Oksana lastaa kärryyn muun pyykin lisäksi suuren räsymaton, jonka hän aikoo jynssätä harjalla puhtaaksi. Kevätpuolella varsinkin siihen tarttuu kuraa kengistä, ja kaikki kuusi kissaa satunnaisesti jättävät jälkensä. Oleg hermostuu joskus kissoihin ja uhkaa tappaa tai ainakin salvaa kaikki, mutta leppyy kuitenkin, kun ne tulevat kehräten puskemaan miehen jalkoja.
Pyykki on kärryillä, ja matka kohti joenrantaa voi alkaa. Pihasta päästään kadulle, jolta vuorostaan kääntyy polku joelle. Polku on tarpeeksi leveä maitokärrylle, ja kulku alamäkeen sujuu kevyesti, varsinkin kun Oleg Aleksandrovitsh on pumpannut renkaat täyteen. Suomalainen maitokärry on ilmiselvästi kateuden aihe naapureille. Joskus siitä on renkaat tyhjennetty.
Polun varrella kasvaa keskikesällä korkeita koiranputkia, horsmia, pietaryrttejä ja kamomillasaunioita. Kamomillasta jotkut valmistavat teen tapaista juomaa, mutta Oksanan perheessä nautitaan oikeaa tsajua, vadelmahillolla maustettuna.
Kohta ollaan perillä pienen joen rannassa. Tänne on rakennettu laituri, jolta pyykkiä voi keittämisen jälkeen huuhtoa. Laiturin vieressä on rautainen pyykkipata tiilistä rakennetun tulipesän päällä. Kasa kuivia polttopuita on peitetty muovisilla lannoitesäkeillä.
Rannassa on myös pieni vaja, jossa voi pitää sadetta tai syödä eväitään. Siellä on myös joitakin pyykinpesuun liittyviä tarvikkeita, kuten sanko, jota ihme kyllä, ei ole varastettu.
Oksana kantaa sangolla vettä joesta pataan ja virittelee tulen sen alle. Sillä aikaa kun vesi lämpenee, hän päättää pestä maton. Pesutekniikkana on ensin kastelu joessa ja sitten hankaus laiturilla. Pitkä matto jää aluksi kellumaan veden pinnalle, mutta kastuessaan painuu alas sameaan jokeen. Oksana pitää maton päästä tiukasti kiinni ja alkaa vetää sitä laiturille, mutta hänen sormensa lipeävät, ja matto uppoaa jokeen kokonaan.
Pyykkäri hätääntyy ja hakee pitkän kepin, jolla alkaa hämmentää jokivettä, mutta virta on vienyt maton jo ulottumattomiin. Oksana Grigorieva jää surkeana voivottelemaan maton kohtaloa. - Niin hyvä matto, ei vanhakaan vielä, pestynä kaunis olisi ollut.
Mutta sitten tapahtuu ihme. Oksana ei osaa tarkkaan sanoa, ilmestyykö valkotukkainen, hieman Boris Jeltsiniä muistuttava mies suoraan joesta vai joen mutkan takaa, mutta siinä se seisoo hänen edessään, puhuu ja sanoo: - Ka, mitäpä suret, Oksana Grigorieva? (Jatkuu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti