Sattumuksia tässä ajassa

Maisema yläkerran ikkunasta lämpimämpään ilmansuuntaan.

Kesäkuun toinen päivä valkeni sateettomana. Kuuntelutapani mukaan radion yöklassikot olivat antaneet unille väritystä. Eilen illalla ensimmäisenä esitettiin ohjelmatietojen mukaan jonkun Hofmanin huilukonsertto. Emanuel Pahud sen solisteerasi ja siitä kolmannen osan vähän pahuden kovaan tempoon. No, ne soittaa kovaa ketkä osaa. - On aika tuttu melodia, mietiskelin ja viheltelin perässä. Meidän soittokunnassa katsotaan kunniaksi, jos kuulija ei osaa viheltää perässä. Silloin on soitettu jotain uutta, eikä aina samoja covereita. No, äkkiä minulle paljastui, että Emanuel soitti Haydnin D-duurikonserttoa. Siihen on minulla oikein painetut nuotit, ja olen sitä itsekin jossakin esittänyt. Mielenkiintoista - mikä on Haydnin ja Hofmanin suhde tässä biisissä?

Aamupäivällä poikkesin turkkilaisen aalla alkavan matkailupaikkakunnan mukaan nimettyyn ravintolaan ja ostin sieltä annoksen kebabia salaatin ja kermaperunoiden kera. Musiikkitarjonnasta ravitsemusliikkeessä huolehti telkkari turkkilaiselle kanavalle asetettuna. Tyyli oli semmoisen oloista kuin mitä on Euroviisuista "vieraita kulttuureja" totuttu näkemään. Parrakasta naista ei näytetty, ehkä se kuuluu länsimaisen kulttuurin vastaiskuun. Itävaltahan oli aikanaan osmanien kanssa ns. helisemässä.

Ruoka oli kohtalaisen hyvää ja sitä oli niin riittävästi, että söin sitä vielä toisenkin kerran. Säästöön ei voi syödä, ja iltapäivällä, kun ensin olin viettänyt pari tuntia ruohonleikkurin kahvassa, siirryin kansainväliseen marketiin, jota pahanilkisesti jotkut myös kansallisuusperäisyyden vuoksi SS-marketiksi kutsuvat. Grillattavaksi valitsin kassler-pihvejä kilon paketin. Tosin suurimman osan laitoin pakkaseen ja jätin tähteelle vain illan annoksen. Lieköhän pihvit - sian niskaa - saaneet nimensä jonkun vaikka Adolf Doktor Kasslerin mukaan, tyyliin kuten lenkkarit, jotka jalassa ruohoa leikkasin. Rudolf ja Adolf olivat Dasslerin veljekset, jotka riitaannuttuaan kenkäbisneksessä ryhtyivät lanseeraamaan omia merkkejään, Adi Adidasta ja Rudi, ei Rudidasta vaan Pumaa.

Grillillä on ollut joskus paistumassa hornetteja, broilerin tulisesti maustettuja siipiä. Toisen näköisiä Hornetteja on lennellyt tänään usean kerran kylän yli. Harjoitukset ovat menossa, ja ilmatilan loukkaajilla ei nyt ainakaan tänne Soisalon saaren maisemiin ole asiaa. Naakat, jotka aikaisempina vuosina ovat loukanneet meidän tonttimme ilmatilaa - nyt saavat olla,kun eivät pääse savupiippuun pesimään - lähtivät aika kyytiä karkuun, kun kaksi Hornettia jyrähti peräkkäin talon yli aika matalalta. Muista lentävistä mainittakoon hyttynen/itikka/sääski, joka tämän kesän ensimmäisenä joutui uhraamaan henkensä tunnustellessaan ruokapaikkaa ihollani.