- Helmikuu on tullut, tulleet valkohanget, pakkasherra nurkissa jo paukuttaa, lauletaan laulussa. Les Très Riches Heures du duc de Berry-teoksen kuvituksessa näyttää olevan talvi ihan aikuisten oikeasti. Alaikäisille tämä kuva ei sovellukaan, sillä peräkammarin puolella itseään lämmittelevät alushousuttomat ovat vetäneet paidanhelmaa ylös, ja etualan neiti sitä kainon näköisenä suunnittelee. Onhan hyvä tuikeassa kelissä saada lämmikettä myös helmojen alle. Pohjanmaalla käytettiin läkkipeltisiä lyhtyjä kirkossa hameenaluksia lämmittämään. (Kuva suurenee klikkaamalla.)Lumi on tullut niin äkkiä, että heinä on vielä jäänyt seipäälle, eikä lammaskarsinan kattoakaan ole ehditty paikata. Eriskummallisen näköinen on vitsaksista punottu savupiippu - ei menisi nykyisessä palotarkastuksessa läpi.
Lampaat on ajettu karsinaan, ja aasi vie kirkolle polttopuita, joita metsuri tekee. Herttuan linnoja ja muita arkkitehtuurin ihmetyksiä ei ole tällä kertaa näkyvillä, hiljainen talvipäivä vain. Mikähän muuten on tuo AIV-tornin näköinen pyöreä rakennelma?
Helmikuussa on yleensä 28 päivää, paitsi karkausvuosina niitä on 29. Neuvostoliittolaisessa vallankumouskalenterissa olivat kaikki kuukaudet 30 päivän pituisia. Kalenteri oli käytössä vuodesta 1929 vuoteen 1940.
Wikipedia aiheesta: "Vuosi jakaantui 12 kuukauteen, joissa kussakin oli 30 päivää. Ylimääräiset päivät olivat lomapäiviä ja ne oli siroteltu ympäri vuotta. Uskontoon perustuvan seitsenpäiväisen viikon tilalle otettiin viisipäiväinen työviikko, eli kukin kuukausi koostui kuudesta viisipäiväisestä viikosta. Työläiset jaettiin viiteen ryhmään, joista kullakin oli vapaapäivänään yksi viikon päivistä. Tarkoitus oli lisätä työtehoa, kun tehtaiden ei tarvinnut koskaan seisoa. Nimien sijasta päivillä oli värit."
Nykykalenterikin kannattaisi uusia viikonpäivien nimien osalta, pois auringoista ja kuista ja vanhoista viikinkijumalista. Väriajatus on ihan hyvä, maanantai voisi olla harmaa, tiistai violetti, keskiviikko keltainen, torstai oranssi, perjantai punainen, lauantai vihreä ja sunnuntai sininen.
2 kommenttia:
Vielä pitää palata vähän vanhoihin...
Kun otit tuossa joku päivä sitten esiin mainion Julius Krohnin "Suksimiesten laulun", niin olen jäänyt miettimään 1. säkeistön kohtaa "hyv' on meidän luikuttaa".
Noin viimeisten säkeistöjen perusteella luikuttaminen tuntuisi liittyvän tuliluikun käyttöön, vaan osaatko selittää, onko se sitä?
Kunnioittavasti,
Äijä
Savolaiseen käytäntöön liittyen sanoisin, että voihan se olla niinkin ja voihan se olla olemattakin. Luikuttamine voi liittyä myös luistamiseen.
Lähetä kommentti