Tshaikovskin myötä toukokuun valkeita öitä ihastelemaan. Tämä "Vuodenajat"-sävellyssarja pianolle julkaistiin alunperin musiikillisessa aikakauslehdessä; samantapaisessa kuin tuo saksalainen, äskettäin esittelemäni julkaisu, ja näin toukokuu alkaa:
Tämä nuotti ja noin biljoona tai jopa biljardi muuta löytyy täältä:
Tshaikovskin vuodenajoista on vuorossa Huhtikuu ja Lumikellot - Snowdrops englanniksi. Itäisen naapurin taidesaavutuksia olen käsitellyt täällä aikaisemminkin. Tässä kevään ensi kukat kuvataiteen keinoin.
Kuu kiurusta kesään, sanotaan. Tsaikovskin (Saikkosen) Pekka pisti maaliskuuta kuvaavan pianokappaleensa teemaksi leivon eli kiurun laulun. Ehkäpä Pietarin valkeisiin öihin kesä saapui jo huhtikuussa.
Jossakin Savon puolessa on kuulemma Kiuruvesi-niminen kaupunki. Sen vaakunassa on lintu. No mitenkä kiuru eli leivo sitten liittyy veteen? Ei mitenkään. Kiuruiksi kutsutaan myös hyttysten ja vastaavien vedessä eläviä toukkia. Kun Kiuruvedelle on suunniteltu vaakunaa, on lintu katsottu soveliaammaksi symboliksi kuin itikan toukka. Mahdollinen pohojalaanen lukija: Pohjanmaalla itikka tarkoittaa lehmää, muualla sääskeä eli hyttystä.
Savossa on myös Leppävirta-niminen paikkakunta. Leppä tarkoittaa paitsi puuta, myös verta. Vaakunaan on valittu puu.
Leppävirta on ruotsiksi Ahlström. Nykyinen Varkauden (osa Leppävirtaa vuoteen 1929) lopettamisuhan alla oleva Stora Enso tunnettiin vielä muutama vuosikymmen sitten Ahlströmin tehtaana.
Vietnamilainen pianisti Dang Thai Son ja Tshaikovskin Helmikuu Vuodenajoista. Pakkanen on pysytellyt kymmmenen asteen lämpöisemmällä puolella, koivuista on jo huurre varissut; kuusetkin näyttävät jo vähän tummemmilta kuin eilen.
Musiikki on reipasta - eivät nämä pysyviä lumia vielä ole!
Tsaikovskin vuodenajoista tai kuukausista tunnetuin ja soitetuin on varmaankin kesäkuu; barcarole. Tässä kuitenkin nautitaan tammikuusta, istutaan tulen äärellä ja katsellaan samalla Moskovan maisemia.
