Uks on avatud

Keväisiin askareisiini kuuluu lumen poistaminen kellarin oven edestä. Talven mittaan sitä on siihen kasailtu lämpöeristeeksi. Mukava on näin kesäajanlaskuun siirryttäessä saada ovi auki. Kellaritilaan mennään ulkokautta pariovista. Talon rakentaja runsaat 60 vuotta sitten suunnitteli sinne pientä verstasta esimerkiksi pyörien huoltoa varten. Autotallina se oli meitä edellisillä omistajilla, nyt siellä on muuta tavaraa. Kymmenkunta vuotta sitten se toimi rock-yhtyeen harjoituskämppänä. Jytke kuului mukavasti yläpuoliseen keittiöön ja todisti nuorison olevan poissa muusta pahanteosta. Toisen parioven edessä kasvaa voikukkia estäen sen aukeamisen, mutta hyvin sinne yhdestäkin ovesta pääsee, kun ei autolla tarvitse ajaa.

Samasta askareesta olen julkaissut samantapaisen kuvan neljä vuotta sitten. Näin sykleissä elämä ja lumityöt pyörivät. Tässä linkissä syklistä elonpolkua esittävän kuvan lisäksi näyttää olevan pyöräverstastakin joskus tarvitseva syklinen motorcyckel.

Pihamies

Kuva: Elonet

Talonmies Pikkarainen, jota Justiina Puupää kiukkupäissään tituleerasi pihamieheksi, esiintyi Puupääfilmien kesäkohtauksissa. Lumitöitä ei tarvinnut tehdä. Työnkuvasta jäi mieleen lakaisu, asukkaiden elämän kuuntelu ja käytännön pilojen (practical joke) kohteeksi joutuminen. Lunta mainitussa elokuvasarjassa esiintyi vain lumimiestä metsästettäessä Lapissa, ja sinnekin lähdettiin kesäisestä huhtikuun Helsingistä aprilliuutisen siivittämänä.

Olin taas tänään pihamiehenä lumikolan kuljettajana. Urakka kesti korvanappien kautta Lumiaa kuunnellessa Muistojen bulevardin alkupuolelta Lähteen ja Leikolan ohjelman lopulle. Lumi oli suhteellisen kevyttä ja sitä oli riittävästi.

Vanhat iskusävelmät päivittäin kuunneltuna on tullut tavaksi. Ohjelman jälkeen olen jäänyt kuulolle mainitun Lähteen ja Leikolan sekä Roman Schatzin Maamme-kirjan ajaksi. Tällä kertaa Muistojen Bulevardi ei sisältänyt yhtään sellaista kappaletta, joista meidän soittokunnalle on tehty sovitus. Parhaana päivänä jokunen viikko sitten soi neljä tai viisi biisiä suoraan meidän kansioista - tai suoraan ja suoraan, erojahan niissä on, jos ei muuta, niin sävellaji. Lähde ja Leikola kyselivät puolustusministeriltä amerikkalaisista hävittäjistä ja panssariajoneuvoista. Ministeri kertoi kertoneensa sotaharjoitushankkeesta puolustusvaliokunnan jäsenille, mutta kokouksessa nämä olivat olleet enemmän kiinnostuneita iPadeistaan, ja hämmästyneet kuullessaan asiasta mediassa.

Meidän pihaorava tuli kaverinsa kanssa kirmailemaan koivunrungolla. Samannäköisiä ovat, en osannut sanoa, kumpi on kumpi. Hauskaa näkyi heillä olevan. Ehkä kesällä nähdään taas uusia pikkuoravia.

Juustokakku

Toissayönä maahan lankesi 4 tuumaa paksu juustokakku. Materiaali oli kosteaa ja paksua, mutta parin tunnin viipaloinnin jälkeen se oli siirretty pihassa syrjemmälle.

Askareet (engl. chore) ovat vuodenvaihteen jälkeen jatkuneet entiseen tahtiin. Kolauksen ohella yritän kesyttää kolmea oravaa, jotka asuvat suuressa kuusessa tontin nurkalla. Yhdeltä niistä puuttuu tupsu toisesta korvasta, ja näyttäisi siltä, että se ei kaveeraa paljoa kahden muun kanssa, lisäksi se on nopein juoksija. Oravasosiologit tehnevät tästä omat johtopäätöksensä.

jos yhtä, niin toista kans lumitöistä

Tapanani talvisin on ollut kirjoittaa lumiaskareista. Lukijoiden pyynnöistä huolimatta kirjoitan niistä taas. Tällä kertaa pureudun syvemmälle työn ergonomiaan, ekonomiaan, psyykkiseen sisältöön, tekniikkaan, taktiikkaan, uhkiin, mahdollisuuksiin, vahvuuksiin ja heikkouksiin tai ainakin osaan niistä.

Kuvassa on liiketunnistimella varustettu valaisin. Kuten voitte nähdä, siinä on vielä - voi kauhistus - harmaalasinen hehkulamppu. Kiellettyjähän nuo ovat Unionissa. Pian varmaan sieltä tulee tarkastaja katsomaan, missä valossa täällä töitä paiskitaan. Saattaa olla, että entisistä näköradiolupatarkastajista tehdään lampputarkastajia.

- EU:sta tarkastaja Rahikainen, iltaa. Minkäslaiset lamput teillä on käytössä? Vai että Tilleyllä pärjäätte? Mikäs tämä nappula tässä ovensuussa on? Ettei vaan hehkulamppu olisi tuo tuossa yöpöydällä?

Kun liikun kolan kanssa valaisimen vaikutusaluella, lamppu palaa. Kun kesken työn seisahdan lepäämään tai muuten miettimään jotain asiaa, lamppu sammuu tietyn ajan kuluttua. Silloin tiedän, että on aika jatkaa uurastusta. Mitä nyt kadulla kulkijatkin ajattelisivat, kun lamppu ei pala, ja mies seisoo paikallaan lumikolan kanssa.

Äsken muuten liittymää traktorin jäljiltä avatessani kommunikoin parin ohikulkijan kanssa. Ensin tuli mies, joka totesi, että lumentulo hänen puolestaan riittäisi:

- Kun kulen metällä, pehmeetä lunta on kuuskymmentä senttiä. Ei siinä koerrakaan piäse minnekään.

Toinen kulkija, tai oikeastaan ryhmä, muodostui naishenkilöstä, kolmesta lapsesta ja koerrasta. Viimeksimainittu teki ylioppilaslehdet jalkakäytävälle, ja ajattelin, että mitenkähän..., mutta sitten nainen kaivoi kakkapussin taskustaan, pisti koiran kansantuotteen sinne ja pussin solmuun.

En voinut hillitä itseäni, vaan lausuin kiitokset hyvästä teosta. Seurue hymyili ystävällisesti, ja pussittaja totesi näin pitävän tehdä. Muutaman kymmenen metrin päässä on keräilylaatikko, jonne käytetyt pussit jätetään.

Lumikola, jota käytän on nimeltään Mikko. Sen on valmistanut Hakkarainen Ky Rauman maalaiskunnassa. Ikää sillä on ainakin 22 vuotta, mutta aisa ei ole katkennut eikä kuuppaosa haljennut tai kärsinyt muita vaurioita. Luiston edistämiseksi pohjassa on pitkittäissuuntaisia kohoumia, jotka vastaavasti näkyvät sisäpuolella syvennyksinä.

Kun umpihankeen on saatu ensimmäinen ura työnnettyä koko leveydellä, on hyvä lumen paksuuden ja työnnettävän matkan suureiden mukaan arvioida seuraavan siivun leveys käyttämällä hyväksi uria. Paksussa lumessa työnnetään vain reunalla 1-2 uraleveydellä, ohuemmassa voi lykätä jo puolikkaallakin. Työnnön edistyessä lumi leviää reunasta tasaisesti koko kolaan. Jos jokainen suoritus tapahtuisi koko leveydellä, lumi tulvisi reunojen yli, ja tuottaisi lisätyötä. Raskastakin olisi, eikä nopeuttaisi suoritusta.

Myös lumen laatu vaikuttaa työn tulokseen. Tänä talvena on satanut enimmäkseen hyvin kevyttä pakkaslunta, joka on myös kevyttä kolata, mutta se ei tahdo pysyä kolassa suurina annoksina. Jos taas keli on melkein nollassa ja lumi hiukan kosteampaa, se mahdollistaa suuremmat annokset, mutta ei ole vielä liian painavaa lykätä n. 2 venäjänarsinan korkuiseksi kasvaneen lumenkasauspaikan päälle ja reunalta alas. Märkään ja paksuun nuoskalumeen en ole tänä talvena vielä saanut kosketusta. Ehkäpä senkin aika vielä tulee.

Koivukeppi

Helmikuun aluksi reipasta musiikkia. Johann Adam Birkenstock, s. 1.2.1687, eli suomeksi Jussi Aatami Koivukeppi, on säveltänyt tämän mukavan sonaatin. Lienee helpompitajuista - ainakin itselleni - kuin edellinen musiikkipläjäys bassohuilun kera.

Hänen kokonimikaimansa, suutari J.A. Birkenstock, perusti 1770-luvulla laadukkaita kenkiä valmistavan verstaan. Lienevätköhän sukua keskenään, kummankin tuotteista voimme kuitenkin nauttia nykyäänkin.

Koivuisia keppejä ja pölkkyjä olen halkonut näinä päivinä lämmitystarpeiksi. Kun soitin eilen Kysterin omahoitajan vastaanotolle ja tilasin lisää verensokerin mittausliuskoja ja kerroin juuri tehneeni kolme tuntia lumitöitä, kuulin, että se on parasta mahdollista liikuntaa verensokerin aisoissa pitämiseksi, koska siinä tarvitaan muitakin lihaksia kuin jalkoja. Toinen hyvä tapa hoitajan mukaan on puiden pilkkominen. No, kumpaakin on tehty ihan sitten ohjeen mukaan.

Turistikohde

Pihaliittymäämme reunustaa kuvassa näkyvä orapihlajapensas. Sen alla on vihreä SULO-merkkinen jäteastia, joka näköjään tyhjennettiin tänään. Tänään tein myös lumitöitä ensimmäistä kertaa painavan lumen kanssa. Kymmenisen senttiä sitä oli melkein. Homma tuli kuitenkin hoidettua.

Iltapäivällä näin ikkunasta, että vaatetuksesta ja auton rekisteristä päätellen naapurivaltakunnan turistipari oli pysähtynyt kuvaamaan marjapensasta. Rouva hupullisessa turkissaan oli asettunut puun alle muka näykkimään marjoja, ja herra otti kuvia.

Tarkkailin tilannetta sisältä, enkä tohtinut mennä juttusille, koska melkein ainoat naapurimaan kielen sanat, jotka osaan, kehottavat käsien kohottamiseen, enkä halua luoda vaikeuksia maittemme välisiin entistä ystävällisempään ja rauhantahtoisempaan suuntaan kehittyviin suhteisiin.

Jukka Tarkan kirjassa "Karhun kainalossa", joka käsittelee Suomen vaiheita kylmän sodan aikana, mainittiin erään henkilön, joka joutui tärkeisiin tehtäviin naapureiden kanssa, todenneen kielitaitonsa rajoittuvan noihin kahteen sanaan ja pysähtymiskäskyyn.

Huomenna se onkin jo sitten vuosi uusi, joten hyvää vuoden alkua ja jatkoa kaikille!

Säätiedotus

Säämetronomi lupasi eilen näköradiossa lumisadetta länsirannikolle. Paikkansa piti, tänne Soisalon saaren mantereesta erottavan virran länsirannalle tupsahti yöllä lunta noin puolen setvertin paksuudelta. Ilma on kirkastumassa ja pakkasta on -1,6 astetta Réamurin asteikolla.

Lähden lakaisemaan raput ja tekemään lumityöstrategianelikenttäanalyysin lumen uhkista, mahdollisuuksista, vahvuuksista ja heikkouksista. SWOT-analyysin lisäksi arvioinnin voi suorittaa myös WHAT!?-nelikentässä. (Weakness, Hostility, Abuse, Torture)

Lumicolaa on jo käytetty vaahteranlehtien toimittamiseen, joten se löytyy todennäköisesti suhteellisen helposti.

Helmikuudes

Tämmöistä meillä oli eilen, helmikuun kuudentena. Teetti taas vähän lumitöitä, snowjob, uutta myräkkää odotellaan keskiviikoksi.

Televiisiosta tuli monta tuntia hyvää ohjelmaa, ensin Amerikan Idolia kolme tuntia ja sitten suomalaista tunnin verran. Olen jo niin vanha ja kalkkeutunut, että katselen nuorten ihmisten pyrkimyksiä unelmiaan kohden oikein mielelläni. Onhan se tietysti niin kaupallista, että kyllä hallituksen pitäisi tehdä jotakin, vai kuka se näistä päättää.

Kaupallista menoa pitää pakosti harrastaa muutenkin. Jauhelihakin haetaan kaupasta, kun meillä tuossa ulkorakennuksessa ei ole nautoja eikä sikoja.

Iso puu keskellä kuvaa on ruotsinpihlaja, Sorbus intermedia, sen takana on siperiankuusi, koivuja, vaahteroita ja lehtikuusi, vasempana on omenapuita, jotka tuottivat viime hellekesänä hyvän ja tavallista hapottomamman sadon.

Ruotsinpihlajan tieteellinen nimi tuntuisi viittaavan netistä hankittavaan juomaan?

Clitonialaiseen vuoristokulttuuriin palataan lähipäivinä.

Jos lunta tulee...

Washington D.C:ssa valmistauduttiin lumen tuloon huolella vuonna 1923. Kuva on Shorpy-sivustolta, linkki edellisessä jutussani.

Helmikuu on tullut

Vaihteeksi lumitöitä. Pari päivää on ollut satamatta, mutta päätin ryhtyä varotoimenpiteisiin. Jotta saisin helmi-, maalis- ja huhtikuussa tulevan lumen työnnettyä pois pihasta, tein penkkaan aukon, josta sitä voi toimittaa kauemmas. Lumikengät olivat oivallinen apu vielä jyrkkää luiskaa ylös kiivetessä. Lumikenkiä myyvät hyvin varustetut urheiluliikkeet kautta maan ja - kuten tapauksessani - lainaavat/vuokraavat hyvin varustetut kunnalliset liikuntatoimistot. Yllättävän hyvin ne kantavat pehmeässäkin lumessa, jollaista lumi tänä talvena vielä on pelkkien pakkaskelien takia - ainakin meillä täällä ulukomaella.

 Pihatietä ja auton kääntöpaikkaa ympäröivän vallin korkeus selviää ylemmästä kuvasta, alempaan kuvaan tuli salamalla otettuna kuvaajan höyryä runsaan tunnin kamppailun jälkeen.

Lumikapine 2

Todennäköinen sää:

Lunta saadaan lähiaikoina lisää varsinkin Pähkinäsaaren rauhan rajan itäpuolisilla alueilla. Lämpö pysyttelee kylmän puolella. Lahtisen huopatossutehtaan jalkineita suositellaan käytettäviksi.

Alumiinisen uuden lapion lisäksi lumitöitä tehdään kuvan esittämällä lumentyöntimellä. Työntämiseen se on liian kevyt, kevyen lumen heitteleminen penkan päälle onnistuu, raskaaseen lumeen se on liian rempula. Kahva on haljennut ja löysä, paikattu teipillä. Täytynee viimeistellä naulalla. Vanerinenkin työnnin on joskus ollut käytössä, siinä ei ollut kahvaa, vaan varsi oli poikkileikkaukseltaan nurkista pyöristetyn suorakulmion muotoinen. Ei pyörähtänyt käsissä lunta nostettaessa. Amerikassa käyttävät jostakin syys tä pyöreävartisia ponnettomia lapioita - minkähän takia?  Ilmansuunta kuvassa on alussa mainitun rajan oletetulta itäpuolelta länteen päin.

Lumen alta kurkotteleva kasvi on syyshortensia.

Luminanssi

Viereisen liiketalon tasaisella katolla, sama katto, josta jo kirjoitin joskus aikaisemminkin, on kolamies. Lunta tulee taivaan täydeltä. Äsken vielä sää oli poutainen, mutta sumuinen. Eilen oli 7 astetta pakkasta ja satoi vettä. Lapio on siirtynyt aikaisempaan kuvaan verrattuna taas oikeanpuoleisen tötterön vasemmalle puolelle, vasen tötterö on sinisen pressun peitossa.

Rautateiden konduktöörejä on kuulemma haukuttu huonon sään johdosta. Päivän taidekuva on Valentin Lisenkovin 1950-luvulla maalaama. Siinä Pendolinon matkustajat ovat päättäneet kollektiivisesti ratkaista kulkuvälineen juuttumistilanteen. Konduktööriä ei kuvassa näy, ehkä lämmittelee samovaarin seurassa.

Lunta ja Lappia

Fiskars-lapio ja Lahtinen-huopajalkine, varustettu kumipohjalla (jalkine).

Liittymien kanssa tahtoo olla talvisin riesaa. Lunta ei ole vielä tullut paljon täällä Suomen kylmimmässä osassa - sen verran kumminkin, että liittymään on pakkautunut lumiauran ja kolauksen jäljiltä lunta, joka on kovettunut. Hyvä on käydä sitä pilkkomassa pois näin vuoden aluksi.

Kesää odotellessa tarina Lapin tuntureilta:

Aslak ja Jouni (nimet muutettu) istuivat kauniissa auringonpaisteessa maantien varressa. Postiauto oli heidät siihen tiputtanut. Miehet olivat käyneet viikonloppuasioilla maalikylällä ja tarkastelivat hankintojaan.
- Vain minkähän vuoksi tässä on numero 013?
- Jos se vain on sama merkitys kuin James Pontilla. Sillä numero 007 meinaa, että on lupa tappaa.
- Mutta siinähän on nollia kaksi, tässä on vain yksi.
- Na, ei kai tällä tarkoitus kethän ole päiviltä päästää, vaikka on siinä kai joskus niinkin käynyt.

Veikkoset eivät ehtiä paneutua asiaan tarkemmin, kun paikalle pysähtyi lantalaisauto. Autoa ajoi kauppamatkustaja Hartikkala, johon olemme tutustuneet jo aikaisemminkin. Hartikkalalla oli tarkoitus mennä kalastamaan, ja hän oli huomannut, että eväs oli loppunut. Vaikka kuinka sitä oli varannut, se vain oli huventunut yöttömässä yössä. Hänen terävä katseensa poimi miehet tien reunalta, ja näiden käsissä oleva 013 sai hänet jarruttamaan.

- Hei miehet, myykääpä minulle tuo, hän huikkasi autosta.
- Ei myö taijeta myyvä.
- Minä maksan hyvin..., saatte satasen.
- Ei myö vain myyvä.
- No, jos se rahasta on kiinni, niin voin minä maksaa vaikka viisikin sataa, taikka tonnin, kattokaa, mulla on tuohta lompsassa paksu pino.
- Emmä tuoheen vaiha.
- No hyvä on, saatte tän Audin rotiskon, vaihatteko tähän?
- Emmä vaiha autiin, mutta jos annat Honta-mönkijän, jossa on torkuelite vaihteisto ja vetävä peräkärry, voisimma miettiä, niin ja kaupan päälle vielä Rolantin sähköpieno, Jouni sanoi.
- Mitä sie sähköpienolla, Aslak kysyi.
- No soma ois erotustansseissa pelata.

Hartikkala ei jäänyt enää tinkimään vaan ajoi suutuksissaan pois.

- Vain olipa siinä perso mies viinalle, Aslak sanoi.