(kuva)Näytelmä 4:ssä näytöksessä
Henkilöt:
Luigi, Alonso, Benito; muusikereita
Roomin pormestari
Italian kuningas
Roomin piispa, eli paavi
Sveitsiläisen kaartin päämies
Pormestarin, kuninkaan ja paavin palvelijoita
Kansaa torilla, palatseissa ja kaduilla
1:nen näytös, kohtaus I
Roomin kaupungin sivukuja aikaseen aamulla. Aurinko nousee. Muusikerit Luigi, joka kantaa suurta basso-torvea, Alonso metsästys- eli käyrä-torven kera ja pienen huilun soittaja Benito saapuvat paikalle kulmauksen takaa.
LUIGI: Ah, veljet, virkanpa teille: Olemmehan kaikkein pyhimysten nimissä harjoittaneet soitantoa jo niin perusteellisesti, että pelvotta Roomin torille musikeeraamaan käydä voimme. Sydämeni rinnassa täällä lyö kiihkoisasti, mutta sanon, ei pelkoa veljet!
ALONSO: Oikein haastelet, poikaseni! Luulen, että markkinaväki meihin perin juurin ihastuu.
BENITO: Niin, ja avokätisesti työmme palkitsee. Annanpa silloin minä huiluni soida. Livertäköön kuin musta-rastas kesäisenä aamuna, semmoisena kuin nyt, kun kultainen päivän kehrä valoaan kaupungin kattojen ja kirkkoin tapuleiden ylle luoda alkaa.
ALONSO: Musta-rastailla on tapana laulaa iltaisin, mutta ymmärrän kyllä tarkoitukses.
Katoavat kulman taakse.
Kohtaus II
Iso tori, jolla paljon kansaa, kauppiaat esittelevät myynti-tuotteitaan kovalla äänellä. Soittajat saapuvat ja jäävät katselemaan elämää.
LUIGI: Kas kas, aika peijoonia, sanon minä. Ovathan nyt kesä-markkinat, ja kaikki joilla suinkin jotain myyntiin on, tänne saapuneet ovat.
ALONSO: Ostajia ovat paljon houkutelleet. Luulen, että joku kulta-ripponen heidän pussistaan myös meille heltiää. Mutta mitä jaarittelemme tässä, ryhtykäämme toimeen ja antakaamme soiton kajahtaa!
BENITO: Mutta missä on sovelias soiton paikka? Kuulua ja myös näkyä meidän tulee, jos ansioon päästä aiomme.
LUIGI: Niin, katselkaamme ympärillemme nyt kuin tarkka-silmäiset ja vikkelät kärpät, joiden nahoista kuninkaan ja paavin viitat ommellaan. Tiedä, vaikka itsekin kärppä-viitoissa pasteerailisimme, kun hyvin olemme ansainneet.
ALONSO: Ja päähämme panemme kolmi-kerroksisen hatun.
Nauravat. Benito osoittaa sitten torin reunalla sijaitsevaa rakennusta, jonka edessä on korotettu kivinen tasanne. Lähtevät sitä kohti.
Kohtaus III
LUIGI: Oletteko varmat siitä, että voimme tässä soittaa? Onhan tämä tuon talon rappujen edessä. Jospa olemme heille häiriöksi ja rahan sijasta saamme aika löylytyksen.
BENITO: Emme peräänny enää. Jos näemme, että löylytys uhkaa, keräämme vain koreasti pillin taskuun ja kuin kärpät käymme uutta paikkaa etsimään.
LUIGI: "Koreasti pilli taskuun", sanot sinä. No, olenpa tätä peliä kanniskelemaan tottunut minä. Tosin taskuun ei mahdu se, mutta uljas on ääni ja vasken loiste.
Ryhtyvät soittamaan. Soitto houkuttelee torikansaa viljalti kuultelemaan. Bravo-huutoja ja kolikoita singahtelee muusikereille. Äkkiä talon ovi avautuu, ja pihalle astuu mies, Roomin pormestarin lakeija, yllään kaksikulmainen hattu ja musta puku, jonka rinnusta koristavat vasken-karvaiset napit.
LAKEIJA: Keitä olette te, ja miksi olette tulleet tänne soittamaan?
LUIGI: (Kumartaa syvään) Armollinen herra, olemme köyhiä muusikereita kaupungin laidalta tuolta. Aioimme viihdyttää torikansaa, ehkä pientä palkkiota vastaan, mutta emme tahdo olla häiriöksi. Yksi vilkahdus vain, ja olemme muualla, jos niin tahtonne on.
LAKEIJA: Asiani ei ole toki tuon kaltainen. Isäntäni, pormestari, on soittoonne suuresti mielistynyt ja haluaa kutsua teidät illalla pelaamaan musiikia suuriin juhliin talossa tässä. Hän on myös hyvin ennalta-arvaamaton herra, sanon mä, ja tapahtua voi, että palkitsee hän teidät suurenmoisesti (menee sisälle).
ALONSO: Veljet! Nytpä meitä onni potkaisi, eikä piikki-kengällä potkaissutkaan. Olihan mies tosissaan?
BENITO: Vilpin häivettä kasvoillaan en nähnyt.
LUIGI: Mutta nyt ehdotan minä, että koko päiväksi emme torille tähän jää, vaan ryhdymme harjoittelemaan ankarasti. Illalla on meillä tulinen koitos. Kuullut olen minäkin pormestarin olevan äkki-pikainen herra, joka saattaa pienestäkin asiasta vihastuessaan heitättää raivonsa kohteen vankilaan rottien jyrsittäväksi. Toisaalta lempeä ja armollinen saattaa hän olla kerjäläistä kohtaan.
ALONSO: Astukamme siis joutuin kotiin harjoittelemaan.
Lähtevät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti