Sininen ja keltainen

Vihreät, De Gröna, ovat keksineet, har funnit upp, käyttää kastroitua kissaeläintä vaalitunnuksessaan. Elikko on Suomen vaakunasta napattu, harvemmin tuhatjärvien maassa, mitä nyt satunnaisesti Ruokolahdella, tavattu.

Vaakunaleijonan käytöstä eri tarkoituksissa on olemassa sääntöjä. Ehkä Vihreät ovat ottaneet asiasta selvää; onhan markkinoilla ollut Vaakunaviina-niminen virvoitusjuoma, jonka etiketissä tuo samainen eläin esiintyi.

Vihreä taustaväri on hyvä ja kekseliäs oivallus, joka on saatu jokseenkin suoraan puolueen nimestä. Uusi Suomi-logo taas viittaa alunperin vanhasuomalaiseen/kokoomukselaiseen sanomalehteen ja saattaa aiheuttaa, ja on aiheuttanutkin, hämmennystä nykyjulkaisun tiimoilta.

Silloin kun Suomessa otettiin käyttöön punakantiset passit entisten sinisten tilalle, oli hätä suuri, kun sinikeltaisesta kuvasta - sinisellä pohjalla keltainen leijona - jouduttiin luopumaan. Passinkansitehtaat käärivät voittoja tuottaessaan irtokansia punaväriä peittämään. Sinikeltaisia tahtoivat monet olla oikeiden vaakunavärien asemesta.

Eräs pakkoruotsia vastustava puolue, melkein kaikkihan niitä ovat nykyään, käyttää sinikeltaisia väriä omassa tunnuksessaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää tasapuolisesti kaikille väriyhdistelmille.

Berberi ja leijona

Maapallon eläinkuvasto kertoo, kuinka berberileijonalta eivät ihmiset ja kotieläimet ole turvassa Pohjois-Afrikassa. Kirjan mukaan se pystyy hyppäämään kaksimetrisen aidan yli parin vuoden ikäinen hieho hampaissaan.

Muistelen lapsuudenkesiäni sukulaisten maatilalla Uudellamaalla, jossa aina silloin tällöin hiehot lähtivät käpälä- tai sorkkamäkeen aitauksestaan. Usein oli joku heistä pudonnut jokeen, josta häntä sitten monen miehen voimin kammettiin ylös. Kuvan esittämää elukkaa olisi silloin tarvittu. Hetkessä se olisi hiehon tempaissut ylös. eri asia on sitten vain, olisiko se suostunut sitä luovuttamaan omistajilleen.

No, Lauri Hirvensalon muuten ansiokkaassa tekstissä puhutaan tosiaan berberileijonasta, oikea nimitys on barbari- tai atlasleijona, elukasta, joista viimeinen luonnonvarainen ammuttiin vuonna 1922.

Berberileijona voisi olla vaikka Lions Internationalin Pohjois-Afrikan piirin charter member tai piirikuvernööri tai Burberryyn verhoutunut muunmaalainen jäsen.

Berberillä on myös alatyylin merkitys: "reikä rengin berberissä".

Muistoja sirkusuralta

Viimeksi ennen eläkkeellevetäytymistäni toimin wisconsinilaisen kiertävän sirkuksen henkilöstöpäällikkönä. Työ oli haastavaa, raskasta mutta myös mielenkiintoista. Tunnustan joskus kaipaavani sahanpurun tuoksua öljylampuin valaistussa teltassa ja yleisön riemukkaita ääniä nautinnollisten esitysten onnistuessa ja tuodessa hetken unohduksen sisällissodan arpeuttamaan kansakuntaan.

Tehtäviini kuului uusien taiteilijoiden palkkaaminen. Esiintyjät olivat yleensä sirkuksessa pitempään kuin yhden kauden, koska maksoimme parempaa palkkaa kuin useammat kilpailijamme. Niinpä eräänä päivänä menetys oli suuri, kun epähuomiossa ruokkimatta jäänyt leijona söi kesyttäjän.

Paikka laitettiin auki, kiertueella levitettiin julisteita ja sanomalehdissä ilmoiteltiin.

Ilmoittelu tuotti tulosta, ja päivänä muutamana edessäni seisoi kaksi työnhakijaa - vaaleatukkainen nainen ja hintelä, mutta palavasilmäinen mies.

- Olemme kiinnostuneita työpaikastanne, he sanoivat. Kyselin kokemusta eläintenkäsittelystä; leijonankesyttäjiksihän ei kouluteta missään yliopistossa, ainakaan minun tietääkseni.

Kumpikin vakuutti kyllä pärjäävänsä, jolloin määräsin järjestettäväksi kokeen. Häkkiin tuotiin sama leijona, joka oli syönyt edellisen kesyttäjän. Tämä siksi, että se oli ainoa leijonamme, sillä niitä on vaikeampi saada sirkushommiin kuin kesyttäjiä. Kalliita ja harvinaisia ainakin Wisconsinin seuduilla. Voi olla, että Louisianassa tai Floridassa niitä on helpompi saada pyydystettyä.

Neiti halusi esiintyä ensimmäisenä. Hänelle annettiin tuoli ja piiska, ja hän astui häkkiin pedon eteen. Nopeasti hän riisui kaikki vaatteensa, leijona hyppäsi kohti häntä, avasi kitansa, mutta ei purrut, vaan nuoli naisen
kiireestä kantapäähän.

- OMG! huudahdin ihmeissäni, pystyttekö tekin tuohon? kysyin mieheltä.
- Kyllä, hän vastasi. Viekää vain leijona pois.

Leijonajahdissa

Trumpetisti oli ollut kauan työttömänä. Jälleen kerran hän soitti managerilleen, joka kertoi, että lähiseuduilla ei ole mitään tarjolla, mutta Afrikassa on hyvin palkattu homma leijonanpyydystäjänä.

- Mitenkä se soittamiseen liittyy? trumpetisti ihmetteli.
- Älä kysele, vaan jos haluat rahaa, ota homma vastaan.

Trumpetisti matkusti Afrikkaan, ja hänen tehtäväkseen tuli nukuttaa leijonia soitollaan, jolloin ne voitiin laittaa häkkiin eläintarhaan vietäväksi.

Työ alkoi, ja trumpetisti puhalsi leijonan nähdessään saman biisin, jonka näemme videolla. Trumpetisti ei ole sama.

Soiton kuullessaan leijona nukahti heti, ja se oli helppo nostaa kuljetushäkkiin.

Kun 99 leijonaa oli koossa, ja 99 000$ tienattu etsittiin vielä yhtä, jotta luvattu määrä saataisiin kokoon. Savannilla näkyikin valtava urosleijona, ja soittaja kohotti torvensa. Aluksi ei soitolla ollut mitään vaikutusta, mutta kun leijona näki soittajan se ryntäsi tämän kimppuun ja söi trumpetteineen päivineen.

Uninen leijona häkissä kohotti päätään ja sanoi:
- Minähän mietin jo, miten se menettelee tuon vanhan kuuron kanssa.

Mitä tästäkin opimme?

Ainakin sen, että Afrikkaan ei kannata matkustaa kaikkien tarjousten perässä.