Oopperastakin

Huomasin, että hikkaj oli saanut sangen tarkan tiedotteen naapurimaan  Volodja-sedän vierailusta Punkaharjulla männäviikolla. Meilläkin kävi vieraita, jotka olivat olleet seuraavana päivänä samaa oopperaa katsomassa. Volodja-sedän poissaolosta huolimatta homma oli onnistunut hyvin, Jolanta oli saanut näkönsä epäilemättä takaisin. Olen jostakin antanut itseni lukea, että takavuosien kuuluisa musiikkimanageri oli markkinoinut laulaja Ray Charlesia Suomen-kiertueella iskulauseella "Taatusti sokea, jos näkee, rahat takaisin!"

Oopperan silmäpelissä olisi kansa voinut vaatia rahojaan takaisin, jos näkö ei olisi palautunut.

Ylempi kuva esittää tuliaisia, joita vieraamme olivat oopperakaupungista tuoneet. Jokaisen pullon kyljessä on jännittävä tai liikuttava tarina Olavinlinnan vaiheista. Pässi oli tulipalon ja ukkosmyrskyn riehuessa tanssinut muurilla pelottaen paholaismaisella ulkomuodollaan viholliset pakoon. Neito oli ruvennut seukkaamaan vihollissotilaan kanssa, joka sitten oli päästänyt vihulaiset linnaan. Annikki Tähti-vainaa kertoo levyllään asiasta tarkemmin. Ooppera on oopperaa ja Mitzlaff oli saksalainen sotilas, joka pakeni pellavakangasköyden avulla vankityrmästä. Olisiko laskeutunut kivihuussin reiästä?

Alempi kuva ei liity oopperaan, vaan siihen, että kaikissa heinäkuisissa artikkeleissani taitaa olla orava mukana muodossa tai toisessa. Tämä elukka on tosi erikoinen, En ole eläissäni nähnyt tämmöistä ketunhäntäoravaa, oottakos työ? Hännän pää onlumivalkoinen, kuten sen mahakin, Mitään talvikarvan jätettä se ei ole.

- Sottoo se tietää, sano Sorsakosken mummo.

Punapaitainen mies

Kolmikymmenluvulla revittiin Lapualla tiettyä poliittista katsantokantaa edustavien henkilöiden yltä punaisia paitoja. Monet, esimerkiksi isäni, olivat sitä mieltä, että hyvä niin. Hankin itselleni vastikään punaisen pikeepaidan. Taustalla ei ole poliittista ajattelua, ehei, vaan naapuritalon pihalla olevalla kirpputorilla näytti olevan sopivankokoinen ja -hintainen vaatekappale. Olen koko kesän käyttänyt mustia T-paitoja, ilman sinistä solmiota, ja ajattelin, että värin vaihtaminen voisi olla hyvä uusi vaihtoehto. Toisaalta solmio T-paidan kanssa saattaisi kummeksuttaa monia, ja luulen että sitä saan aikaan ilmankin.

Kiinteistöömme kotoutuneet oravat, joille maksamme ruoan ja harrastukset, toimivat valokuvamalleinani, ja oheisesta kuvasta näkyy, kuinka kuvan kohde peilaa punapaitaisen miehen. Silmä on pullea ja kaareva, jotta laajemmalle näkisi hän. Vihertävä alue on taivasta, talon räystäs muodostaa kaaren.

Käpy nenän alla

Ilmoja piisaa

Yksi kvartaali heinäkuusta on jo takanapäin, eikä helteitä kuulu, näy.

Mukavampihan se tietysti on istua viileässä varjossa mietiskellen tarkoituksia elämälle ja muille ajankohtaisille ilmiöille, kuin paahtua korventavassa auringonpaisteessa, eikös vaikka?

Kuorittu auringonsiemen on erinomainen herkku muutamien jyrsijäeläinten mielestä. Onneksi niitä saa jo valmiiksi kuorittuina kaupasta, puukon kanssa työstäminen lienee aika työlästä. Tosin orava on käsittämättömän taitava kuoren poistamisessa. Nämä jyvät onkin alunperin hankittu lintuja varten, mutta mukava on karvaturrikoitakin niillä hemmotella. Kuvassa oleva ei ole niin kesy kuin veljensä, joka antaa syödessään silitellä ja rapsutella itseään.

Tässä kuvassa ei näy, mutta yleensä elukat ottavat syöttäjän pikkurillistä kiinni pelätessään, että kohta se vie herkut pois ulottuvilta. Niitä ei tunnu yhtään pelottavan kertomani jutut soten viivästymisestä, Trumpin ja Putinin tapaamisesta, Sinisen tulevaisuuden tulevaisuudesta ja muista ajankohtaisuuksista. Pähkinäjonoon tulevalle kaverille ei jätetä, vaan tämä ajetaan luimistetuin korvin ja murinan säestyksellä pois.

Olipa pikkuinen oravanpoika...

...osasi hyppiä puusta puuhun, hotkia suoraan kädestä suuhun.

Siellä torkkuu heiluhäntä

Kesytöntä luontoa

Villieläinten ruokkimisesta

- Hai, hyvä emäntä, jos et sie kokonaista ruahi antoo, pane puoliks ja anna molemmat puolet! 

Oravanruokintapönttö on ollut ahkerassa käytössä joulusta asti. Oravat saivat sen silloin lahjaksi. Jos harakat osaisivat lukea, olisin kirjoittanut pönttöön kiellon siivekkäille. Monenlaista viritystä on pitänyt kokeilla, että ruokintalaite pysyisi ehjänä. Pähkinät ovat nyt laatikossa muovirasiassa, joka järjestely olisi pitänyt älytä jo alussa, jotta pönttöä ei olisi tarvinnut puhdistaa välillä kokonaan. Sivuseinät turpoavat sadekeleillä, joita näissä maisemissa on tänä vuonna kyllin ollut. Pleksinen etulevy ei pysy kunnolla urissaan, ja harakan on helppo ottaa se ja heittää maahan.

Pari päivää sitten niittasin muovirasian yläreunasta leikkaamani suikaleen pitämään pöntön seiniä tiukemmin yhdessä. Äsken, kun tätä kirjoittaessani kävin ottamassa pöntöstä kuvan, huomasin, että suikale oli purtu poikki viimeisen tunnin sisällä. Harakka ei ole sitä tehnyt.

Huomatkaa myös hienot messinkisaranat, jotka korvaavat alkuperäisen saranaksi niitatun nauhan ja sittemmin kovan käsittelyn johdosta lisätyt jeesus-teipit.

Kävin ostamassa saranat, ja samassa paketissa oli myös ruuveja. Totesin ruuvit liian pitkiksi. Ne olisivat saattaneet tuottaa vammoja, kun kansi avataan työntämällä pää etuseinän raosta sisään. Usein liike suoritetaan useita kertoja välillä katsoen ympäristöön, näkevätkö kaikki läsnäolijat suorituksen, ennenkuin pähkinä on nautittavissa.

Ryhdyin etsimään kaapista lyhempiä ruuveja, ja löysin sieltä messingin väriset saranat lyhyine ruuveineen avaamattomasta paketista.

Metallisaranoiden huono puoli on niiden jättämä rako takaseinän eteen. Vesivahinkojen estämiseksi aikaisemmin mainitusta kaapista löytyi oven tai ikkunan tiivistenauhaa, joka peittää raon.

Seuraavaksi leikkaan ehkä suikaleen juomatölkistä muovisen tilalle, ja katson, pystyykö siihen hammas.

Eläinkoe

Villieläinten elämän seuraaminen on kaikille luonnosta kiinnostuneille suositeltava harrastus. Eläimille voi myös tehdä erilaisia kokeita, kuitenkaan aiheuttamatta niille kipua tai kohtuutonta stressiä, Videolla testataan oravan reagointia kevyeen häntäkosketukseen. Ruokakaapissaan maapähkinöitä ahmiva otus vingahtaa vaimeasti antamatta kosketuksen häiritä ruokailuhetkeään. Korostettakoon vielä, että ääni on eläinlajille luontainen, eikä aiheudu kivusta tai tuskasta.

Muistan lapsuudessani kerrotun, että kissa syö hyvin, jos sitä puristaa hännästä. Joskus muistaakseni tuli kokeiltuakin, mutta ateriana oli silloin kalanperkeitä, eikä koe saanut aikaan sanottavaa tahdin kiihtymistä. Vihainen katse siitä seurasi ja sähähdys, jonka tarkoitus oli helppo tulkita.

Mallikelpoisesti on erään naapurimaamme johtaja suhtautunut luontoon ja villieläimiin. Siperiantiikerin kanssa leikkisää paininlyöntiä ja ehkä hännästä puristamistakin ja kurkiauran johdattaminen turvalliselle ilmakäytävälle pois maasta tulevien mahdollisten uhkien ulottuvilta ovat vilpittömän luonnonystävän töitä, joista ottanemme opiksemme jokapäiväisessä elämämme vaelluksessa.  

Laari

Jo kohta puolen vuoden ajan asumistamme ja elämistämme on sulostuttanut kuvassa näkyvä pähkinä- ja auringonkukkalaari, jonka tiimoilla tapahtuvasta toiminnasta olen vähän väliä tiedottanut. Toinen sukupolvi oravia on jo siihen ehtinyt tutustua. Nuorimmat ovat oivaltaneet sen paitsi erinomaiseksi kasvisproteiinilähteeksi myös tuulelta ja sateelta suojatuksi päiväunipaikaksi.

Eilen vielä vauvanoloinen jyrsijä istuskeli kopin edessä jyrsimässä, ja minä häntä silittelemään. Hellyyden puuskassani otin hänet käteeni, mutta vähän helevetin terävät kynnet sillä elukalla oli. Kyllä kansa tiennee useita opettavaisia lauseita pehmeyden ja sulokkuuden kätkemistä salakavalista piikeistä ja okaista. Kansan suusta lienee siepattu myös sanonta laariin satamisesta. Itse viljan viljelijä jos olisin, yrittäisin kuitenkin laarini peitellä ettei sade sen sisältöä kastelisi ja homehduttaisi.

Huh hellettä!

Talviturkki heitetty

Talviturkin heittämisellä tarkoitetaan ylejään (savoa, tark. yleensä) ensiuintia talven jälkeen luonnon kosteikoissa. Avanto- ja allasuintia ei lasketa. Turkki on ollut pinnalla viime päivinä ja aikoina. Pilkataanhan siellä presidenttiä, harkitaan viisumivapautta ja tänään lähti pääministerikin ns. läiskimään.

Turkkiasiaan liittyy myös päivän eläväkuva, siinä jo kahdesta aiemmasta spektaakkelista tuttu veikko esittelee kesäasuaan harmaan turkin heitettyään. Kumpaistakin korvaa koristaa vielä pari karvaa jäänteinä pitkistä tupsuista. Toinen laatikon kantta kopsauttava lajitoverinsa hikoilee vielä täydessä talvitämmingissä, aika takkuinen toki on jo hän.

Lukijalle herää kysymys, miten niin veikko? No, sisko se ei ole. Kun pääsee läheltä katsomaan sitä sen venytysasennossa laatikolle, asia selviää. Koolla ei ole väliä, vaikka Helsingin Taidehallissa viikonloppuna avautuva näyttely toisin vakuuttaisikin.

Kubistinen kurre

Kubismi on modernin taiteen ismi. Noin satakymmenen vuotta sitten se syntyi ja viitisentoista oli kukoistuksessaan. Pablo Picasso ja Georges Braque sen kehittivät, kuten kirjoitettu on. Yllä on talvinen tuokiokuva pihaoravastamme sellaisena kuin hän kameran kennolle linssin läpi tallentuu ja sitten GIMP-ohjelmalla taidesuotimen avulla kubistiseksi tyyliteltynä. Olen aina tykännyt kubistisista asetelmista ja maalannut niitä hiukan itsekin. Tyyliin liittyy vielä usein kollaasitekniikka, ja varsinkin Braque liimaili asetelmiinsa sanomalehtien otsikoita.

Tähän olen kollaasityyliin lisännyt ruokavaliosta kertovan otsikon ja palan kaarnaa antamaan volyymia oikealle alanurkalle.

Joulun tarjoilua

Sain joululahjaksi - tai oikeastaan meidän orava sai - tarjoilupöntön. Ennen joulua pistäydyin Jyskän varastomyymälässä, ja siellä jäin miettimään pöntön käyttötapaa. Oravan ruokintaan se on tarkoitettu, mutta kun se on varustettu kannella ja ylös liu'utettavalla läpinäkyvällä etulevyllä, en ollut silloin varma, onko oravamme tarpeeksi älykäs avatakseen kannen, vai pitääkö sille raottaa etuseinää, niin että pähkinät valuvat tarjolle. En silloin ostanut pönttöä, mutta joulupukin apulaiset, jotka mukanani kaupassa olivat, olivat pistäneet sen pakettiin. Pönttö on nyt ruuvattu kiinni kaiteeseen ja täytetty maapähkinöillä. Aluksi avasin etuseinää, ja orava nyhti pähkinöitä raosta. Sitten pantiin rako umpeen, ja niinpä elukka oppi avaamaan kannen. Kuvassa operaatio on tapahtumaisillaan. Talitinttiparat, jotka olivat oppineet käymään samalla kupilla koputtelevat läpinäkyvää etuseinää. Älkää surko, on niille evästä tarjolla lähistöllä. Saman oravan syksyistä ruokailua kesäpuvussa pääset seuraamaan tästä.

Varustautuminen talveen

Tänään satoi lunta. Kiirehdin ulos kameran kera. Ylläoleva kuva on tosin jo viime viikolta. Kesyhkö oravamme on vaihtanut väriä ja kasvattanut karvoja korviinsa. Sama elukka esiintyy videolla "Pähkinänsärpijä" niin tässä blogissa kuin YouTubessakin.

Tätä kirjoitettaessa aurinko paistaa, ja tuntuu, että lumiukon tekoon ei vielä tänään päästä. Lapissa lienee toisin.

Sitten viime kirjoittaman on Suomessa ja maailmalla tapahtunut paljon. Soteveteraanit ovat neuvotelleet ja uhkailleet toisiaan, sopuun on kai kuitenkin päästy. Aki Nikkinen on vihdoinkin ammuttu, Rick on hylännyt eukkonsa, ja Ridge on taitanut ruveta sitä käpälöimään ja Belle on tuomittu nuorisovankilaan.

Ei käy aika pitkäksi, eipä.

Tässä muutamia ajankohtaisia kuvia pihamaalta.

Pähkinänsärpijä

Tsaikovskin Pekka sävelsi pähkinäisen baletin. Joululahjoista siinä ja niiden ominaisuuksista sekä yllättävistä käyttäytymisestä on kyse. Kuten olen täällä muistaakseni maininnut, olen kunnostautunut jyrsijäkuiskaajana ja -kutsujana lähimpien kuukausien aikana. Elokuvassa oleva pähkinänsärpijä on jo nyt harmaantunut ja kasvattanut pitkät korvatupsut talven varalle. Itsekin olen harmaantunut ja itsellenikin kasvaa oikeanpuoleiseen korvalehteen karva, joka tosin sojottaa suoraan sivulle. Hoviparturini kommentoi sen johtuvan oravaharrastuksestani, kun siitä hänelle mainitsin.

Syönnin jälkeen pitää ottaa mukaan evästä, kuten entiset saksalaiset turistit seisovasta pöydästä ja maitolavoilta. Elukan suuhun mahtuu laskemani mukaan parhaimmillaan kuusi maapähkinää, jotka sitten kätketään paikkaan, josta ne eivät varmasti helpolla löydy ainakaan kätkijältä. Toimintaa tarkkailevat harakat ovat kylläkin hankkeesta perillä. 

Musiikiksi valitsin sävellykseni vibrafonille, kitaralle, bassolle ja rummuille. Videon lyhyyden vuoksi jätin G-duurissa menevän alun pois, mukana on vain kvarttia ylempi ns. trio-osa.

Oktoberin festiä ja oravakuiskausta lokakuun tuoksinassa

Sisältää tuotesijoittelua, incl. product placing.

Saksanmaalla Bayernissa on tapana suorittaa lokakuussa vallan kumous, kumoten kitusiin useita seideleitä kausiolutta ja syödä siansorkkia sekä suolaisia rinkeleitä. Täkäläisen marketin ajnkohtaistarjouksessa oli raakapakastettuja bretseleitä, joita tänään paistoin iltapalaseksi pari kappaletta. Rinkelit huuhdoin alas saksalaisen sijasta tanskalaisella Keravalla valmistetulla kaljalla. Se oli edullisinta paikallisessa toisessa marketissa. Kolmannessa marketissa edullisinta on ollut Koff, mutta nyt siellä näkyy halvinta olevan Karjala. Kuvassa siis Euroopan kansakuntien parhaat tuotteet kohtaavat sulassa sovussa. Irakilaisille maahanmuuttajille, kuten meille kaikille, joiden pääelinkeino on ruoan nauttiminen hengittelyn ja veren pumppauksen lisäksi, iltatarjoiluni on tietysti yksipuolinen ja myös uskonnolliskatsannollisista syistä osin tuomittava, esittäähän rinkelien malli alunperin munkkien ristittyjä käsivarsia. Kuvan rinkelistä on kerran haukattu koemielessä, onko maku niin hyvä, että kannattaa kuvata. Kyllä se oli.

Pihamme kolme oravaa ovat kovan treenauksen kohteena. Ovellemme johtaa pyörätuolilla kulkemisen mahdollistava metalliramppi, jota reunustavat puiset kaiteet. Oven vieressä kaiteella on pähkinäkuppi, jolle karvaturrit kipittävät syömään kutsun kuullessaan. Kuva elukasta on otettu vajaan metrin päästä, ja se on myös kuvaajan selfie, koska hän peilautuu oravan silmästä. Kädestä eivät vielä syö, mutta kenkää nuolevat.

Valtakuntain johtajat miettinevät alaistensa ja vihollistensa suhteen, kumpi tapa on parempi.

Grillaussää

Oravateini huomasi talon isännän grillauspuuhissa, haki omenanraakileen, ja tuli viereiseen pihlajaan aterioimaan huomauttaen esimerkillään terveellisestä ruokavaliosta. Yleensä grillaamme kassleria, mutta nyt kun oli marketissa maustamatonta sian ulkofilettä punaisella tarralla varustettuna, ostin sitä. Kumimaistahan se on, ja siitä puuttuu kassleriin verraten energiaa esimerkiksi metsätöihin antava rasva. Pekoni näyttää onneksi menevän kaupaksi, ettei tässä nyt ihan sentään oikeitten töitten ääreen kukaan pääse rasvan puutteeseen kuukahtamaan.

Toisen kaupan DeLuxe-tuotteita mainostava Hans grillaa yhdessä ohjelmassa julkkujen kera ja kilpailee toisessa ohjelmassa toisia julkimoita vastaan. Grillauksen yhteydessä on katsoja pannut merkille kunnon mustanokisen kypsyysasteen. Palaneista sianluista saa rasvan ja ruston lisäksi vatsaa hyväileviä karsinogeenejä.

Sää on näinä päivinä yleinen puheenaihe siellä missä kaksi tai kolme kohtaavat. Kova on valitus, kun moneen päivään ei ole satanut, ja säätyypit televiisiossa vain hymyilevät kilpaa auringon kera. Kaikki me varttuneemmat henkilöt muistamme Piippu-Paavo Salmensuun, joka oli ensimmäinen TV-säämies. Oppikoulun (peruskoulua edeltäneen aikakauden pääsykokeiden kautta valikoituneelle nuorisoainekselle kohdennettu oppilaitos) konventissa (ohjelmallinen Teinikunnan järjestämä opettajien valvoma illanvietto, jonka loppuvaiheessa pojat tanssivat hitaita tyttöjen kanssa, ja jotkut nauttivat salaa alkoholia) esitin kerran Salmensuuta kartan edessä. Päässäni oli hellekypärä, jalassa huopikkaat, ja kartalle viittoilin vanhalla letkuvarsipiipulla, josta Alastalon isäntäkin olisi ollut ylpeä.

Muistaakseni Sveitsin rannikolta oli lähestymässä joku paine - oliko korkea vai matala, en muista.

   

Tammipalindromi

Viisi ruokintapaikallamme päiväsaikaan ja päivittäin säännöllisesti vierailevaa pikkulintua suurempaa villieläintä, jos naakkoja ja harakoita ei lasketa: kolme oravaa, käpytikka ja mustarastas. Kieliopillisesti vaikean ja kiistoja herättävän olla-verbin yksikkö/monikko-muodon olen edellisessä virkkeessä korvannut kaksoispisteellä. Onko tässä tapauksessa parempi sanoa "on kolme oravaa,..."vai "ovat kolme oravaa,...", kun viitataan sanaan "viisi"? Perin pahasti silmään ja korvaan kuitenkin särähtää ilmaisu "viisikymmentä sotilasta kuolivat Ukrainan taisteluissa", jonka kaltaisia media meille tarjoilee.

Kyllähän tuo Ukrainan tilanne särähtää muutenkin kuin kieliopillisesti. Järjen käyttö on näköjään edelleen katoava luonnonvara.

Vaikka itse sanonkin, piirtämästäni oravan muotokuvasta tuli ihan tunnistettava. Tämä on toinen niistä, joilla molempain korvain tupsut ovat tallella. Kolmannelta puuttuu toinen.

Tammikuun loppupäiväin ratoksi tehtävä:

- Muodosta tämän vihjeen mukainen palindromi:

Huonekaluliike edellytti jyrsijäeläinkamppeita helpotukseksi.

Juustokakku

Toissayönä maahan lankesi 4 tuumaa paksu juustokakku. Materiaali oli kosteaa ja paksua, mutta parin tunnin viipaloinnin jälkeen se oli siirretty pihassa syrjemmälle.

Askareet (engl. chore) ovat vuodenvaihteen jälkeen jatkuneet entiseen tahtiin. Kolauksen ohella yritän kesyttää kolmea oravaa, jotka asuvat suuressa kuusessa tontin nurkalla. Yhdeltä niistä puuttuu tupsu toisesta korvasta, ja näyttäisi siltä, että se ei kaveeraa paljoa kahden muun kanssa, lisäksi se on nopein juoksija. Oravasosiologit tehnevät tästä omat johtopäätöksensä.