Osa on jo syöty, en malttanut olla maistelematta ennen kuvan ottoa,
Olen kuluneella viikolla kulkenut kolmasti tapaamassa Kuopion Cyberknife-robottia, puolen tunnin treffit kerrallaan. Tien varrelle sattuu hyvin varustettu kauppakeskus, jossa ruotsalaisen sinikeltaisen talouskaupan lisäksi on useita muitakin liikkeitä. Edullisten tuotteiden ystävänä olen pistäytynyt halpuuttaan nimessään esille tuovassa hallissa. Suureksi hämmästyksekseni siellä oli tarjolla lähes näin adventtiaikaan mämmiä, herkkua, jota hiihtäjä Mieto on kertonut nauttivansa sesonkiaikana useita tuokkosellisia päivässä. Enbuske jne.-ohjelmassa mestari korosti omaa puhtauttaan hiihtotilanteissa. Mämmin nauttimisella, josta tosin ohjelmassa ei ollut puhetta, paitsi useiden kommentoijien teksteissä, eivät huulet rohdu, ja ladulle voi käydä kirkkain mielin ilman lääkärin määräämiä voiteita.
Valmistin herkullisen peräruoan yhdistämällä mämmilautaselle suklaista Aino-jäätelöä. Loistava makunautinto, jolle antaa hieman tulisuutta, väriä ja taittaa makeutta chilipalko.
Robottia käyn moikkaamassa seuraavan kerran maanantaina, jonka jälkeen on välitilinpäätöksen aika.
Jos sinulla ei ole omaa kanalaa, mene kauppaan ja osta vähintään 4 kananmunaa. Niiden hinnat vaihtelevat, mutta etupäässä ne ovat suhteellisen halpaa ravintoa. Tällä hetkellä en ole perillä niiden terveellisyysarvoista. Ne, kuten voi, kahvi, punaviini ja monet muut proteiini-, kolesteroli- ja hiilihydraattilähteet sijoittuvat terveysakselilla eri dosenttien lausuntojen perusteella vaihdellen joko riskimpään tai riskittömämpään päähän.
Kunnollinen munakas, kuten kuvassa - tosin rulla jäi hiukan auki - syntyy seuraavasti: Kopauta raaka kananmuna sivuttain pöydänpintaan, niin, että kuori rikkoutuu. Älä riko munaa veitsellä tai lyömällä se astian reunaan. Jos haluat nyppiä kuorenpaloja raa'an munan joukosta, niin okei, mutta ranskalainen kokki ei halua.
Ennen munien käsittelyä olet leikannut saksilla tai puukolla nipun persiljaa hyvin hienoksi kuppiin. Sirottele persiljasilpun sekaan aromisuolaa ja valkopippuria.
Ota haarukka ja vispaa sillä hyvin tarmokkaasti ja tarpeeksi kauan raa'at munat tasaiseksi massaksi. Jos olet lisännyt munien sekaan vettä tai peräti vissyä, kuten joissakin ohjeissa suositellaan, varo, ettei ranskalainen kokki näe sitä. Älä käytä vispainta, haarukkaan ei tartu massaa, ja voit käyttää samaa työkalua koko prosessin ajan. Lisää maustettu persiljaseos sekaan.
Lorauta pannulle öljyä ja (ruoka)lusikallinen voita, jos haluat vähän ruskistusta. Kaada munaseos hyvin kuumalle pannulle ja sorki sitä haarukalla pullistumia puhkoen ja tasoitellen, kunnes se tuntuu irtonaiselta ja yhtenäiseltä, mutta päällyspuolella on vielä nestettä. Kallista pannua ja kääri haarukan avulla omeletti rullalle. Valuta se lautaselle ja syö vihannesten kera.
Paistinpannu IKEA, lasta ja ketsuppi Lidl, soijakastike K, pippuri Santa Maria
Jauheliha lisätty sipulin joukkoon
Edellisistä keittiöjutuista onkin vierähtänyt aikaa jo kosolti. Siitä huolimatta olen syönyt päivittäin, ja ruoanlaittokin on sangen säännöllistä. Tällä kertaa valmistamme bolognalaisen kastikkeen pastan, tarkemmin tagliatellin, kumppaniksi. Kuivattu vehnäjauhotaikina litteinä suikaleina kuten tässä tapauksessa tai monessa muussa eri muodossa on suosittu ravintoaine, ehkä jossain määrin terveellinenkin.
Ketsuppia ruiskutettu
Aterian valmistamiseksi tarvitset 3 kerää pastaa ruokailijaa kohti, 400 grammaa jauhelihaa, 2 isoa tai 3 pientä sipulia, pari ruiskausta soijakastiketta, lorauksen öljyä, tarpeellisen määrän - aika runsaasti - ketsuppia, mustapippuria myllystä, juustoraastetta, kattilan ja paistinpannun. Jauhelihan määrää syöjää kohti ei ole määritelty. Liha ostetaan kaupasta valmiissa pakkauksissa, joista mainitun kokoinen soveltuu tarkoitukseen. Tietysti jos sinulla on omia tuotantoeläimiä, joita nälkääsi teurastat ja jauhat, voit mitoittaa mielesi mukaan. Hyvä kastike tekee ruokapöydässä aina kauppansa, ja joku ahnehtii enemmän kuin joku toinen.
Kastike hautumassa. Tilkka vettä lisätty.
Pasta sekoitettu joukkoon. Vihreydeksi lisätty pakastettua basilikaa.
Laita pastakerät kattilaan kiehuvaan veteen. Pienennä kuumuutta, kun keitos kuohahtaa yli. Katso, että makaronit pysyvät kattilassa. Pelkkä ylikuohuva vesi ei haittaa niinkään kuin levyllä tai liekissä käryävä kiinteämpi aines. Keitä niin pitkä aika kuin pussissa käskytetään. Sillä aikaa kun pasta kiehuu kattilassa, kuumenna pannu. Sipulit olet pieninyt jo valmiiksi. Jos käytät laillani TV:stä tuttua Nicer Dicer®-laitetta, kuutioi pieniruutuisimmalla terällä.
Kuullota sipulit vähäisehkössä öljymäärässä. Kun kuultavat, lisää jauheliha. Töki lihamöykkyä paistinlastalla pienemmäksi ja kääntele, kunnes se on hiukan ruskistunut, liha nimittäin. Ruuttaa pannulle ketsuppia sumeilematta, ruiski soijakastiketta, suolaa ei tarvita erikseen, ja myllytä mustapippuria. Ketsuppi sakeuttaa kastikkeen, varo ihmeessä vehnäjauhon lisäämisen ajattelemistakaan, samoin kuin minkään Dolmio-päivän viettämistä, vaikka mamma kuinka luonnontuote olisi. Komean ruskean värinen mössö saattaa kaivata pienen tilkan vettä hiukan vetreytyäkseen.
Kun pasta on al dente-vaiheessa, ota kattila hellalta, kaada lävikköön, huuhtele ja kippaa tagliatelle pannulle kastikkeen päälle. Sekoita niin, että lihakokkareet, paksu liemi ja pasta muodostavat mahdollisimman homogeenisen kokonaisuuden. Säädä lämpö pienelle ja laita kansi päälle. Odota, kunnes toiset ehtivät ruokapöytään. Annoksen päälle voi lautaselle ripotella juustoraastetta hän, ketä sit diggaa.
Syyskuun iltapalana tarjoillaan juustokakkua. Hellattomalle ja paistotaidottomallekin sen valmistus sujuu helposti. Tarveaineina kuvan kakkuun on käytetty pohjaksi Digestive-keksejä murskattuna ja sekoitettuna voihin, joka on taas tällä viikolla terveellistä lääkäreiden suosittelemaa laihdutusainetta. Digestivien suuri hiilihydraattipitoisuus kumoaa tosin voin laihdutustehon, mutta kun aineet tasapainottavat toisiaan, ei vahinkoa pystyne tapahtumaan puoleen eikä toiseen.
Kakun vaalean osan muodostaa eri tuorejuustoista (mm. mascarpone, philadelphia, ym hienonkuuloiset maitotuotteet) jotka on sekoitettu ja maustettu runsaasti hapokkailla sitruuna- ja limemehulla.
Koristeeksi on asetettu puolukoita, joiden koosta voi päätellä myös kakkupalan ja kastikelasin mitat. Lasi sisältää n. 1 cl kakun makuun sointuvaa Riga Balzams-nimistä juomaa, jonka kakun keittiössämme tehnyt henkilö kävi meille noutamassa varta vasten R:n kaupungista Liivinmaalta.
Päivän iltapalamusiikin on säveltänyt 15.9.1572 syntynyt saksalainen Erasmus Widmann. Tanskalainen nokkahuiluyhtye soittaa tansseja, joilla jokaisella on naisen nimi. Balsamin jälkeen sopii ottaa vaikka pari tanssiaskelta soiton tahtiin.
Tässä on siis sangen eurooppalainen kulttuurisekoitus ruokaa ja musiikkia, jossa ei tarvita sotilasjunttaa eikä panssarivaunuja nautintoa rauhoittamaan.
Heinäkuinen tiistai jälkeen ja ennen helteitä tarjosi aluksi matkan yliopistolliseen sairaalaan, jossa mies viipaloitiin elektronisesti ajattamalla tötterön läpi edestakaisin. Ennenkin se homma on tehty, ja ilahduin, kun näin kuvausvehkeessä samat heppa- ja kukkatarrat kuin edelliselläkin kerralla viisi vuotta sitten.
Viipaloinnista huolimatta sieltä päästiin kokonaisena takaisin, ja eikun sitten illalla syömään koko kartanon asujaimiston kanssa.
Ylimmässä kuvassa on Karin keittiön grilliannos, broileria, valkoviinihapankaalia ja tomaattisipulisalaattia. Tuo viimeksimainittu herätti kauhistusta jyväskyläläisessä ravintolassa, jossa olin 1970-luvun alussa kesätöissä. Eräänä päivänä nimittäin saluunaan astui mies ja tilasi annoksen sitä. Kukaan keittiön puolella ei ollut koskaan kuullutkaan semmoisesta, ja ruoan toimittamisen jälkeen kokki ja apulaiset sekä tarjoilijat olivat pää keittiön oven välissä seuraamassa, kuinka syönti onnistuu. Hyvin se meni, olisiko vaikutusta ollut asiakkaan nauttimilla ns. neuvoa-antavilla.
Keskimmäisessä kuvassa muutama sembramännyn kaluttu käpy. Niitä on tippunut nyt jo kolmattakymmenettä pihapuusta. Oravat asialla, ei taida monta jäädä jäljelle, kun Siperian kiertolaiset, pähkinähakit, tulevat syksymmällä pihalle raakkumaan.
Alhaalla on siili nauttimassa kaurapuuroa öljyn kera. Jauhelihakeittoa, pannumakaronia, kermaviiliä, kissanmuroja jne on siilimenussa.
Kesän alun kunniaksi grilliherkkuja. Kuten joskus aikaisemminkin, tässä pääsi käymään niin, että kerkesin syödä jo melkein koko annoksen, ennen kuin otin siitä kuvan. Kyseessä on hiiligrillillä hiillostettu sianlihaviipale, joka jo elintarviketuotantolaitoksessa oli maustettu, salaatti, joka koostui tomaatista, espanjalaisesta kurkusta - ei vaineskaan - rypäleistä, öljymarjoista, eli oliiveista, krikkalaistyyppisestä salaattijuustosta ja Thompson-viinirypäleistä. Palan painikkeena oli Iisalmessa pantua ja sitten rekka-autolla Viroon vietyä Tuplapukki-olutta. Oluen laatu paranee huomattavasti, kun sitä kuljetellaan edestakaisin maasta toiseen, samoin kuin eräät väkevöidyt Atlantin rannikon viinit, jotka tammitynnyreissään matkasivat purjelaivoilla aavojen yli. Kerrotaan, että joskus merimiehet olisivat lisänneet tynnyreihin arominvahvennukseksi nestettä, jolla eskimonaiset ainakin ennenvanhaan pesivät hiuksensa, mutta se lienee pahaa puhetta ja panettelua.
Sianliha on perussuomalaista evästä jos mikä; ei siihen somali tai muu vastaava ukko koske tikullakaan. Jos liha on vielä syöty kuten kuvassa - niin, että lautasella on viimeksi syöjän alkukirjain - on tavattoman helppo seurueessa tunnistaa mahdollisesti vaikkapa pakkoruotsiin päin kallellaan olevat. Börje, Gösta ja ennen kaikkea Åke saavat askarrella parin Tuplapukin jälkeen huomattavasti kovemmin kuin esimerkiksi Timo, Jussi tai Teuvo.
Puolukkapuuro ruisjauhon kera on erinomainen herkku, ravitseva ja edullinen perussuomalainen eväs. Tarvitset litran vettä, sitä saat maksua vastaan vesijohdosta, halvemmalla omasta kaivosta tai lähteensilmästä. Mikäli omistat ruisvainion ja osaat puida ja jauhaa, tulee jauhonkin hankinta halvemmaksi, jos vielä saat tukea viljelyyn. Muussa tapauksessa suhteellisen huokeaa on jauho nykypäivän kauppaliikkeessä. Voit tietysti taitella tähkäpäitä sapattina, mutta se voi olla hankalaa, vaivalloista ja ainakin suuremmassa mittakaavassa laitonta.
Kolmas ainesosa veden ja jauhojen lisäksi on puolukka, tuo Kalevalastakin tuttu marja, jonka syötyään Marjatta tuli raskaaksi ja synnytti Karjalan kuninkaan. Nykysanonnoissa puolukka kylläkin pyörii ihan muussa paikassa kuin Marjatan suussa ja mahassa.
Ohje:
- Laita kortteli puolukoita veden kanssa kiehumaan joko kuorineen tai ilman. Puolukoita ei ehkä kannata ryhtyä kuorimaan veitsellä, vaan voit tilsiä ne veden sekaan siivilän läpi, jos et halua ruokaan kuoria.
- Sekoita jauhot kiehuvaan seokseen.
- Lisää sokeria maun mukaan.
- Anna kypsyä hiljaisella tulella tai sähköllä.
- Syö kuumana, jos pidät löysästä, tai jähmeämpänä kylmänä.
- Annokseen voi lisätä maitoa tai muuta sopivaa lisuketta.
Kuvassa olevalla lautasella oli puuroa, mutta sen erinomaisuudesta johtuen kerkesin syödä sen ennen kuvan ottamista. Kävi vähän samalla tavalla kuin äidille, jonka piti lähettää opiskelijalapselleen rahaa, mutta ehti sulkea kuoren ennen rahan laittamista, jota tosin kirjeessään pahoitteli.
Myös lasi on melkein tyhjä. Siinä oli eteläafrikkalaista Footmark-viiniä, Pinotage-rypäleestä valmistettua. Wikipedian mukaan "Pinotagesta tehdystä viinistä saattaa löytyä hillan, balsamiviinietikan, pihkan, tervan ja paahdettujen hedelmien aromeita"
Kyllähän ne puolukan seuraksi maistuvat.
Sisältää muutakin tuotesijoittelua, lusikka Hackman, lautanen Kultakeramiikka. Meillä, jotka asumme Hackmanin tehtaan lähiseudulla, on kiusallinen tapa kylässä ja ravintolassa tutkia vaivihkaa pöydän aseistuksen alkuperää.
Tuosta Savonia-sarjasta oli taannoin markkinoilla versio, "Hackminna", jossa oli muovinen tuppi kädensijana. Tehtaalle tuli palautetta hantaakin irtoamisesta, joissakin näytteissä oli selvät ruuvipenkin jäljet, joten ihan normaalirasituksessa ne eivät olleet irronneet.
Ratkaisu löytyi liimaamalla metallinvärinen nasta kahvan kummallekin puolelle, ikäänkuin niittiä kuvaamaan. Tyytyväisyys tuotteeseen palasi heti, ja alan lehdissäkin kehuttiin kestävää ratkaisua.
Tämmöisen kevyen välipala-annoksen pystyy loihtimaan vähemmänkin keittiötaitoja omaava henkilö. Hiukan siinä joutuu muutamien ruoka-aineiden käsittelyn yhteydessä käyttämään veistä, mutta varovaisuudella siitäkin selviää. Teräaseiden, kuten puukkojen, veitsien ja saksien kanssa ei saa juosta, kuten jo lapsuudesta muistamme.
Raaka-aineet:
Vaasan pyöreä täysjyväruisnäkkileipäpala (6-osainen yhdyssana, ihan oikeesti)
Kartanon (LIDL-brandi) kotimaista meetwurstia, sis. sikaa ja hevoista, valmiiksi siivutettua
Kotimaista kasvihuonekurkkua
Kotimaisia puolukoita lievästi sokeroituna, omasta liemestään poimittuina
Ulkomaisen omenan viipale
Kotimaista sinappikastiketta
Kotimainen vihreävalkoinen Kultakeramiikan valmistama lautanen eli tassi
Aseta täysjyväruisnäkkileipäpala lautaselle jauhopuoli alaspäin. Jos käyttäisimme leivällä voita tai muuta levitettä, se asetettaisiin ehdottomasti toisinpäin, sillä voin paikka näkkileivällä on jauhopuolella, sanokaa mitä sanotte. Nyt emme käytä levitteitä, koska sika ja hevonen sisältävät rasvaa tarpeeksi, joten voitelusta on tässä turha kiistellä.
Ota seuraavaksi veitsi varovasti käteen ja leikkaa sillä kurkusta n. 30 mm paksu viipale. Jos veitsi on iso ja terävä, laita se syrjään ja kaiverra esimerkiksi teelusikalla tai tavallisella pöytäveitsellä kurkkupalan keskelle pehmeään osaan kuoppa, aseta kurkku ja meetwurstiviipaleet leivän päälle kuvan osoittamalla tavalla. Meetwurstit on ensin rullattu kääröiksi, toinen löysemmin ja toinen tiukemmin postmodernin vaikutelman aikaansaamiseksi.
Leikkaa omenasta ohut siivu. Noudata tässä huomattavasti suurempaa varovaisuutta kuin kurkun parissa.
Sijoita omenanviipale lautaselle, pudota syvään kurkkuun muutama puolukka, n. 5 kpl, ja tiputa tassille sinappikastiketta annoksen ulkonäköä kruunaamaan.
Syö haluamassasi järjestyksessä, ruokajuomana äsken käytin erään itäisen maakunnan mukaan nimensä saanutta juomaa, jonka etiketissä on aikanaan ystävällismielisen naapurimaamme suurlähettilään paheksuma kuva, josta joku koiranleuka sai aiheen vitsailla sen muuttamiseksi esittämään takomiseen ja viljankorjuuseen tarkoitettuja työkaluja, ja varustettavaksi tekstillä "Orjalan kalut".
Liharuokaa eri eläinlajeista on tällä palstalla valmistettu ennenkin. Hevonen palvattuna ja sika sekä nauta karjalanpaistina ovat aikaisemmin kuvissa esiintyneet. Nyt on vuorossa seuraava syötävä kotieläin, eli lammas.
Annos on kylmä voileipä-tyyppinen, ja sen perustana on ruisleipäviipale, jonka päälle on leikattu paksu viipale savulammasmakkaraa. Koska pyöreän makkaran halkaisija on suurempi kuin leipäviipaleen leveys, se on halkaistu puolikuun muotoiseksi. Kuvaa suurentamalla lihavalmisteen rakenne erottuu selvemmin. Pienet harmaat pisteet ovat rasvaa, joka joidenkin mielestä maistuu villasukalle. Villasukkaa en ole maistanut, joten en ota siihen kantaa.
Lampaan päälle on laitettu kaksi ohutta viipaletta punasipulia, jotka on kostutettu soijakastikkeella. Soija antaa lisää suolaisuutta ja pehmentää sipulin makua. Leivälle on lisätty vielä Savon Suonenjoella valmistettua Ingmanin raejuustoa luukatoa ehkäisemään.
Juomavalinnaksi suosittelemme viipyilevää, vahvaa, hedelmäistä, kypsää ja maanläheistä laatua.
Tämänkertainen iltapala koostuu Vaasan ruispalasta, Karjalan paistista, Auran juustosta, Etelän hedelmistä ja Tsiilen punaviinistä.
Ohje:
Karjalanpaisti:
Jos Sinulla ei ole mahdollisuutta ns. laittaa lihoiksi omaa nauta- ja sikakarjaa, Sinun täytyy käydä kaupassa ja ostaa sieltä valmiiksi paloiteltuja aineksia. Usea hyvinvarustettu elintarvikeliike myy paistiainekset samassa pakkauksessa, siis sikaa ja nautaa yhdessä. Mikäli olet esimerkiksi maahanmuuttajaperäinen tai jostain muusta syystä koet sianlihan nauttimisen sopimattomaksi, karjalanpaisti ei ole Sinun juttusi.
Lämmitä uuni sopivaksi, sähköllä tai uusiutuvalla energialla. Kuvan lihat on kypsytetty leppäpilkkeiden kuumentamassa vuolukiviuunissa. Kuiva leppä on erinomainen energiamuoto, sanoisin, että voittaa koivun mennen tullen havupuista puhumattakaan, joista jää käsiin pihkaa ja jotka paukkuvat palaessaan. "Kuusi paukkuen palavi, hullu kehuen kulkevi", kuulin erään vanhan miehen sanovan 1950-luvulla.
Kun lihat, joita on paistettu soveliaassa uuninkestävässä astiassa veden ja suolan kera, ovat kypsyneet, annetaan niiden jäähtyä ja vetäytyä hetken. Kun suu ei enää tunnu palavan, lihanpaloja asetellaan rukiisen leipäviipaleen päälle. Voita tai muita levitteitä ei tarvita, sillä suolaa ja rasvaa tulee tarpeeksi ilmankin. Rasvan ja suolan terveellisyydestä lienee parasta katsoa jonkun päivystävän terveysdosentin tämänhetkinen mielipide, jonka kuitenkaan välttämättä ei tarvitse nautintoon vaikuttaa.
Aurajuusto ja muut ainekset:
Juuston suhteen pätee sama kuin paistin; jos Sinulla ei ole omaa juustokypsyttämöä karjasi maidolle, osta kaupasta. Aurajuusto on saanut nimensä Suomen Turussakin virtaavan joen mukaan, joka on taas ainoa Suomen joki, joka on nimetty oluen mukaan. Tässä annoksessa siis helkkyy laulu Auran rantain, silmä kirkas salamoi ja kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa lisättynä Vaasan ruispalan myötä Pohjanmaan kaunottarella: "Miss Laaja-aukee Pohjanmaa". Mitä tuohon leipään tulee, senkin moni osaa valmistaa kotonaan, mutta koska taikinajuuri ym. leivontaan liittyvä vie oman aikansa ja vaivansa, oikaisemme valmiilla tuotteella.
Mikäli kasvatat olohuoneen ikkunalla sitrushedelmiä, on helppo ojentaa kätensä ja poimia sieltä mandariini, satsuma tai klementiini antamaan väriä, vitamiinia ja eksotiikkaa annokseen. Jos taas ikkunasi ei ole auringon puolella, mene siirtomaatavaroita myyvään liikkeeseen ja osta sieltä hedelmiä. Pienten - ja miksei isompienkin - appelsiinin sukulaisten ostaminen on aina riskipeliä. Ne joko ovat happamia tai sitten eivät. Lajejakin on monia. Mainitsin edellä kolme ehkä tavallisinta nimeä. Klementiini on mandariinin ja pomeranssin risteytys, jonka kehitti algerialainen pappi Pierre Clementin vuonna 1902. Heikki Klemetti oli säveltäjä, musiikkihistorioitsija, kriitikko ja kuoronjohtaja, jonka tunnetussa laulussa kuuset eivät pauku palaen, kuten aiemmassa sanonnassa, vaan kuiskivat kummulla. Muzio Clementi oli taas italialaissyntyinen englantilainen pianosäveltäjä. Eräässä henkisessä kilpailussa, joita aikoinaan maaseudullakin musiikin, kuorolaulun ja pianonsoiton harrastajille järjestettiin, tyttö esitti Clementin sonatiinin, jonka kunnan raittiussihteeri kuulutti olevan Klemetin sonaatti, ei sentään Sonaatin klementiini.
Juoma:
Jos olet maahanmuuttajaperäinen, tai jostain muusta hyvästä syystä kaihdat alkoholipitoisia juomia, voit kuvassa olevan viinin korvata jollakin muulla nesteellä. Kuten mainittu, lasissa on tsiileläistä halpaa punkkua, josta löydät asiantuntija-arvion täältä.
Nauttiminen:
Jos täytettä on leivän päällä paljon, siis korkea pino, kannattaa hedelmänlohkot syödä ensin, ikäänkuin alkusalaatiksi, jotta annos mahtuu kunnolla suuhun. Veistä ja haarukkaa emme käytä ruisleivän syönnissä. Kuvassa ei ole edes lautasta, vaan leipä on joulunvärisen muovitabletin päällä. Guten Appetit!
PS. Koska lukijani Hikkaj paheksui kynsilaukan käyttöä aikaisemmassa reseptissäni, en puhu nyt siitä mitään.
Pääsiäispäivän iltaan soveltuu tämänkertainen kevyt ja helppovalmisteinen herkku, joka on muunnelma aikaisemmasta reseptistä. Tässä kynsilaukka ja puolukkahillo on korvattu haukifileellä ja 17-prosenttisella emmental-juustolla.
Ainekset siis ovat:
- kaurapuikulaleipäviipale; mieltymyksen mukaan joko kansi- tai pohjapuoli.
- haukifile, kohtalaisen kokoinen
- sitruunapippuria
- voita
- öljyä
Valmistus:
Paista ehdottomasti ruodotonta haukifilettä kuumalla pannulla riittävästi kummaltakin puolelta voi-öljyseoksessa. Voi antaa väriä ja öljy on muuten terveellistä ja poistaa voin kolesterolin. Kokonaisesta pyydystämästäsi hauesta on sinun ehkä turha huonolla veitselläsi ja taidoillasi ruveta filettä irroittamaan. Onkin parasta tuntea joku enemmän kalastukseen perehtynyt henkilö, joka käydessään teillä tuo sinulle fileen valmiina. Tälläkeinoin säästyt monelta vaivalta.
Kun kala on kypsää, pieni se puikulan päälle sopiviksi paloiksi ja aseta tummempi puoli ylöspäin leivälle. Älä laita leivälle voita, koska kalassa on rasvaa paiston jäljiltä yllin kyllin, ja juusto sisältää sitä seitsemäntoista prosenttia.
Leikkaa juustosta reilunkokoisia tankoja ja aseta ne kalan päälle. Ripottele annoksen ylle sitruunapippuria. Juomaksi sopii moni neste, alkoholipitoisten kanssa tulee noudattaa kohtuullisuutta.
Sisältää tuotesijoittelua:
Leipä: Fazer
Lautanen: Kultakeramiikka
Juusto: Valio
Mauste: Meira
Hauki: Suomen sisävesistö
Vaxtuukki: Tokmanni
Voi: Valio
Öljy: X-tra rybsolja
