehhii.

- Soppiihan sitä isotella.

Kännykkäkeskusteluja XII

- Sammati kunnas!
- Tääl puhu Lönnrooti, päivää!
- Päivää, oleks tei se paikkari poika, kun o mailmal oppimaa menny?
- Kyl maar mää vaan se ole, ja mää tahtosi vähä tiarustel, jot kai kunnal vähä yhtee kultuurhankkeesee olis apuu anta.
- Mut eiks tei ole lääkär, kuis siihe tyähö ny sit kultuur mahtaa kuulu?
- Kylhä mää lääkär ole, mut mää tahtosi käyrä kokoomas suamalaisi kansanrunoi. Jos niist vaik mahtas saara kirja aikaa. Niis o paljo fiksuut, jok ois hyvä panna talte.
- Kyl mu valitettavast täyty sanno, jot kunna kassa o iha typöse tyhi, mut voiraaha me joskus tulevin vuasin vaik patsas paljastaa teiti möki pihal, jos siihe o aihet.

(Kuva: Elias Lönnrot-laiva Leppävirran Konnuksen kanavassa, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.)

Kännykkäkeskusteluja XI

- Posse
- Sture täällä, moi, miten menee, oletko pahassa paikassa?
- Aika pahat on paikat...
- Haloo! hei, haloo, mikä v...u se oli, va för fan va de?
- Räjjäytytin tuossa yhen tornin. Kyllä ryssät sai kyytiä.

Kännykkäkeskusteluja X

- Taalinilla, Joosef puhelimessa.
- Kuusis-Otto tässä terve mieheen!
- No tervepä terve, joko teillä hallitus on kasassa?
- On se nyt kun vielä maatallousministeriksi saatiin Äikiän Armas.
- Eikös se ole joku runnoilija?
- Onhan se, mutta maatallouvessa tarvitaan runollista katontakantaa, varsinkin sitten kun kolhoosiloita ruvetaan pystyttämmään suurtilallisten hoviloitten tilalle.
- Voihan se olla niinnii.
- Mutta kun sinulla on tuo kuuskymppispäivä kohta, niin arveltiin täällä lähettää onnittelut ihan julukisesti. Ehkenpä luven sulle näin etukätteen mitä myö on mietitty.
- No tieppäs se. Varmuus on aina parasta.
- Näin se männöö:
"Suomen Kansanhallitus esittää Suomen työtätekevän kansan puolesta, joka taistelee rinta rinnan sankarillisen Puna-armeijan kanssa vapauttaakseen maansa valkokaartilaisten kansan pyöveleiden ja ulkomaisten imperialististen sotaprovokaattoreiden palkkarenkien ikeestä, itsenäisen Suomen demokraattisen tasavallan voiton puolesta, Josef Vissarionovitsh Stalinin 60-vuotissyntymäpäivän johdosta syvimmän kunnioituksensa Suomen kansan suurelle ystävälle, jonka nimi tulee aina olemaan niin Neuvostoliiton ja Suomen kansojen kuten myös maailman kaikkien kansojen ystävyyden ja veljeyden tunnuskuva."

- Ihan nätisti sanottu, herkistyy tässä vanha mies, spasiba vaan ja kuulemiin.

Kännykkäkeskusteluja IX

- Kaarle Möllersvärd

- Täällä Venäjän keisari ja Suomen Suuriruhtinas Aleksanteri Ykkönen, hyvää iltaa.

- Iltaa, Teidän Armollinen Suuriruhtinaallinen Majesteettinne, mikä suo meille tämän kunnian.

- No kun tuossa tapasin teidän tyttären, tämän Ulrikan, tai Ullan, kuten hän halusi itseänsä kutsuttavan, niin siinä kun tulin maininneeksi, miten perkeleen kalliita on Porvoon hotellit, niin tuli mieleen, että jos voisin teille vaikka tulla yöksi.

- Tuota (yskii vinkuen) kyllä se, kyllä se varmaan, kysyn vaimolta... joo tervetuloa vaan matalaan majaamme. Tarjoamme iltapalan ja pehmeän vuoteen.

- Elä nyt, Kaarle käsitä väärin, funktiona tässä on tutustuminen suomalaiseen kansanelämään, eikä mikään neitojen niinku viekottelu. Istutaan iltaa ja jutellaan.

- Niin, aivan, Ulrika-tyttäreni on tietysti vielä naimaton, ja sulhasmiehiä näinkin korkeassa asemassa olevan isän tyttärelle on vaikea...

- Tulen ihan kohta, kai teillä samovaari on kuumana?

- Joo, kuumana ollaan, tervetuloa!

(Kuva T.J. Särkän elokuvasta "Tanssi yli hautojen", Taabe Slioor (ei Ulla) ja Leif Wager)

Kännykkäkeskusteluja VIII

- Jykä!

- Masa tässä, moi, ootko pahassa paikassa?

- Ei tässä, niin pahassa, mitäs sinä?

- No kuule, kun täällä Lapissa oon laskettelemassa, ja tuli mieleen yksi juttu, kun ihmisen elämä se tahtoo olla tämmöistä alamäkeä, varsinkin näin vanhem, vanhemmiten, niin että kyllä oikein hyvä idea mulla on.

- Mitenkä se siihen alamäkeen liittyy?

- Kato kun vanhempanakin vois tehdä työtä, mutta mä kerron sitten kun tulen takaisin. Mulla on vielä hissilipussa aikaa, pitää se vielä käyttää pois. Sitä täällä valkohangilla tulee kaikkia juttuja mieleen, mutta sitten kun, kun niitä miettii, niin aika hyviä.

- No, mieti rauhassa, ja kerro sitten. Hyviä me tarvitaankin. Se Juulla alkava käy aika kuumana, toivottavasti rauhottuu, kun kuulee sun idean.

- Sen sanon, että se on hiljasta, hiljasta tyttöö, kun kuulee. Tää on kyllä meidän lopullinen pelastus.

- Hyvä juttu, nyt pitää mennä, moi.

(Edelliset keskustelut löytyvät "kännykät" tunnisteella)

Kännykkäkeskusteluja VII

- Ranskan kuninkaanlinna, Richelieu.
- Täällä puhuu Kustaa Toinen Aadolf Ruotsista, hyvää päivää.
- Päivää, Teidän Majesteettinne, kuinka voitte, ja kuinka Madamet Maria Eleonora ja Margareta voivat?
- Kiitos kysymästä, ei valittamista. Ajattelin tuossa kääntyä teidän Kunnia-arvoisuutenne puoleen tärkeässä kysymyksessä. Stralsundin tukemisen jälkeen ajattelin, että ruotsalaiset sotajoukot voisivat hyvinkin lähteä mukaan 30-vuotiseen sotaan katolisia vastaan. Paavin kätyrit myrkyttävät ihmisten mielet väärällä opillaan. Olemme siitä hyvin huolestuneita täällä Pohjolassa. Siksi arvelin soittaa Teille ja pyytää hiukan aineellista tukea yhteisiin pyrkimyksiimme.
- Aivan, kyllä koemme apunne tärkeäksi, ja olen varma, että Kuninkaamme myöntää taloudellista tukea hankkeellenne.
- Uutuutena haluaisin esitellä nopean suomalaisen ratsuväen. He ovat tottuneet taistelemaan venäläisiä vastaan ja ovat uskollisia omalle puolelleen. Eivät vaihda rahasta puolta, eivätkä ota vankeja rasituksekseen. Tappava joukko, joka nitistää vihollisen jo pelkällä sotahuudollaan.
- Mainiota, tapaamme pian, kuulemiin.

Kännykkäkeskusteluja VI

- Puolan ja Ruotsin kuninkaalla, Sigismund itse.

- Sun setäs Ruotsista soittaa, moi.

- No onko asiaakin, ukkeli?

- Hei, vähän respektiä - sun housuissas pysyttelisin kyllä eri asenteessa. Suomesta hyppää täällä porukkaa valittamassa kohtelustaan. Sun kaveris Klaus Flemingin urhot hilluu siellä talonpoikia kurittamassa.

- EVVK Suomen böndet.

- Jos, ei sinua, niin kyllä minua. Seuraava tänne tuleva lähetystö saa terveisinään kertoa, että pistävät vaan hanttiin, apua tulee täältä tarvittaessa. Finlands sak är vår!

- Turhaan, ukko, pullistelet. Klasun kanssa liitetään Suomi Puolaan. Ai niin, minäpä se satun olemaan laillinen Ruotsin kuningas, jos muistat vielä. Respektiä vaan iteltäs.

Kännykkäkeskusteluja V

- Aleksanteri Ykkönen puhelimessa.
- Parriisista Bonaparte, terve, mitä mies?
- Mitäs sinä... ollaanko myö jo puhevälilöissä?
- Kyllä hyvinnii; tapeltiinhan sitä vähän, mutta ei kanneta kaunaa, kuule, mitenkä myö saatais tuo Ruotsin Kustu pois engelsmanniloihen puolelta? Myökii ollaan entisiä vihollisia, mutta tämä se on kyllä aika erikoinen... minuakin pittää minäkin ilmestyskirjan petona, kahtos vaan peiliin ite.
- No, oon minnäe sitä Ruohtia vähän ihmetelly, pitäskö meijän yksissätuumin antaa niille opetus?
- Joo, tule kuule Tilsitiin, Preussiin, niin tilsitään oikein kunnon sopimus. Sovitaan vaikka, että jos Kustaa ei tokene, niin hyökkee sinä vaikka sinne.
- Myöhän voitas ottaa niiltä Suomi-Finljandija.
- Niin mikä?
- Suomi, Ruotsin itäosa. Puhuvat kummaa mongerrusta, mutta kovia työihmisiä, toista kun meijän puolen porukat.
- Minä valtuutan meijän puolelta Charles Maurice Talleyrandin, se on Bénéventin ruhtinas, ylimmäinen kamariherra ja ulkoasiain ministeri, Kunnialegioonan suurnauhan haltija, Preussin Mustan Kotkan ja Punaisen Kotkan ja Pyhän Hubertuksen ritarikuntien suurristin ritari, neuvottelijaks, ketäs sulta tulis, onko yhtä ansioituneita?
- Juolahti mieleen ainakin prinssi Alexander Kurakin, joka on todellinen salaneuvos, valtakunnan neuvoston jäsen, senaattori, keisarikunnan kaikkien ritarikuntien kansleri, todellinen kamariherra, koko Venäjänmaan keisarin erikoislähettiläs ja täysivaltainen ministeri Itävallan keisarin luona sekä Pyhän Andreaksen, Pyhän Aleksanterin ja Pyhän Annan ensimmäisen luokan sekä Pyhän Vladimirin ensimmäisen luokan, Preussin Mustan Kotkan ja Punaisen Kotkan, Baijerin Pyhän Hubertuksen, Tanskan Dannebrogin ja täyden unionin ritari sekä Jerusalemin Pyhän Johanneksen suvereenin ritarikunnan suurristin haltija.
On mulla toinenkin vielä, se on Rostovin prinssi Dmitri Labanoff, Venäjänmaan keisarin armeijoiden kenraaliluutnantti, Pyhän Annan ensimmäisen luokan ritarikunnan, Pyhän Yrjön sotilasritarikunnan ja Pyhän Vladimirin ritarikunnan kolmannen luokan ritari.
- No, onhan nuita. Antaa poikain neuvotella ja laatia hyvä paperi, myö voijaan pistää vaikka vähän viihteelle. Sovitaan sitten kanssa, että ei ennää nahistella keskenään. Kun Englanti on saarrettu kunnolla, niin maailmassa rauha vallihtoo.
- Sinäpä se sanoit.

Kännykkäkeskusteluja IV

- Juhana Vaasa.

- Eerik tässä, minkätautta oot menny työntämään rahaa puolalaisille, eikö puolalainen akka ja Turun ökylinna riitä, mitä häh? Taijat perkele juonitella Venäjän kanssa Ruohtinmaata vastaan, puolalaiset hyppää Vennään kelkkaan millon vaan. Muutenkin on kohta koko valtakunnan tallous kuralla, kun Suomessa vaan yhet pilettää linnoissaan ja eikun lisää linnoja Puolasta, helevetti. Kyllä ruppee sulla pöksyt tutisemmaan kun myö tullaan panemaan meininki oikeeseen järjestykseen. Jos Isä-Kusti vielä eläis, niin kylläpä remmiä saisit.

Kännykkäkeskusteluja III

- Armfelt.
- Hejssan, Gustaf Mauritz, Kaarle XII täällä!
- No moi, olet sitten tullut Turkista pois?
- Juu, ja nyt me hyökätäänkin Norjaan!
- Norjaan? Me?
- Niin, sinä otat Suomesta sotilaita ja hoidat pohjoisosan valloittamisen, minä huolehdin eteläpuolesta, ja sitten kun homma on tehty, jatketaan Skotlantiin. Nyt kun ennen talventuloa juttu hoidetaan, niin en usko, että mitään hankaluuksia on odotettavissa. Ei norskit osaa pistää vastaan, ja ovat tyytyväisempiä Svean valtakunnassa kuin missään Tanskan takapajulassa. Norjassa, kuule vielä juhlitaan Karoliineja suurina vapauttajina.

Kännykkäkeskusteluja II

- Hitlerillä, Ati puhelimessa!

- Taalinin Jussi Mockbasta, soittelloo, terve mieheen!

- Terve, terve mitteepä sinne, hyvinkö kolhoosit pyörii?

- No eipä valittamista. Meinasin kuitenkin sulta kysyä, että onko sulla ylimäärästä kappaletta siitä rippenrappen - vai mikä se paperi nyt oli - joka tässä taannoin tehtiin?

- On, oota, katon tuosta pöytälaatikosta... tässä on... barbarossa.., ei tämä - no kyllä se löytyy, mutta mitäs sinä siitä?

- Aattelin tässä kohtapuoleen vallottaa Suomi-finljandijan; vituttaa niin, kun siellä uhittelloovat. Pistän, perkele, Kuusisen Villen niille piäministeriksi, niin jopa oppivat ihmisiksi.

- Minäpä hyökkeen kohta Puolaan.

- Vai niin, a vot, katohhii, että et tule liian pitkälle tänne itäpuoleen, sulla on panssaria ja lentokonetta, mutta kyllä tiältäi löytyy!

- Hehe, elä Jussi hermostu, sutteettialueita, sutteettialueita järjestellään vähän, ei myö sinun maihin kosketa, niihä myö sovittiin.

- Tiijä nuista sopimuksista aina... mutta jos se paperi löytyy, niin lähetä mulle, tiällä on joku sen hävittänny. Tuli tuossa kenraaliloitakin telotettua muutamia, liekö niihen jälillä.

- Hehe, sulla se on rivakka meininki siellä. Elä tapa kaikkia kenraaliloitas, kyllä niistä voi olla hyötyäkin, kun et piästä liiaks valtaan.

- On niitä muutamia hyviäkin, mutta kun nuo vanhat on semmosia kuin Finljandijan Mannerheimi, hyi hitto! Tsaarin pellejä, epäluotettavia. Suomen Tanner-mannerheimiläiselle työläisen riistäjärosvoverenimijälaumalle koittaa kohta vielä kuumat ajat!

Kännykkäkeskusteluja I

Kuva: Albert Edelfelt, Wikipedia

- Lallilla, Kerttu puhelimessa.

- Täällä puhuu Henrik Pyhä, hyvää päivää!

- Päivää.

- Olisin kysynyt, että mahtaisiko olla mahdollista yöpyä Teidän talossanne? Olen seurueeni kanssa kulkemassa tästä ohi, ja kuulin, että olette majoittanut kulkijoita ennenkin.

- En oikein arvaa täysin tuntemattomia ottaa vieraiksi, miehenikin on työmatkalla ja kaikenlaisia rosvoja liikkuu nykyaikana.

- Kuulkaa, Kerttu-rouva, me liikumme hyvien asioiden merkeissä. Olemme tuomassa kristinuskoa Suomeen ja maksamme kyllä hyvin yösijasta.

- No, ehkä me sitten pääsemme sopimukseen. Mitään seksipalveluja en kyllä käy lupaamaan.

- Ei, hyvä rouva, me papit ja piispat elämme selibaatissa, emme siis välitä naisista ollenkaan.

- No, jos niitä miehiä olette ja hyvin maksatte - ruoasta veloitetaan erikseen - niin olkoon menneeksi.