(Joulu)musiikkia 6

Spike Jones - "mies, joka murhasi musiikin" - on yksi säveltaiteen suosikeistani. Tällä videolla Spiken City Slickers-orkesteri soittaa mm. Tsaikovskia, joka on jo aikaisemmassa kirjoituksissani esillä jouluisen Kalakukko-valssin myötä. Paitsi Tsaikkaria, Spike esittelee lyhyesti musiikin historiaa ja antaa tilaa myös tanssitaiteelle steppaajattaren keinoin. Ohjelman loppuvaiheessa tärkeä mietelause: "Älä koskaan luota viiksekkääseen mieheen".

Alla vielä tiivistelmä koko Tsaikovskin Pähkinänsärkijästä. Vihdoinkin on osattu sanoittaa koko kappale ymmärrettävään muotoon. Aikaisemmin mainittu valssi alkaa viidentoista minuutin jälkeen. Huomattakoon, että lyriikka puuttuu kalakukko-sanan kohdalta. Vaikeahan se amerikaksi olisikin kääntää. 

Joulumusiikkia 5

Aikaisemmissa lauleloissa on tutkailtu itäisempiä seutuja. Nyt kansalliseen kotimaan kulttuuriimme: J. Alfred Tanner on tässä joulutunnelmissa ajalta, jolloin monessa kiinteistössä pidettiin vielä tsaarin kuvaa seinällä. Laulun levytysvuosi on 1912. Söivät paistia ja joivat lientä silloinkin suomalaiset. Olen jotenkin onnistunut estämään mahdollisuuteni kommentoida, teidän arvoisat bloggaajat ja kommentaattorit, tekstejänne. Perehdyn asiaan kinkun paistamisen jälkeen. Valikoin tänään liiteristä koivua ja leppää kuumentamaan Tulikivi-uunin kelpoiseksi 13 kilogramman sianjalalle. Perjantaina syttyy tuli, ja illalla, kun jouluvieraat saapuvat, useampi kilo katoaa kähyisiin kitoihin sinapin siivittämänä.

Joulumusiikkia 4

Iberikuoro esittää joululaulun Artanuli alilo. Pallonpuoliskollamme mainitaan kaksi Iberiaa, toinen on niemimaa Atlantin ja Välimeren syleilyssä, toinen - josta tämä laulu tulee - sijaitsi Colchiin, Sarmatian, Albanian ja Armenian ympäröiminä. Iberia oli roomalaisten antama nimi Kartlin kuningaskunnalle (n. 300 eKr-400). Sana "alilo" on suomalaisessa käytännössä "halleluja".

Joulumusiikkia 3

Tsaikovskin Pekan Pähkinänsärkijä-baletti kertoo jouluillan tapahtumista, kun lahjat heräävät eloon ja aloittavat monipuolisen melskeen yön pimeydessä. Yllä oleva numero on venäläinen tanssi, jonka tässä versiossa esittää kolme mahtipontista kuntojumppaavaa pikkupoikaa tavanomaisten aikuistanssijoiden sijasta. Savolaista kuulijaa lämmittää eritoten baletin Kukkaisvalssi sen kalakukko-teeman takia. Alun harpun helinän ja klarinetin lirutuksen jälkeen valssin päästessä vauhtiin kalakukko putkahtaa esille diiba-daaba-duuba-teeman jälkeen. Kuunnelkaa vaikka.

Joulumusiikkia 2

Savolaisen kuoron Saksassa esittämän ukrainalaisen joululaulun jälkeen siirrymme amerikkalaisiin tunnelmiin. 

Joulumusiikkia 1

Ukrainalainen joululaulu, es. Leppävirran Melodia-kuoro ensimmäisenä adventtina vuonna 2011 Saksassa Ruhr-joen varrella sijaitsevan Schwerten kaupungin St. Viktor-kirkossa.

Kirkon tornin huippu on vino, kuten linkin kuvasta näkyy, ja kertomuksen mukaan se oikenee, kun neitsyt astelee vihille. Samasta syystä se on kuulemma aikanaan vinoutunut. 

Joulun jollotus

Vuoden viimeinen kuukausi alkaa tuttuun tapaan. Lunta on kotitarpeiksi ja ilma kylmä ulkona. Kuukauden kalenterikuva esittää hetkeä, jolloin joulu on jo käytännössä ohi. Tärkeimmät lahjat - auto ja aseet - on kuorittu paperista. Muotonsa puolesta avaamattomat paketit ovat pehmeitä, joten EVVK vaan niille. Joulukuusi, aika paksurunkoinen, notkuu koristeiden painosta. Normaalistihan pienen näreen oksat nousevat rungosta ylöspäin, mutta tämä on Disney-kuusi, sahanteräinen profiililtaan. Jämäkkätekoinen himmeli, olisiko bambusta tehty, tuo joulumieltä pirtteihin pieniinkin. Vasemmalla seinällä oleva esine voisi olla ryijy talonpoikaiseen tapaan. Hienommissa perheissähän saatettiin nähdä "Hirvet lähteellä"-gobeliini, ellei sitten kanalintuaiheinen maalaus.

Taidekalenterin koko vuoden kuvat on koottu tähän esteettisen nautinnon aikaansaamiseksi. Nautinnon voi saada monella tapaa. Joku käy Guggenheimissa, joku lätkäottelussa, joiltakin kysytään: "Lähteeks tytöt kuunteleen seireenejä?"

Kuvat selosteineen ja kommentteineen ovat löydettävissä kukin tämän vuoden kunkin kuukauden alussa. Kuvatekstiä niksauttamalla pääset lukemaan.

Viime kuussa en jaksanut/viitsinyt/halunnut/kyennyt kirjoittelemaan kovinkaan monta juttua, enkä takeisiin mene määrästä nytkään, mutta hei, nähdäillään!

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Salami hälyttää

Kuva: Wikipedia

Ostin itselleni isänpäivälahjaksi Lidlin viikonlopputarjouksesta pötkäleen salamia. Sen nimi ei ollut vaihtunut Pohjolan Teurastamoksi, kuten tiedotusvälineestä olemme voineet todeta käyneen maidolle. Siis ei maito muuttunut Pohjolan Teurastamoksi, vaan Meijeriksi.

Maidon kaapista tulo on aiheuttanut medioissa mielipahaa. Mainoskampanja Facebookissa on arvioijien mielestä ollut transsukupuolisia loukkaavaa, ja mainostaja onkin sen uutisten mukaan muuttanut soveliaammaksi. Asiaan en ota kantaa, koska minulla ei ole facebookia, enkä tiedä, voiko niitä lukea ulkopuolisena.

Kun maksoin ostokseni, kassa sanoi salamin ehkä hälyttävän. Kassassa kuulemma on vika, ja hälytys ei salamista aina poistu. Hälytys ei aiheuta toimenpiteitä esimerkiksi vartijan taholta. Kaupassa ei kuitenkaan näkynyt vartijaa. Ulko-ovea edeltävä portti alkoi vinkua heti, kun olin sen ohittanut. Luimistelin huomaamattoman näköisenä pihalle. Kukaan ei seurannut. Kotona maistoin jo huomista isänpäivälahjaani. Mausta päätellen se ei säily kovin monta päivää. 

Ratkaisu pulmaanne

Harmittaako Teitä vuodenaikaan nähden varhainen ja runsas lumentulo? Tunnetteko ahdistusta avatessanne aamulla ulko-oven ja nähdessänne yöllä muodostuneen lumipeitteen?

Älkää surko, pulmaanne on helppo ja yksinkertainen ratkaisu. Suosittelemme tarttumista lumikolaan tai lumentyöntimeen. Ellette ennestään omista sellaista tai toteatte välineenne rikkoutuneeksi tai muuten kehnoksi, hyvinvarustetut kauppaliikkeet tarjoavat Teille auliisti apuaan.

Marrasmaisemaa en saata unhoittaa

Koulupiirustuksistani en onnistunut löytämään marraskuulle otsikoitua kalenterikuvaa. Ylläoleva se voisi olla, lukuunottamatta västäräkkejä, joiden pitäisi majailla jo jossain muualla kuin Suomen hyisillä vainioilla. Sovitaan nyt niin, että syksyn viimeisestä kuukaudesta on kyse, onhan maassa lunta kuvassa sekä luonnossa ihan pikkuisen. Maassa oleva västäräkki on joko uponnut hankeen tai menettänyt molemmat jalkansa puoliväliin, tai sitten taiteilijalla ei ole ollut tarkempaa käsitystä siivekkäiden raajojen rakenteista. Mustat linnut voivat olla palokärkiä tai korppeja - naakat ja mustarastaat olivat kuvan piirtämisaikaan harvinaisuuksia Keski-Suomessa.

Kyllä meikämandoliini mielensä niin ilahdutti, kun näki mediassa päräyttäviä avauksia suositeltavista uusista aivopierugenreistä. Juurikin öpauttiarallaa hiinä ja hiinä on asia vilpitön ja voimaannuttava sekäkin vörkkii epämukavuusalueella. Tosin asiasta kuudenteen heittää Lontoota, mutta näillä mennään eittämättä heittämällä sorvin ääreen - jatkuvalla syötöllä vaan liikkuvat taakse loppupeleissä isossa kuvassa satakymmenprosenttisesti. Vois luulla, ettei ole kaikki Väinöt Linnassa, jos siitä on kynymys mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä kipuilemaan valoja päälle saunan taakse, ool sprait!

- Voisitsä avaa vähän lisää?
- Tää vetsku on kyl ihan jumis.

Alapallo

Mikäpä voisikaan olla parempaa ajankäyttöä harmaana syyspäivänä kuin käyttää naapurikaupungin monipuolisia palveluja.

Harmaa Nissan-autoni täyttää parin viikon päästä kymmenen vuotta. Juhlapäivän kunniaksi päätin viedä sen katsastukseen, jossa sen tulisi käydä ensi kuun puoleen väliin mennessä. Autokatsastus on nykyään riemua ja juhlaa muutaman kymmenen vuoden takaisiin käytänteisiin verrattuna. Aikaa en varannut, vaan ajoin yhdelle kolmesta toimenpidepisteestä Varkaudessa. Kaikkia niitä olen näillä seuduin yli 30 vuotta viettäneenä käyttänyt. Toinen saattaa olla halvempi kuin toinen, mutta ratkaisevia eroja ei niissä mielestäni ole. Toissa syksynä sanottiin jarrulevyjen olevan liian ohuet, ei kuitenkaan vaihdatettu. Viime ja tänä syksynä ei niistä puhuttu mitään, ehkä olivat turvonneet tai paksussa ruosteessa.

Aamupäivällä tänään katsastuksen suoritti katsastushenkilö, -mies-tunnuksen käyttö sotii tasa-arvoa vastaan, ja sitäpaitsi tänäinen henkilö ei ollut maskuliinisen sukupuolen edustaja. Toinen etupyörä tuntui vähän hölskyvän, ja katsastaja kutsui kollegansa tähystämään, antaako pallonivel liikaa periksi, samalla kun hän hölskyttää pyörää. Vähän oli klappia, mutta ei tarpeeksi hylkäämisen syyksi.


Aiheeseen liittyvä sävelteos löytyi tuubista.

Päivän päättely

Illalla kympin uutisten jälkeen sää ulkona vaikuttaa keväisen toiveikkaalta. Luotettava vanhanaikainen mittari toteaa ulkolämpötilan olevan viitisen astetta Celsiuksen asteikolla. Kaikki lumi näkyy sulaneen, vettä tihuuttaa, on sumuista.

Nousin aamulla seitsemältä, keitin vettä ja puuroa, käynnistin kahvinkeittimen ja sytytin tulen uuniin. Yhdeksän jälkeen ajoin autolla Lidliin, josta ostin alle euron kilo maksavia isoja banaaneja/neita, karjalanpaistia, tomaatteja ja pakkauksen alushousuja (2 paria/kpl). Miksiköhän housuja myydään pareittain, vaikka niitä olisi vain yksi? Lidlin jälkeen kävin uimahallissa, jossa etelän perunankaivuuloman takia oli porukkaa aika lailla.

Kello 11 alkaa yksi mieliohjelmistani televisiossa. Se on Ruotsin TV:n tietokilpailu "Vem vet mest?" Joka ikinen arkipäivä estradille marssitetaan kahdeksan tietävää henkilöä, joista loppuhuipennukseen jää kolme. Maahanmuuttajataustaisen näköisiä ja -nimisiä on useimmiten mukana. Juontaja Rickard Olsson kyselee helppoja ja vaikeita, kuten tänään esimerkiksi tiedusteltiin, mikä valtio sijaitsee Ahvenanmeren länsipuolella, ja mikä oli suomalaisen Topi-nimisen Agents-yhtyeen solistin sukunimi.

Illalla viimeiseksi katsottiin "Pitääkö olla huolissaan"-ohjelmaa, jossa raadin vierailevana jäsenenä oli pappi Heinimäki Jaakko. Yhdessä yleisökysymyksessä kysyttiin Mooseksen läskiyteen liittyvistä huolenaiheista, josta Heinimäki sai kimmokkeen kertoa tämän esitelleen käskytauluja Israelin kansalle seuraavasti:

- Ensin hyvät uutiset, Mooses sanoi, sain tingittyä käskyt kymmeneen. Sitten huonot, huorinteko on edelleen synti.

Tuomaristo totesi yksimielisesti Mooseksen olleen solakka mies, kuten Gustav Doren piirroksista kuvaraamatuissa voimme todeta. Kovin läski tyyppi ei kiertele neljääkymmentä vuotta erämaassa viiriäisravinnolla.

Olen lähettänyt ohjelmaan kysymyksen Tuomas Kyrön, Miika Nousiaisen ja Kari Hotakaisen pohdittavaksi, saa nähdä, julkaistaanko sitä.

Papista ja uskonnosta päästään seuraavaan kirjallisuuskysymykseen:

Mikä romaani alkaa suomennettuna seuraavasti (suomennos ei ole Googlen tekemä, henkilön nimi lyhennetty):

Pullea BM tuli ulos portaikon ylätasanteelta kantaen arvokkaasti saippuavaahtokuppia, johon oli aseteltu peili ja partahöylä. Keltainen avoin aamutakki heilahteli selkäpuolella leudossa aamuilmassa. Hän kohotti kuppia ja messusi:
—Introibo ad altare Dei.
Lopetettuaan hän kurkisti pimeään kierreportaikkoon ja karjaisi:
—Ylös sieltä, tule tänne, senkin hirveä jesuiitta!  

Ilmaharava

Äiti Maa on kääntänyt viileän kylkensä kohti leveyspiirejämme. Sisar Tuuli ja Veli Sade viimeistelevät yksityiskohdat. Lumisade alkoi tänään klo 12.41.

Olin työskentelemässä vastikään hankkimallani ilmaharavalla vaahteranlehtien kimpussa. Kyseinen laite on kaikkien meidän luonnon- ja inhimillisen kehityksen kannattajien mielestä vahingollinen turhake, joksi se muutama vuosi sitten ihan virallisesti valittiinkin. Sähkökäyttöisyys tosin vähentää melua  Siinä on puhallus- ja imutoiminto, kuten huuliharpussa. Aloittelevat harpunsoittajat kirjoittavat nuotteihin apumerkintöjä ime-puhalla-puhalla-ime-ime -tyyliin. Ilmaharavassa käännetään vipua, jolloin tötterö saadaan haravoinnin sijasta riipaisemaan sisäänsä lehtiä, jotka sitten silppuuntuvat ja kerääntyvät mustaan säkkipillin säkin näköiseen pussiin.

Romanttiselta kuulostava puhe Sisar Tuulesta ja sen veljestä tarttui eilisestä suomalaisesta TV-ihmissuhdedraamasarjasta, jossa eronneet parit asuvat liukuseinällä erotetuissa asunnoissa. Monenlaista porukkaa on mukana.

Taputeltu

Istun Sädesairaalan odotustilassa Nro 1 ovien 1 ja 2 lähituntumassa.

Odottelen vuoroani astua tykinruoaksi, tai oikeasti mennä selinmakuulle lavitsalle, jonka ympärillä häärii säderobotti naksutellen laukauksiaan kohti sairaita soluja. Hämärästi tulee mieleen Bond-elokuva, jossa lasersäde lähestyy päähenkilön sukukalleuksia. Englannin-kesänäni ostin asiasta kertovan kirjan, jossa kuitenkin vielä ennen lasertekniikan kehittymistä kidutusvälineenä on sirkkeli. Neuvokkaalla puhumisella siitä tilanteesta selvitään. Väkivaltaa on sittemmin tarjolla riittävästi tarinan edetessä.

Pääsen lavetille, ja kysytään, mitä haluan kuunnella. Muistavat jo, että Ylen Ykkönen on suosikki. Esitän toivomuksen äänen koventamisesta, ja kuuntelen operaation puolituntisen ajan Roman Schatzin ohjelmaa, jossa pohdiskellaan, josko yhteiskuntaluokkia nykyään onkaan, ja mimmoisia ne ovat, jos on.

Koneen naksauttelu päättyy ennen ohjelman loppua, hoitaja tulee ja huutaa toiselle, jotta tämä kääntäisi radion hiljemmalle. Tapani ja kuuloni tuntien arvelen kehoituksen asialliseksi. Kiittelen hoitajia hyvästä palvelusta näiden viiden kerran aikana, ja he toivottavat hyvää jatkoa - kun joulukin lähestyy.

Istuessani ennen toimenpidettä odottelemassa huomioni kiintyy muutaman tuolin jalkaan. Jalkaan on hitsattu lenkki. Entisenä tapahtumatuottajana, järjestäjänä ja tuolinkantajana tiedän heti, miksi se on siinä. Laki ja asetus määrää, tai ainakin suosittaa yleisötilaisuuden istuimet kytkettäviksi riveittäin toisiinsa, jotta jos vaikka Jumalan Teatteri uusisi kuuluisimman näytelmänsä aiheuttaen paniikkia ja sekasortoa, rivit pysyisivät koossa, eivätkä hajallaan olevat tuolit olisi esteenä pakopyrkimyksille.

Mieleni tekee kovasti kokeilla nostaa toisen tuolin jalka lenkistä läpi ja kokeilla kuinka tiukasti se pysyy yhdellä lenkillä toisen vieressä, ja kääntyykö se kuitenkin sidotun jalan varassa. Aulan läpi kulkee väkeä, enkä kehtaa ryhtyä tuumasta toimeen.

Menen saman lääkärin - naispuolinen, arviolta yli 50 -  vastaanotolle, jossa kävin jo hoidon alkaessa. Hän kyselee kuulumisia ja kirjoittaa reseptin ahtautuman väljentämistä varten.

Lääkäri kertoo seuraavan kutsun tulevan toukokuussa eri taloon, hyvästelee, kättelee ja sanoo: - Kohti uusia...
- Tauteja, jatkan.
- No niinpä meidän ikääntyneiden on hyvä ajatella, hän hymyilee.      

Dylan ja Perse

Mitäpä luulet, mitä yhteistä on Dylanilla ja tuolla toisella otsikossa mainitulla? No, ensiksikin molemmat ovat kirjallisuuden nobelisteja ja toiseksi kumpikin on taiteilijanimi. Dylanin Bob on oikeesti Robert Zimmerman, eli Roope Huonemies - isänsä Abraham Huonemiehen poika. Perse(e)n Saint-John taas Alexis Léger, eli Aleksis Köykänen.

Muistan vuodelta 1960 jonkin mielipidelehden - olisikohan ollut Vauhdin Maailma - etusivun, joka julisti mielipiteensä hallituksen autoilupäätöksen johdosta suunnilleen seuraavaan tapaan:

VOI

olla, että nobelrunoilija

PERSE

olisi kirjoittanut tästä... 

Seraavassa on pari katkelmaa nobelmiesten tuotannosta. Alussa Saint-Johnin meriaiheinen teksti ranskaksi ja suomeksi. Kääntäjänä on toiminut luotettavaan tapaansa Googlen käännöstoimisto.

Alempana Dylanin farmityöskentelyn hankaluuksia kuvaava runo. 

Suhteittensa myötä musiikki- ja elokuvabisnekseen ja työkseen maatalouden piiriin liittyvä Olga Temonen on tuonut omalta osaltaan julki nuorison työharjoittelun hankaluuksia alalla mitenkään tähän Dylanin runoon liittymättä, mutta sanonpahan vain. 

Käännös samasta lähteestä kuin edellinen. 

ET VOUS MERS...

ET VOUS, Mers, qui lisiez dans de plus vastes songes, nous laisserez-vous un soir aux rostres dela Ville, parmi la pierre publique et les pampres de bronze?
Plus large, ô foule, notre audience sur ce versant d'un âge sans déclin: la Mer, immense et vertecomme une aube à l'orient des hommes,

La Mer en fête sur ses marches comme une ode de pierre: vigile et fête à nos frontières,murmure et fête à hauteur d'hommes--la Mer elle-même notre veille, comme une promulgationdivine . . .

L'odeur funèbre de la rose n'assiégera plus les grilles du tombeau; l'heure vivante dans lespalmes ne taira plus son âme d'étrangère . . . Amères, nos lèvres de vivants le furent-ellesjamais?

J'ai vu sourire aux feux du large la grande chose fériée: la Mer en fête de nos songes, commeune Pâque d'herbe verte et comme fête que l'on fête,

Toute la Mer en fête des confins, sous sa fauconnerie de nuées blanches, comme domaine defranchise et comme terre de mainmorte, comme province d'herbe folle et qui fut jouée aux dés . . .

Inonde, ô brise, ma naissance! Et ma faveur s'en aille au cirque de plus vastes pupilles! . . . Lessagaies de Midi vibrent aux portes de la joie. Les tambours du néant cèdent aux fifres delumière. Et l'Océan, de toutes parts, foulant son poids de roses mortes,

Sur nos terrasses de calcium lève sa tête de Tétrarque!

----------

SINULLE SEAS ...

Ja te, Seas, joka luetaan suurempia unelmia, jätämme teille yön Lava dela kaupunki, yleisön keskuudessa kivi ja pronssi köynnös?

Laajempi, O yleisö, meidän yleisö tällä puolella ikä ilman laskua: Sea, valtava ja vertecomme Dawn itään miehiä,

Sea juhlii vaiheita kuin kivi oodi: vahtia ja herkutella rajamme, ja kuiskata juhlat men - Sea itsensä meidän katsella kuin promulgationdivine. . .

Hautajaiset tuoksu ruusun enää piirittävät portit haudan; aika asuvat lespalmes enää hiljaa hänen ulkomaisia ​​sielunsa. . . Bitter, meidän huulet olivat elossa-the ellesjamais?

Näin hymyn pois valot hienoa pyhäpäivä: Sea juhla unelmia, commeune vihreä ruoho ja pääsiäisjuhlan että juhlimme,

Jokainen Sea Juhli rajojen hänen falconry valkoisia pilviä, kuten kentän defranchise ja maaomaisuuden luovutuskelpoisuutta rajoittavista mortmain- maa kuin rikkaruoho maakunta, jota pelataan noppaa. . .

Tulvat, O tuulta, minun syntymä! Minun puolesta ja mene pois sirkukseen suurempien osastojen! . . . Lessagaies Midi hurja portit ilon. Tyhjyys rumpujen väistyä delumière kätyrinsä. Ja valtameren puolelta, polkee paino kuollut ruusut,

Meidän kalsium terassien nostaa päätään ruhtinaan!

I AIN'T GONNA WORK ON MAGGIE'S FARM NO MORE

I ain't gonna work on Maggie's farm no more

No, I ain't gonna work on Maggie's farm no more

Well, I wake up in the morning

Fold my hands and pray for rain

I got a head full of ideas

That are drivin' me insane

It's a shame the way she makes me scrub the floor

I ain't gonna work on Maggie's farm no more.

I ain't gonna work for Maggie's brother no more

No, I ain't gonna work for Maggie's brother no more

Well, he hands you a nickel

He hands you a dime

He asks you with a grin

If you're havin' a good time

Then he fines you every time you slam the door

I ain't gonna work for Maggie's brother no more.

I ain't gonna work for Maggie's pa no more

No, I ain't gonna work for Maggie's pa no more

Well, he puts his cigar

Out in your face just for kicks

His bedroom window

It is made out of bricks

The National Guard stands around his door

Ah, I ain't gonna work for Maggie's pa no more.

I ain't gonna work for Maggie's ma no more

No, I ain't gonna work for Maggie's ma no more

Well, she talks to all the servants

About man and God and law

Everybody says

She's the brains behind pa

She's sixty-eight, but she says she's fifty-four

I ain't gonna work for Maggie's ma no more.

I ain't gonna work on Maggie's farm no more

I ain't gonna work on Maggie's farm no more

Well, I try my best

To be just like I am

But everybody wants you

To be just like them

They say sing while you slave and I just get bored

I ain't gonna work on Maggie's farm no more.

----------

En ole tule toimimaan Maggie tilalla enää

Ei, en aio työtä Maggien tilalla enää

No, herään aamulla

Taita kädet ja rukoilla sadetta

Sain pää täynnä ideoita

Jotka Drivin 'minut hulluksi

Se on sääli, miten hän saa minut hangata lattiaa

En ole tule toimimaan Maggie tilalla enää.

En en aio työtä Maggien veli enää

Ei, en aio työtä Maggien veli enää

No, hän ojentaa sinulle nikkeli

Hän ojentaa sinulle dime

Hän kysyy virnistäen

Jos Havin 'ajoissa

Sitten hän sakot aina slam ovea

En en aio työtä Maggien veli enää.

En en aio työtä Maggien pa enää

Ei, en aio työtä Maggien pa enää

No, hän laittaa hänen sikarin

Out in your face huvin

Hänen makuuhuoneen ikkunasta

Se on valmistettu tiilistä

Kansalliskaarti seisoo noin hänen ovi

Ah, minä en aio työtä Maggien pa enää.

En en aio työtä Maggien ma enää

Ei, en aio työtä Maggien ma enää

No, hän puhuu kaikille palvelijoille

Tietoja ihmisen ja Jumalan ja laki

Kaikki sanovat

Hän on aivot takana pa

Hän kuusikymmentäkahdeksan, mutta hän sanoo on viisikymmentäneljä

En en aio työtä Maggien ma enää.

En ole tule toimimaan Maggie tilalla enää

En ole tule toimimaan Maggie tilalla enää

No, yritän parhaani

Ollakseen aivan kuten olen

Mutta jokainen haluaa

Ollakseen aivan kuin ne

He sanovat laulavat kun orja ja minä vain kyllästy

En ole tule toimimaan Maggie tilalla enää.

Karin keittiö: peräruoka

Osa on jo syöty, en malttanut olla maistelematta ennen kuvan ottoa,

Olen kuluneella viikolla kulkenut kolmasti tapaamassa Kuopion Cyberknife-robottia, puolen tunnin treffit kerrallaan. Tien varrelle sattuu hyvin varustettu kauppakeskus, jossa ruotsalaisen sinikeltaisen talouskaupan lisäksi on useita muitakin liikkeitä. Edullisten tuotteiden ystävänä olen pistäytynyt halpuuttaan nimessään esille tuovassa hallissa. Suureksi hämmästyksekseni siellä oli tarjolla lähes näin adventtiaikaan mämmiä, herkkua, jota hiihtäjä Mieto on kertonut nauttivansa sesonkiaikana useita tuokkosellisia päivässä. Enbuske jne.-ohjelmassa mestari korosti omaa puhtauttaan hiihtotilanteissa. Mämmin nauttimisella, josta tosin ohjelmassa ei ollut puhetta, paitsi useiden kommentoijien teksteissä, eivät huulet rohdu, ja ladulle voi käydä kirkkain mielin ilman lääkärin määräämiä voiteita.

Valmistin herkullisen peräruoan yhdistämällä mämmilautaselle suklaista Aino-jäätelöä. Loistava makunautinto, jolle antaa hieman tulisuutta, väriä ja taittaa makeutta chilipalko.

Robottia käyn moikkaamassa seuraavan kerran maanantaina, jonka jälkeen on välitilinpäätöksen aika.

Saa viisas saappaassasi ivaas

Akseli Gallen-Kallela

Mutta siellähän on maailma, josta läksimme. 

Katsele ja tutkistele». 

Niin hän sanoi, ja minä nyt, huoaten, rupesin visusti katselemaan ja tutkistelemaan; ja näinpä kaiken maailman piirin, 

näin Enklannin valtakunnan, Turkinmaan, Pariisin kaupungin ja 

Amerikan valtakunnan. 

Sitten näin minä Isonturkin nousevan ja kauheasti hävittävän kaikki; ja hänen jäljessään asteli se suuri sarvipää Mammona, 

ajellen ihmissukua maan-äärestä 

maan-ääreen kuin susi lammaslaumaa. 

Niin hän ajeli ja kaahasi, ja kuristi lopulta koko maailman ja 

Amerikan valtakunnan. 

Tämän näin ja kysyin taasen saatanalta, nyhkäisten häntä kylkeen: onko siis nyt hävitetty maailma, josta minä olin kotoisin? 

Tuikeasti vastasi hän: 

»sakramenttu, poika! mitä on minun tekemistä sinun kanssas? 

Mutta onhan tämä ennustus pian tapahtuvasta asiasta. 

Katsele ja tutkistele». 

Ja, huoaten syvään, minä katselin ja tutkistelin. 

Mutta uskalsinpa kysyä kerran vielä: koska on tämä tapahtuva? 

Pahasti rämähtäen vastasi hän taasen: 

»se tapahtuu juuri niin pian kuin nämät kaksi nahkaista torvea ilmestyy meille läpi seinän, juuri tähän etehemme». 

Ja nyt vihelsi hän kerran ja pitkään. 

Mutta ah jos kertoa voisin!

Hehkutusta kylmyyteen

Eläkeläinen näkee paikallislehden etusivulla värikkään ilmoituksen. Puolueen paikallisosasto lupaa jakaa lauantaina torilla ilmaista makkaraa ja kahvia munkilla. Puolueen Puheenjohtaja on luvannut myös tulla kertomaan, ketä kannattaa äänestää kunnallisvaaleissa. Puheenjohtajaa itseänsä ei voi äänestää savolaisessa pitäjässä, mutta paikalla luvataan olevan niitä, joita voi.

Eläkeläinen hyppää pyörän selkään ja karauttaa puolen virstan päähän torille, johon kylmää tuulta ja muutenkin koleaa säätä uhmaten joukko iäkkäitä kansalaisia on kokoontunut kuuntelemaan Puheenjohtajaa ja esittämään tälle kysymyksiä.

Syödään siinä makkara, olisiko Atrilli-merkkinen. Eläkeläistä harmittaa, kun paikallisen osuustoimintaliike on korvannut alle euron hintaisen Atrillin vielä kymmenen senttiä halvemmalla Poprillillä, joka ei mielestään kertakaikkiaan ole enää nautintoa tuottava elintarvike. Puolueosasto toki voi olla varakaskin tarjoten kalliimpaa Hiillosmakkaraa. Grillimakkaravertailut on parasta tehdä syömällä ne kylmänä suoraan paketista. Kalleimmasta päästä oleva Camping häviää testissä Atrillille kirkkaasti.

Kahvia ja munkkia nautitaan makkaran peräruoaksi - peräruoka on ainakin Itä-Suomessa käytettävä muoto.

Puheenjohtaja on luvannut olla torilla 45 minuuttia, ja kyllähän toki asialleen omistautunut henkilö sen ajan jaksaa ja tarkenee keskustella kylmässäkin säässä aatteen hehkuttamana.  

Fönsterputs

Kun suunnitellaan useampikerroksisia rakennuksia ja niihin sisällytetään täyskorkuisia auloja, on hyvä, että auringonsäteet pääsevät valaisemaan sisätiloja laajoista ikkunoista. Sairaalarakennuksissa on hyvä huolehtia pintojen puhtaudesta, ja myös ikkunat kuuluvat tämän huolenpidon piiriin. Oman siivoushenkilökunnan työtehtäviin ei kaikkia tarvittavia pintakäsittelyjä varmaankaan voi liittää, joten tarvittaessa on kutsuttava apuun ulkopuolisia ammattilaisia.

Menin tänään sairaalaan vahingossa kaksi tuntia ennen määräaikaa, mutta ikkunanpesua seuratessa aika kului mukavasti. Paikalla oli kaksi pyörillä liikkuvaa nostolavaa ja tikapuumies. Pesu hoitui vanhanaikaisilla lastoilla ja vedellä. Odottavat asiakkaat saivat toimituksesta keskustelunaihetta, ja kännykkäkamerat napsahtelivat.

Tapasin odotustiloissa pariskunnan omalta kylältä. He kehoittivat katsomaan säveltäjä Leif Segerstramin kehystettyä partituuria eteisaulan seinällä. Se oli "Sinfonia CyberKnife", eli sädehoitorobotin kunniaksi sävelletty teos. Säveltäjän eturauhassyöpä oli parannettu laitteella pari vuotta sitten, ja teos oli esitetty uuden sairaalarakennuksen vihkiäisissä viime vuonna. Otin kuvan yhdestä sivusta. Kuvasta tuli hieman epäselvä lasin ja hämäryyden takia, mutta tekstuuri näytti siltä, että ainakin minulle olisi sama soittaa kuvasta kuin alkuperäisestäkin.

Kesytöntä luontoa

Karin keittiö - Tee sinäkin omeletti!

Ranskalainen yrttimunakas vihannesten kera.
Juomana aamulla keitettyä vihreää teetä.
Haarukkaa on käytetty vispaamiseen ja paistamiseen.

Kunnon munakas ranskalaiseen tyyliin valmistuu seuraavissa tekstikappaleissa kuvailluin toimenpitein ja tarvikkein.

Jos sinulla ei ole omaa kanalaa, mene kauppaan ja osta vähintään 4 kananmunaa. Niiden hinnat vaihtelevat, mutta etupäässä ne ovat suhteellisen halpaa ravintoa. Tällä hetkellä en ole perillä niiden terveellisyysarvoista. Ne, kuten voi, kahvi, punaviini ja monet muut proteiini-, kolesteroli- ja hiilihydraattilähteet sijoittuvat terveysakselilla eri dosenttien lausuntojen perusteella vaihdellen joko riskimpään tai riskittömämpään päähän.

Kunnollinen munakas, kuten kuvassa - tosin rulla jäi hiukan auki - syntyy seuraavasti: Kopauta raaka kananmuna sivuttain pöydänpintaan, niin, että kuori rikkoutuu. Älä riko munaa veitsellä tai lyömällä se astian reunaan. Jos haluat nyppiä kuorenpaloja raa'an munan joukosta, niin okei, mutta ranskalainen kokki ei halua.

Valuta muna pienehköön pyöreäpohjaiseen astiaan. Tee kolmelle muulle hankkimallesi munalle sama.

Ennen munien käsittelyä olet leikannut saksilla tai puukolla nipun persiljaa hyvin hienoksi kuppiin. Sirottele persiljasilpun sekaan aromisuolaa ja valkopippuria.

Ota haarukka ja vispaa sillä hyvin tarmokkaasti ja tarpeeksi kauan raa'at munat tasaiseksi massaksi. Jos olet lisännyt munien sekaan vettä tai peräti vissyä, kuten joissakin ohjeissa suositellaan, varo, ettei ranskalainen kokki näe sitä. Älä käytä vispainta, haarukkaan ei tartu massaa, ja voit käyttää samaa työkalua koko prosessin ajan. Lisää maustettu persiljaseos sekaan.

Lorauta pannulle öljyä ja (ruoka)lusikallinen  voita, jos haluat vähän ruskistusta. Kaada munaseos hyvin kuumalle pannulle ja sorki sitä haarukalla pullistumia puhkoen ja tasoitellen, kunnes se tuntuu irtonaiselta ja yhtenäiseltä, mutta päällyspuolella on vielä nestettä. Kallista pannua ja kääri haarukan avulla omeletti rullalle. Valuta se lautaselle ja syö vihannesten kera.
  

Syyslomaa

Omaishoitajan lomapäivät, joita on kolme kuukaudessa, sattuivat tälle viikolle. Syysilma on kirkas, pihassa on vilkasta elämää; uusi sukupolvi on kesän aikana astunut täyttämään oravaeläimen tehtävät.  Vanhat, jotka ensimmäisinä tutustuivat vuoden alussa asennettuun syöttölaatikkoon ovat väistyneet. Uudetkin ovat oppineet avaaman pöntön kannen, ja tulevat kutsuttaessa paikalle, jos sillä tuulella ovat. Houkutteluhuuto on kimeällä falsetilla äännetty "tikutikutikutiku". En tiedä, mitä sanoja yleensä oravia kutsuttaessa käytetään, mutta tämä tepsii ainakin meillä.

Se tepsii myös talitintteihin, n, 5 yksilöön, jotka ovat lapsuutensa viettäneet pihan pensaissa. Ne ilmeisesti olettavat huudettavan tipua. Jos syöttöpaikan äärellä invaluiskan ylätasanteella seisoo hetken liikkumatta, eikä anna tarpeeksi nopeasti nokittavaa, tipu tulee hyppimään kengälle. Varpaille astuminen sen mielestä on tehokas keino saada tahtonsa läpi. Hääohjelmia seuranneena olen nähnyt saman rituaalin kakun äärellä.

Ensimmäisen lomapäivän kunniaksi tein lomamatkan. Ajoin naapurikaupunkiin, ostin poranteriä ja kävin kirjastossa, jossa etsin musiikkiosastolta käsiini Toivo Kuulan yksinlauluja. Vein kirjan sivupöydälle, sytytin pöytälampun ja kuvasin kännykällä Syystunnelman nuotit. Se on se, joka alkaa sanoilla: "Teit oikein ystävä ainoo". Vaikka nimittäin vietänkin lomaa, keikkaa pukkaa. Kunnan vanhusneuvosto järjestää keskiviikkona tilaisuuden, johon on tilattu soittoa puheitten lomaan. Hautaustoimiston edustaja mm. esitelmöi oman ammattialansa ja firmansa käytänteistä. Neuvoston tilaisuuksissa on kuulemma yleensä musiikista huolehtinut hanuritaiteilija, mutta nyt oli huilu katsottu paremmaksi.

Keskiviikkoiltana jatkuvat soittokunnan harjoitukset, joissa ryhdymme valmistautumaan ensi elokuun lopun tapahtumiin "Koskien kohinaa"-teemalla. Silloin kaksi koskipaikkakunnan soittokuntaa, toinen Pohjois-Savosta ja toinen Kymenlaaksosta panee hynttyynsä yhteen, ja soittaa itsenäisyyden aikana sävellettyä suomalaista kevyttä/viihde/iskelmä/renkutusmusiikkia ja käy juonnoissa läpi paikkakuntien historiaa. Valtioneuvoston kanslia lähetti sähköpostia, jossa kerrottiin hankkeen tulleen hyväksytyksi valtakunnalliseen Suomi 100-tapahtumaketjuun.

Alempi kuva on näkymä Varkauden Huruslahdelle. Jos kameraa vähän käännettäisiin vasemmalle, näkyisi nykyinen Stora Enso, entinen Ahlström, joka suomennettuna kertoo, mistä pitäjästä tuo omaisuusrikoksen niminen ruukkikylä on vuonna 1929 lohkaistu.

Lokainen kuu

Nyt se on jo  kuulkaapas lokakuu, ja Baijerissa ruvetaan kaljanjuontiin, ja Venäjällä tehtiin satosen vuotta sitten vallankumous, vaikka se ei ihan nykyisen lokakuun kohalle sattunutkaan.

Kansakoulun OPS:n mukainen kuvaamataitotehtävä esittää lokakuuta. Keltainen kulma-aurinko on jäänyt mustan pilven taakse. Säteiden sijasta maan päälle sinkoilee sadepisaroita, jotka suuren nopeutensa takia ovat tallentuneet mustina ohuina viivoina.

Kansakouluaikaan olivat sukupuolirajat vielä selkeät. Siinä, missä tyttöpuolinen koulukas kulkee sievästi tiellä nätin sateenvarjon suojaamana ja laukku olalla, reppuselkäinen poika on löytänyt hienon kuralätäkön, jota yrittää kuivata siinä tasajalkaa hyppimällä. Tuuli käy voimakkaana vasemmalta oikealle, eivätkä laineet ole vielä kasvaneet vaahtopäiksi - vastarannalla on toisin.

Teksti "Lokakuu 31 päivää" ei lyijykynällä tehtynä erotu selkeästi sadepilven seasta, vaan se on pitänyt kirjoittaa uudelleen väriliidulla.

-----

Eilen oli uusi magneettikuvauspäivä. Ensimmäisellä kerralla viikko sitten oli kojeen suprajohtava kela epäkunnossa, joten homma jouduttiin uusimaan. Paukkeen ja räiskeen jälkeen tiedustelin konetta käyttäneeltä hoitajalta, mitä operaatiossa oikein tapahtui, käytettiinkö röntgensäteitä?

 - Ei toki, kuvaus perustuu ydinmagneettiseen resonanssiin, jossa mitataan vety-ytimien magneettikentässä emittoimaa radiotaajuista signaalia.

- Aha, jaa... tuliko kuvasta tunnistettava?

- Kyllä, kuvan muodostamiseksi suprajohtava kela tekee magneettikentän voimakkaalla sähkövirralla - jopa 3 Teslan vahvuisella. Tässä ei nyt tarkoiteta kolmea kallista sähköautoa, vaan ennenvanhaista sähköinsinööriä, jonka mukaan voimayksikkö, kuten autokin, on saanut nimensä. Laitteessa on vielä erillinen gradienttikelasto, jonka avulla magneettikentän muotoa vaihdellaan (muodostelee käsillään ilmaan) kuvauksen aikana. Siksi kuuluu paukkuva (lyö oikealla nyrkillä vasempaan kämmeneensä useita kertoja) ääni, joka saattaa tuntua pelottavaltakin.

- Minua ei vaan pelottanut, meinasin nukahtaa.

- No, juuri magneettikentän muodonmuutosten avulla magneettisten vety-ytimien pyörimisliikettä (pyörittää oikeaa kättään) eri puolilla kuvattavaa aluetta voidaan ohjata niin, että syntyvien radiotaajuisten kaikupulssien vaihe- ja taajuusjakaumaan sisältyy tieto vety-ydinten sijainnista kuvattavassa kudoksessa.

- Yhyh.

- Kuvan muodostus perustuu siihen, että resonanssisignaalin taajuus on verrannollinen vaikuttavan magneettikentän voimakkuuteen.

- No niinpä tottakai, olishan tuo pitänyt...

- Aivan,  ja hieman epätasaisessa magneettikentässä kuvauskohteen eri osat (jakaa käsillään ilmaa edessään osiin) lähettävät radiosignaalia kukin hieman eri taajuudella. Siksi laitteiston vastaanottama resonanssisignaali sisältää u-sei-ta (painottaa kädenliikkeillä "useita"-sanan tavuja) taajuuksia. Signaali jaetaan eri taajuuskomponentteihin Fourier'n muunnoksen avulla, jolloin kuvattavan kohteen eri kohdista peräisin olevat signaalit voidaan erottaa toisistaan. Mittauksia suoritetaan suuri määrä niin, että magneettikenttää ohjataan joka kerralla hieman eri tavalla. Täydellisen kuvan muodostamiseksi tulokset yhdistetään tietokoneella ja analyysin tuloksena saadaan kaksi- (näyttää kahta sormea) tai kolmiulotteinen (näyttää kolmea sormea) magneettikuva, joka koostuu pikseleistä tai vokseleista. Kohteen emittoiman signaalin voimakkuus riippuu paitsi magneettisten ytimien määrästä myös niiden vuorovaikutuksesta ympäristönsä kanssa, ja näitä vuorovaikutuksia kuvataan relaksaatioajoilla, jotka kertovat kuinka nopeasti kudoksen magnetoituminen palaa tasapainotilaan (asettaa kätensä eteen kämmenpuolet alspäin samalle korkeudelle) virityspulssin jälkeen. Muita signaalin ominaisuuksin vaikuttavia suureita ovat kudoksen liike ja virtaus (tekee aaltoliikettä kädellään), diffuusio sekä ns. kemiallinen siirtymä.

- Selvä.

Sumukuvia

Jessöör, siirry siehii!

Tillman tuossa oikean reunan blogilistassa kirjoitteli muistojaan Partner-savukkeista. Kommentoin ja uhkasin (sav., tark. "lupasin") julkaista tuotemerkistä yli viisikymmentä vuotta vanhan taidegrafiikkakuvan. Laitan tähän saman tien koko esitteen - kovakantinen kirja, sivukoko 280x300 mm, painopaikka Uusi Kivipaino, suunnittelu Mainostoimisto Oy SEK Ab, layout Pekka Martin/SEK. Painovuotta ei ole merkitty. Partner-savuke esitellään uutuutena vuodelta 1963. Kuvat on liimattu yläreunastaan aukean parittomille sivuille ja suojattu kuultopaperilla. Vasemmalla sivulla on kuva tupakkatuotteesta ja sen esittely, josta lainaan kuvatekstiin pienen pätkän. Graafikon ja teoksen nimi on alimpana vahvennettuna.

"Boston on Amer-Tupakan ensimmäinen tuote. Ja suurin tuote. Amer-Tupakka on Boston."

Kyösti Varis: "Savu"

Bristol

"Kovissa kilpailuoloissa syntyi tehtaan ensimmäinen pöllifilter-savuke 1958. 

Miehet, joita ei tarvitse neuvoa, saivat oman savukkeensa,"

Martti Mykkänen: "Op. 20 B-Filter"

"Amer-tupakan uusin tuote on Partner, uutta pientä moderate size-kokoa."

Rauli Warto: "Kielletyt leikit"

"1959 Amer-tupakka valmisti Suomen ensimmäisen mentolisavukkeen.
Se sai nimekseen Meil."

Lasse Hietala: "Havis a Meil"

Marlboro & PM
"Philip Morris-yhtymä solmi Amer-Tupakan kanssa yhteistyösopimuksen vuonna 1961"

Eero Syväoja: "Palaa meillä, palaa muilla"

"Hirschprung merkitsee aitoja tanskalaisia, maailmankuuluja sikareita, joita Amer-tupakan sisaryhtiö Golden Leaf Oy tuo edulliseen efta-hintaan maahamme.

"Erik Bruun: "Symposion"

"Clanin 150 vuotta vanhaan skotlantilaiseen valmistusohjeeseen sisältyy peräti 18 eri raakatupakkalaatua.

"Erkki Mattsson: "Palaver"

Amer-pipe & Consul-sytyttimet
"[Tanskasta tuotavat] Piiput on valmistettu ensiluokkaisesta briar-pensaan juurakkopuusta.
Saksasta on alettu tuoda Consul-kaasusytyttimiä, joiden muotoilusta vastaa
Sigvard Bernadotte."

Kosti Antikainen: "Se alkoi Amerikasta"

"Amer-Tupakan ensimmäinen ulkomainen markkina-alue on Ruotsi."

Hano Koskela: "Luova tauko" 

Alinta kuvaa on ihan pakko kommentoida. Vienti on tekstin mukaan alkanut keväällä 1960 Meil-nimellä filtteri-, avo- ja mentolisavukkeilla. Vientimaassa vallitsevat näköjään hyvinkin paratiisilliset olosuhteet. Omena on vielä syömättä, mutta sitä ennen vedetään henkoset...

Sika ja pilli

Huomasin, että kuluneena kesänä oli vierähtänyt viisi vuosikymmentä, kun viimeksi kuvan esittämässä baarissa vapaa-aikaani vietin. Olin töissä lomakeskuksen laitoskeittiössä, virkanimikkeeltäni general porter ja tarkennettuna sweet boy. Tehtävänäni oli asettaa muovilautaselle kolmionmuotoinen omenapiirakan pala  ja kaataa päälle loraus vaniljakastiketta, tai vaihtoehtoisesti corn flakeseja, maitoa ja lusikallinen omenahilloa, tai hedelmäsalaattia sokeriliemessä. Asiakkaiden nieltyä aamupalansa tai jälkiruokansa lautaset syötettiin pitkään koneeseen, jossa niitä käsiteltiin vedellä ja liuottimilla. Usein lautasen pohjaan oli jäänyt ohut piirakkakolmio, joka helpotti uuden annoksen kohdistamista.

Postikorttikuvassa olevassa pubissa kerrottiin olevan Euroopan, tai nyt ainakin Yhdistyneiden Kuningaskuntain pisin baaritiski. Sika ja pilli-nimisiä ravintoloita näyttää internet-haravoinnin perusteella olevan monessa maassa, nimen tarkoituksesta ja synnystä on myös monta selitystä.

Asuin kahden suomalaispojan kanssa staffille tarkoitetussa chaletissa. Nukkumakalusteina oli kolme vanhaa armeijan sänkyä, joista kaksi oli pultattu kerrosvuoteeksi. Koska kaikki halusimme nukkua kerrossängyssä, arvioimme huoneen korkeuden riittäväksi, ja ostimme rautakaupasta bolts and nuts 4 kpl/pcs. Viritelmä huojahteli ylimmälle petille kiivetessä, mutta ei kaatunut - huoneen koon huomioon ottaen ei ehkä olisi mahtunutkaan.

Järkytyksen koin, kun eräänä vapaailtana palailin kyliltä. Työpaikan portilla joku huusi nimeäni. Käännyin katsomaan, ja englanninopehan se siinä seisoi harmaan asuntoautoksi muunnellun Transitinsa vieressä. Oli lähtenyt katsomaan hän, kuinka opetuslapset pärjäävät brittiyhteiskunnassa. Meidän koulusta oli samassa lomakeskuksessa töissä tyttö. Walesissa oli poika, joka sai kotoa kortin, johon maaosoitteeksi oli kirjoitettu "England". Postissa tämä oli tulkittu vihapuheeksi, viivattu yli ja kirjoitettu NEVER!

Matkan alkuvaiheista on muistuma täällä.

Toiletissa oli kaksi ovea, kuten tapana on. Toisessa lukee "Lads", toisessa "Lasses". Kumpaanko menet?
- No riippuu tietysti siitä, oletko tyttö vai poika.

Ennen säteitä

Palaamme eläkeläismiehen seikkailuihin sote-kentällä.

Kutsussa olleen päivämäärän koittaessa mies vyöttää itsensä ja suuntaa kulkuneuvonsa keulan kohti lähintä yliopistosairaalaa. Sää on sumuinen, eivätkä auringonsäteet vielä jaksa puhkaista harmautta. Edellisillä käynneillä menoa hidastuttaneet päällystystyöt on saatu tehtyä, viivoja maalataan ja joku kaivinkone on tonkimassa pientareita.

Matka suuntautuu nyt eri rakennukseen kuin aikaisemmin. Uusi ja hieno näyttää tämäkin olevan. Odotusaulassa on erikoisen näköisiä tuoleja. Ne voi istuessaan kääntää eri suuntaan, mutta kun nostaa jalkansa irti lattiasta, ne pyörähtävät alkuperäiseen asentoonsa. Suuresta ikkunasta on näkymä viereisen rakennuksen katolle, johon on pystytetty monimutkainen putkistojärjestelmä. Se tuo mieleen takavuosien tietokonepelit, joissa liikuttiin sokkeloisissa kaupunki- ja tehdasympäristöissä. Kutsunumero tämän ja projektiin kuuluviin seuraaviin käynteihin on 13. Sitä pidetään onnettomuuden lukuna, mutta käytännössä perjantai 13. päivä tuotti onnettomuutta vain ristiretkien rahoitus- ja suojelutoiminnalla rikastuneelle Temppeliherrain ritarikunnalle lokakuussa 1307, jolloin Filip Nelonen vangitutti kaikki ranskalaiset järjestön jäsenet, jotka sitten poltettiin myöhemmin roviolla.

Numero 13 napsahtaa näytölle kutsuen lääkärin vastaanotolle, ja vähän myöhemmin hoitajan puheille, jossa käydään läpi päivän seuraavia toimenpiteitä. Infon jälkeen hoitaja pyytää saada halata, ja lupa myönnetään.

Nyt on aikaa lähteä etsimään syötävää. Pääsairaalan kanttiiniin on pitkä ja monimutkainen matka, mutta sinne löydetään. Pääsairaalan pääovella kuvataan televisio-ohjelmaa. Pyörätuolissa olevaa päävammaista miestä työnnellään edestakaisin kameran ohi. Pelottavan näköinen irokeesikampauksinen niitein ja ketjuin koristeltu nainen antaa ohjeita kuvaajalle.

Syönnin jälkeen on aika siirtyä takaisin ensimmäiseen rakennukseen. Seuraavaksi otetaan kuva ja sormenjäljet. Kasvokuva riittää tässä laitoksessa, toisaalla on käytäntönä ottaa myös profiilikuva ja liittää alle numero. Jommalla kummalla etusormella pystytään tästälähin ilmoittautumaan, kylmillä säillä kannattaa kuitenkin lapanen tai hanska ottaa pois kädestä.

Vuorossa on tietokonekuvaus. Se ei onnistu ensimmäisellä kerralla, ja tutkittava passitetaan juomaan lisää ja tulemaan puolen tunnin päästä uudestaan. Uusi tulos hyväksytään, ja potilas lähtee taas kohti pääsairaalaa, jossa hänet tungetaan magneettikuvaustötteröön - ahtaan paikan kammoa ei ole, mutta korvatulpat ja kuulosuojaimet pannaan päähän. Kysytään, tarvitaanko musiikkia, mutta siitä kieltäydytään. Kone vinkuu, ulisee ja jyrisee aikansa. Lopuksi kerrotaan, että joku osa siinä on rikki, eikä tulosta saatu - uusi aika annetaan ensi viikolle, jolloin vehkeen pitäisi olla kunnossa. Kaikesta huolimatta kiitetään kohteliaasti, kuten on opetettu, vaikka ylimääräinen käynti .....taakin.  

Syksyn säteitä

Sateiden sijasta olemme lähipäivinä saaneet säteitä auringosta, tiedättehän niitä keltaisia keppejä, joita lapsukaiset piirtävät auringon ympärille.

Huomissapäivänä ajelen sädesairaalaan kalliiden kalakukkojen ja suunnattoman lupsakoiden ja viäräleukasten immeisten kaapuntiin, jossa kaikki on kuulijan vastuulla, niinku Savossa ylejäänkin.

Vielä huomenna ei täräytellä säteillä, vaan mies viipaloidaan ja merkataan strategiset kohdepisteet. Jostakin luin, että voipi olla tatuointikin mahdollinen. Eka tatska tuo mulle olisi ja samalla varmaan vika.

Kuvassa vaahteranlehti on tunkeutunut villiviinin väliin. Tuo käskyä kavereiltaan haravointihommiin.  

577

Aamulla päätin lähteä syysretkelle. Nousin siis ajoneuvoon ja suunnistin kohti etelää siihen kaupunkiin, joka on nimetty omaisuusrikoksen mukaan. Siellä poiketessani tapanani on yleensä käydä Ekotorilla katselemassa ja hypistelemässä tavaroita, joita en tarvitse. Nyt kuitenkin ahneuden piru iski. Huonekalujen joukossa oli Yamaha-urku, varustettuna kahdella sormiolla ja jalkiolla. Kysyin henkilökunnalta, mitä vikaa siinä on, kun hinta oli mielestäni halpa. Kuulemma ei mitään, ja kokeilin sitä. Ihan soiva peli. Tarkistussoitto kotiin, jonka mukaan meille mahtuu vielä urut.

Katsoin Googlesta, kuinka hyvät kaupat olin tehnyt. Muusikoiden keskustelupalstalla vehkeelle ei juuri ylistystä vuotanut, parhaimmillaan tuntuisi olevan kynttelin alustana.

Mutta ei se mitään, soitto soi, seuraavalla videolla muistuma edellisestä tekstistä. Virsi 577 yhdellä kädellä soitettuna, kun toisessa on Lumia. Rytmikone takoo tangon poljentoa.

Musiikkia menneiltä vuosilta

Huom! Kuuntele kappale samalla kun luet, musiikin ja lukemisen kesto tulee olla yhteneväinen parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Käytä kuulokkeita, jos mahdollista ja käännä nupit kaakkoon!

Lukiolainen istuu flyygelin ääressä. Koulun liikuntasalissa on konvarit. Teinikunnan terävimmät toimihenkilöt ovat jälleen kerran suunnitelleet pakko-ohjelmallisen iltatapahtuman. Kun ohjelma on saatu viedyksi läpi, alkavat tanssit. Tanssimusiikkia ei soiteta flyygelillä. Tarkoitusta varten on yksi poika tuonut kotoaan stereolevysoittimen. Siinä on kaksi kaiutinta, jotka kuljetuksen aikana toimivat laitteen kantena. Hitaana kappaleena soi joka kerta, kun muita sen tyylisiä levyjä ei ole "Ich tanze mit Dir in die Himmel hinein". Ne pojat, jotka eivät tanssi, menevät ulos. Valvova opettaja käy pihalla tarkastamassa tilannetta. Tupakointi ja alkoholin nauttiminen on kielletty.

Flyygelin ääressä istuja soittaa ohjelmanumeroksi Russ Conwayn sävellyksen "Lesson one". Se on honkytonkversio kissanpolkasta. Sitä ei soiteta pelkästään mustilla koskettimilla, vaan siinä on kaksi modulaatiota, ensin kvartti ylös ja sitten sekunti. Myös melodia on muunneltu. Kappaletta on soitettu kotona kuukausia - ei kuitenkaan tätä esitystä varten, vaan ihan tykkäyksen takia. Se on mukavampaa soittaa kuin Aaronit kanttorin opettamana. Kerran nuotti onkin soittotunnilla mukana, mutta opettaja ei ota siihen oikein kantaa.

Yleisö taputtaa kohteliaasti.

Seuraavana maanantaina rehtori näkee soittajan koulun käytävällä. Hän ilmoittaa tälle, että yksi aamuhartauden vakiosäestäjistä ei enää ole käytettävissä. Rehtori määrää tilalle uuden harmonistin.

Kylmät väreet ja kauhun kankeus valtaavat soittajaparan. Itkisi, jos ei olisi jo lukiolainen. No, ei kai siinä muu auta, kun rehtori käskee. Onneton uusi säestäjä saa ohjeita vanhemmalta, joka sanoo virren "Sun kätes Herra voimakkaan" olevan kaikkein helpoin. Sitä voi sitäpaitsi soittaa pääsiäisen tienoilla eri numerosta sanoilla "Sua Jeesus kuinka piinattiin".

Nykyään ei puhuta enää aamuhartauksista. Ne ovat päivänavauksia, joita myös virheellisesti nimitetään aamunavauksiksi ilmeisesti vanhan käytännön osittaisena väännöksenä. Nykyään koko ohjelma tulee yleensä keskusradiosta, ja oppilaat kuuntelevat luokissaan tarvitsematta rasittaa itseään kävelemällä muualle ja seisomalla hiljaa paikoillaan.

Aamuhartauteen kokoontuu koko koulu, satoja ihmisiä, ja opettajat vielä lisäksi. Käytävässä seistään jonoissa luokittain. Harmooni on käytävän keskellä ikkunaseinän vieressä. Jonot ovat vastatusten. Siten vastakkaiset luokkien ensimmäiset oppilaat saattavat ilveillä toisilleen ja yrittää saada nauramaan vakavalla hetkellä.

Kauhun valtaama säestäjä oksentaa kotona kouluun lähtiessään. Ei auta, soittaa pitää. Homma on vaikeaa joka kerta. Joskus saa puhuttua samalla luokalla olevan tytön, jolla on myös soittovelvollisuus, sijaisekseen valittamalla, että on hirmu paha elämä. Joskus kuitenkin on mukava kuulla, kun tyttö kehuu musiikin tulkintaa ja uskottelee luulleensa, että musiikin ope siellä soittaa.

Hartauspuhujat ovat opettajia, ja lukevat jostakin kirjasta oppilaiden käsityskyvyn mukaiseksi tarkoitettuja tekstejä. Pahaksi onneksi puhujien ja säestäjien työvuorot sattuvat yhteen. Säestäjälle annetaan palautetta aina samasta virrestä. Ilmeisesti opettaja haluaisi tekstiin paremmin liittyvää musiikkia, integraatiota. No, pääsiäisaika on tärkeä koulumaailmassakin huomioitava jakso, ja isänmaan virttä on hyvä veisata milloin vain.

Ainapa Japania

Edellisestä palindromipläjäyksestä onkin kulahtanut jo aikaa kuukausitolkulla. Tuossa jo vähän aikaisemmin julkaisin vähän teennäisen aivopähkinän, joka tulkittiin palindromitehtäväksi. No, suutari pysyisi vain lestinheitossaan, joten nyt otetaan työn alle syksyn ensimmäiset paliongelmat.

Tämä liittyy ohkaisilla siteillä tuohon mainittuun Toyota-gorilla tehtävään.

Muuta seuraavat englanninkieliset rivit suomenkielisiksi palindromeiksi:

- Well, the shortcut led to the capital city.
- Arrival: with a monkey japanese car driving to the cottage an indian pale ale beer.

Helpotuslisäys:
Google käänsi enkusta suomeksi näin:
- No, pikakuvake johti pääkaupunkiin.
- Tulo: apina japanilainen auton ajo mökille ja Intian pale ale olut.

- Helpottiko?
- Kyllä!

Tyrni, marja

Herkullinen marja mustalla pöydällä.

Eilen pistäytynyt vieras toi tuliaisiksi tyrnejä. Napostelin niitä eilen ja tänään suoraan semmoisenaan. Hyviä ovat. Olen aina tykännyt C-vitamiinista. Olen kuullut, että tyrni vastaa kahta appelsiinia.

Tänään syötyäni muutaman lähdin apteekkiin noutamaan reseptilääkettä. Apteekissa on viisi palvelupistettä, asianmukaisesti asiakastuolilla varustettua.

Palvelupaikat olivat miehitettyjä, ja jäin odottamaan vuoroani. Odotustuolirivissä oli reunimmainen paikka vapaana. Istuin siihen ja kuulin, kuinka viereinen rouva sanoi seuraavalle, että tyrni vastaa kahta appelsiinia. Outoa, näytinkö minä tyrniä syöneeltä, haisiko henki tyrnevälle?

Süüs-Q

Syksy saa, mutta itsestä ei oo niin väliä. Aikanaan opettajilla kerrottiin olevan kolme hyvää syytä harjoittaa ammattiaan - kesä-, heinä- ja elokuu. Niitä aikoja heijasteleikse kuukauden kalenterikuva. Syyskuussa tatit puskevat turpeesta itiöemiään, kurkiparvet johtajiensa vieminä suuntaavat vieraille maille ja kiltit lapset menevät kouluun huolimatta toisesta tiestä, joka saattaa johtaa väärille urille riettauden ja hillittömyyden tuttavaksi.

Omana ensimmäisenä koulupäivänäni minulta pääsi itku. Seisoimme vanhempiemme kanssa vanhan puukoulun eteisessä luokkaan menoa odotellen. Olin selin yhteen suljettuun oveen. Ovesta tuli ennalta varoittamatta yläluokan (kaksi kertaa kirjoitin "yläluolan") opettaja, joka kolautti messinkisellä hantaakilla minua päähän. Onneksi äiti oli lähellä, ja suostuin aloittamaan koulun. Tylsäähän siellä sittemmin oli, kun osasin jo lukea enkä oppinut virkkaamaan.

Syyskuun aluksi aivopähkinä:

Kädellinen japsiauton ajaja?

Kuuluuko!?

Kävin eilen Kaarisairaalassa. Tänään menin Pääsairaalaan. Päähän olennaisesti liittyvää kuuloaistia oli siellä tarkoitus tutkia. Parkkitalon vieressä oleva Kaarisairaala on kuitenkin arkkitehtoonisesti niin mielenkiintoinen, että eilisen sisäkuvan lisäksi kuvasin pätkän sen kirjavalla lasilla päällystettyä ulkoseinää.

Kirjoitin eilen kommentin kommentiksi, että minulta jäi yksi kuva sisätiloista ottamatta. Tässä se on. Sairaalan piano oli asetettu hassusti porrasnousun alle. Noin päin se vie vähiten tilaa, mutta ellei siinä olisi pyöriä, soittaminen olisi perin hankalaa. En päässyt sijoittelusta johtuen katsomaan merkkiä, mutta tuntien kuntien soitinhankinnat, se on Fazer. Aikaisemmin suomalaiset suklaan mukaan nimensä saaneet merkit Fazer ja Hellas kilpailivat paremmuudesta. Käsittääkseni niissä oli sama koneisto, mutta toinen oli varmaan samanverran halvempi kuin toinen oli kalliimpi.   

Pääsairaalan pääsisääntuloaulan vessassa oli kuvan esittämä kyltti. Koska asioin miesten puolella, narulla tarkoitettiin paperin edessä riippuvaa valkoista nyöriä. Liekö moni testannut vartijan hälyvalmiutta. Aikoinaan oli mainos, jossa kehoitettiin: - Vedä narusta, nauti kesästä. Se saattoi olla Evinruden, vai olisiko ollut Tampaxin.

Mutta sitten asiaan:

Sairaalan kuulokeskukseen on tullut kutsu. Kirje on hukassa, ja pitää soittaa sinne ja kysyä, onko kalenterimerkintä oikein. On se, tervetuloa vaan.

Uuden sairaalarakennuksen jälkeen vanha näyttää ahtaalta ja vanhanaikaiselta. Täällä ei ole robottiakaan, joka lukisi KELA-kortista tiedot, vaan pitää istua odottamaan, kuten seinällä olevassa lapussa edellytetään. Raidallisesta lasista tehty luukku on kiinni, eikä takana näy ketään. Istutaan tuolille vastapäätä. Tuoleja on kaksi, matala ja korkea. Matalalla tuolilla istuu vanha rouva. Kysytään häneltä, onko täällä joku jonotuslappujärjestelmä. Ei ole, pittää vuan oottaa.
- Voi vaikka koputtoo luukkuun, hän sanoo, nousee ja menee koputtamaan. Luukku ei avaudu. - Ruokatunnilla varmaan on, hän sanoo, ja käskee koputtamaan kohta uudestaan.

Palveluhenkilö tulee kohta lasin taakse. Tarjotaan rouvalle vuoroa mennä luukulle, mutta hän sanoo odottavansa taksia.

Luukku aukeaa koputtamatta, ja asiakasta pyydetään istumaan televisioaulaan odottamaan.

Televisio on kiinni, ja katsotaan kännykästä, vieläkö eilen löytynyt vieras-Wlan toimii. Toimii se, ja katsotaan onko kukaan kommentoinut blogia aamupäivällä.

Lehtitelineessä on Valitut Palat. Kolmeenkymmeneen vuoteen ainakaan ei sitä ole tullut luettua, eikä lueta nytkään, vaikka siinä on uusinta tietoa syöpätutkimuksesta. Lehti on vuodelta 2008.

Uudempaa tietoa on Savon Sanomissa, jossa kerrotaan Fingerporin uhkaavan jäädä ilman valtionapuja. Siinä kaupunginjohtaja soittaa raivostuneena valtionvarainministerille. Hän uhkaa olla huolimatta penniäkään valtionrahaa, ellei saa heti tiettyä summaa kaupungille.

Kutsutaan kuulokokeeseen. Luurit pannaan päähän ja käteen tötterö, jonka päässä olevaa nappia painetaan aina kun korvassa kuuluu piippaus. Niitä kuuluu aikansa, ja välillä vaihdetaan toisenlaisiin kuulokkeisiin, joista toinen piippaa korvan takana ja toinen kohisee toisessa korvassa.

Välillä hoitaja pyytää ottamaan sormen pois napin päältä. Selvää lienee, että jos koko ajan painetaan, ei saada vertailukelpoisia tuloksia. Samassa sairaalan aulassa, käytävän vastakkaisella puolella on käyty painamassa nappia näkötutkimuksessa. Aina kun näkökentän rajoille ilmaantui kirkas piste, piti painaa. Silloinkin kuului piippaus. Hoitajalta tiedusteltaessa, johtuuko piippaus valon syttymisestä, annettiin kielteinen vastaus. Kuuloaistilla ei voi hämätä.

Lääkäri kutsuu tarkastelemaan kuulokäyrää. Korkeimpien äänien kohdalla se putoaa alas kuin nautaeläimen häntä, oikea korva on vähän huonompi. Yli viisikymmentä vuotta kestänyt huilunsoitto, harrastuksenakin, erityisesti oikeaa kuuloelintä rasittava, on varmaankin osaltaan vaatinut veronsa.

Eilen kotimatkan alkaessa Laila Kinnunen lauloi radiossa. Tänään siellä haastateltiin oppikoulun luokkatoverin vanhempaa veljeä. Mielenkiintoisia muistoja diplomaattiuralta ja ETYKin järjestelyistä.