3:mas näytösKohtaus I
Italian kuninkaanlinnan tanssiais-sali. Soitto kajahtelee komeasti ja juhla-väki tanssaa, neidot punoittavin posken-päin ja kavalieerit heitä liehakoiden. Seuraa tauko ja Italian kuningas muassaan kardinaali suvultansa jalo astuvat esiin.
KUNINGAS: Niin, teidän armollinen jalosukuisuutenne, kuten olette voinut kuullella, tämän-iltainen orkesteerimme on hyvää laatua.
KARDINAALI: Aivan, Teidän Majesteettinne; he ovat tänä iltana pelanneet tanssiais-muusikia, mutta luulen, että he taitavat myös vakavampia sävel-aiheita soittopeleistään esille saattaa.
KUNINGAS: Lyönpä siitä pääni pantiksi, jos ei muutoin, niin harjoitus tuottaa mestareita, mutta miksi olette heistä niin kiinnostunut.
KARDINAALI: Nähkääs, Teidän Majesteettinne, huomenna, jos Jumala suo, on kirkko-aukealla Pyhän Isän vastaanotto ja se soitanto-kunta, joka tapausta tavallisesti juhlistaa, on viimeistä miestä myöten kolera-taudin kynsissä. Näin olen tehtävän saanut itseltään Pyhältä Isältä hankkia muusikereita juhlaan.
KUNINGAS: Ehkä käymme tiedustelemaan heidän suostuvaisuuttaan asiaan.
Menevät soittajain luo, jotka nyökyttelevät myöntyväisinä.
Kohtaus II
Puisto Roomin kaupungin laidalla. Muusikereista Luigi ja Alonso juopuneina, Benito sen sijaan raittiina.
LUIGI: Antoipa kuningas meille oivallisen palkkion! Kylläpä silmäni, nämä tihruiset tässä hämmästyksestä suurenivat, kun parasta Ranskan-maan konjakkia meille tuoda käski, ja torven-mitalla; mutta mitäs mökötät sinä pillipiipari, eikö pilliis enkelten nektaaria mahtunutkaan? Pillipiiparin palkka on pillipiiparin palkka, sanoo Siirakki. Me torvein-pelaajat juhlimme, me! Otas veljeni Alonso, malja kanssani niille kaikille impyeille, jotka täniltana ovat muusikista ilonsa saaneet! Ja ota sinäkin pillin-soittaja, tule veli tarjoaa!
BENITO: Enpä taida juomaas kajota minä.
LUIGI: Elä hyvä mies ryhdy konstikkaaksi, katso minulla on ja haluan siitä lähimmäiselleni tarjota.
BENITO: Olipa sulla kultarahojakin, joiden suhteen tarjous ei tullut kyseeseen. Yhtä monta soitto-kappalta puhalsin kuin sinäkin.
LUIGI: Kultarahat oli pormestarin määräys. "Kaikille niin paljon kuin soitto-peliin mahtuu, sanoi hän". Uskaltaisinko minä häntä vastustaa, tuota kiivas-luonteista herraa. Juoman tarjoaminen on sivistynyt tapa, ja loukkaatpa minua syvästi, kun sitä ylen-katsot. Mutta veli Alonso! Älä torku, ota ryyppy ja iloitse! Heleijaa, kohta taivas ja maa pyörii, koko ihana Roomin kaupunki heittää härän-pyllyä, nouse Alonso-veljeni tanssitaan, antaa tuon huilun-soittajan mököttää, mitä me hänestä välitämme!
BENITO: Mitä välittäisin minä juopuneen puheista, mutta muistakaat, että muutaman tunnin päästä meidän Pietarin-kirkon edustalla soittaman pitää.
Benito menee pois, toiset jäävät puistoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti