Petovaroitus

Istun kuistiilla (savoksi visti tai viski) ja katselen avoimesta oviaukosta taivaalle ja pihapihlajan kukkivaan lehvästöön. Kuu on suurenemassa, pihlajankukat muuttumassa vähitellen viikkojen mittaan punertaviksi marjoiksi, kuin verta niillä ois.

Seuranani on radio, josta ilokseni suomalaisen kuorokilpailun palkintolähetyksen jälkeen tulee venäläistä instrumentaalimusiikkia. Tykkään venäläisestä kulttuurista, kun olen nejäsosaryssä itsekin. Rimski Sorsakoski - jos näin trooppisena ilmanalailtana vitsailu sallitaan - on esillä Tuhannen ja yhden yön tarinoita kuvaavalla sävellyksellään. Tuttua musiikkia, ja siten mukava kuunnella ja vihellellä perässä. Äkkiä vihellys hyytyy huulille, musiikki muuttuu oudoksi jumputukseksi. - Seuraa vaaratiedotus, sanotaan suomeksi ja pakkoruotsiksi, soitetaan bongorumpuja, jännitys tihentyy, ja vihdoin saadaan kerrottua, että Lieksassa pitää ihmisten pysyä sisällä, koska kylällä liikkuu karhu, en björn. Ehkä se on verenhimoinen tappaja, joka ei säästä naisia eikä lapsiakaan. Roskakatoksen takaa se syöksyy Lidlin muovikassissa jätteitä tuovan perheenisän kimppuun raadellen ja imien veren pulppuavasta kaulavaltimosta, jättäen sitten uhrinsa virumaan käyden tähyämään seuraavaa saalistaan. Lidlin kassin banaaninkuoret, kalanperkeet, sinisen lenkin ja perunan kuoret, maito- ja mehutölkit, talouspaperimytyt, homehtuneet paahtoleivät, säilykepurkit sekä käytetyt preservatiivit se levittelee pitkin pihaa kammottavasti karjahdellen. Ihmiset vetäytyvät vaistomaisesti kauemmas ikkunoista kuin ukkosen rajuimman salamoinnin aikana.  On hyvä, että lieksalaisia varoitetaan molemmilla kielillä, Vaskiviikkojen aikaan toivottavasti vielä useammalla. Olisi perin noloa, jos vaikka yhdysvaltalainen tai ranskalainen cornon tai tuuban soittaja joutuisi raadeltavaksi informaation puutteen takia.

Tänään meille tulivat rakennusmiehet. Tarkoituksena on rakentaa pyörätuoliluiska, joka mahdollistaa tuolissa työnnettävän tai kelaavan henkilön pääsyn sisätiloihin. Miehet kertoivat karhusta, joka oli eilen liikuskellut meidän kylän keskustaajamassa. Hyvin suositun lenkkireitin varrella kulkijat olivat siihen melkein törmänneet. En tiedä, keskeytettiinkö radiolähetykset meidän karhun takia. Ehkäpä se ei ollut yhtä verenhimoinen kuin Lieksassa.

Vasili

Vuoden alussa kirjoittelin venäläisestä kulttuurista. Näistä venäläisistä säveltäjistä ei nyt meinaa päästä eroon. Kalinnikovin Vasili (s. 13.1.1866) ehti lyhyen elämänsä aikana säveltää mm. pari sinfoniaa ja tämän hienon jousiorkesteriserenadin. Itse olen enemmän puhallinpuolen miehiä, mutta kyllähän tässä jouset soi - sanoisinko ihan kauniisti. Tämmöistä säveltäisin itsekin, jos osaisin. Nykymittapuun mukaan vain kaikki on jo sävelletty, ainakin tämänkaltainen melodinen. Vasilin vei hautaan tuberkuloosi, kuten monen muunkin merkittävän miehen ja naisen parin viime vuosisadan aikana.

Nuotit kappaleeseen löytyvät täältä.

Nicolas ja César

Pietarilaissyntyinen ranskalaistunut taiteilija Nicolas De Staël (s. 5.1.1914) rappasi teoksiaan paksulla värillä. Monet niistä käsittelevät musiikkia, kuten yllä oleva taulu "Orkesteri". Soivasta musiikista venäläisviikon päätteeksi vastaa Kirsikkapuu-trio esittämällä César Cuin pieniä kappaleita.

César kuului venäläissäveltäjäviisikkoon, jonka tinkimättömänä tavoitteena oli luoda omaperäistä venäläistä musiikkia seuraamatta orjallisesti länsimaisia käytäntöjä. Länsimaisista säveltäjistä myös Debussy ja Ravel kiinnostuivat venäläisen "ison kourallisen" käyttämästä pentatoniikasta ja kokosävelasteikosta.

Tässä nuotteja.

Pilven peikot

Aikaisemminkin olen tämän Vladimirskin maalauksen julkaissut. Käsittelin silloin Runebergin runoa "Pilven veikko". Sehän on kertomus supersankarista, joka saapuu paikalle pahimman hädän hetkellä.

Venäjä on ollut huomattava lentokoneiden kehittäjä ja valmistaja. Nimet Iljushin, Mikojan-Gurejev, Tupolev, Antonov ja jopa Sikorsky viittaavat korkealaatuiseen suunnitteluun ja tekniikkaan. Lentäjien, varsinkin pommikoneiden miehistön, moraali on pidetty myös sotatilanteissa korkeana. Tästä esimerkkinä on lehtikirjoitus Suomen Talvisodan ajalta:

Sanomalehtileike on www.histdoc.net sivustolta "Kansan Valta" lehdestä joulukuulta 1939.

Traktoristit

Uudenvuoden ensimmäisellä viikolla tarkastelemme venäläistä kulttuuria. Ensimmäisenä päivänä vilkaisimme nykyisiä matkailijoiden kulkuneuvoja, eilen vuorossa oli musiikki, ja tänään palaamme kulkimien pariin - nyt tosin ei ole huvimatkailusta kyse, vaan ankarasta työstä ja kutsusta sekä velvoitteesta julistetaiteen keinoin itse kullekin tehdä parhaansa yhteisen hyvinvoinnin ja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ylemmässä kuvassa vedotaan nuorisoon - traktoreillenne! Kevätkylvöjä avustamaan!
Alempi juliste kutsuu traktoristeja ja kuorma-autonkuljettajia liittymään Avtodoriin, teiden kunnostusprojektiin.

Kuvat ovat Skotlannin kansallismuseon kokoelmista.

Mili ja César

Jatkamme venäläisen kulttuurin merkeissä vuoden ensimmäisellä viikolla. Innoittajana tähän on paikkakunnallamme vuodenvaihdetta viettävä matkailijajoukko, eikä kirjoittajakaan aivan osaton slaavilaisista juurista ole.

Aluksi siirrymme kuitenkin Nevan kaupunkiin, kultatorniseen Pietariin, jonka eräässä vaatimattomassa teehuoneessa tapaamme kaksi mielenkiintoista henkilöä. Eletään armon vuotta 1856.

Miekkoset teelasin ääressä ovat muusikoita, säveltäjiä. Heidän nimensä ovat Mili Aleksejevitš Balakirev ja César Antonovitš Cui - nuoria ja intomielisiä. Mutta hiipikäämme lähemmäksi, viereiseen pöytään, jotta voisimme paremmin kuulla, mistä he antaumuksellisesti keskustelevat vilkkaasti elehtien ja välillä ääntään korottaen.

- Meidän on saatava aikaan muutos, César Antonovitš! Kansallinen arvokas ja perinteinen kulttuurimme rappeutuu länsimaisten vaikutteiden puristuksessa, Balakirev sanoo. - Länsimaisen musiikin sävelkieltä yhdenmukaistava tyyli, kuolettava sääntöjen noudattaminen hävittää kaiken omaperäisyyden, esimerkkinä Tšaikovski, jonka pohjavire kuitenkin on kaikesta huolimatta venäläinen, mutta länsimainen hapatus... hän jatkaa. - Mitä hyvää on länsimaisessa säveltaiteessa ja sen juhlituimmissa tulkeissa? Bach on kankea ja kivettynyt, Haydn ja Mozart naiiveja ja aikansa eläneitä, Chopin kuin seurapiirirouva...  Meidän tulee koota ryhmä, joka ajaa voimakkaasti asiaamme. Kas tässä... olen laittanut muutamia nimiä paperille. Voi olla, veliseni, että tunnet heidät - samanlaisia kuolettavaa oppia saamattomia ja avoimesti säveliä tarkastelevia kuin sinä ja minäkin. Borodin, kemisti, Rimski-Korsakov, merivoimien mies ja Musorgski, sotilas.

- Tällä joukolla meidän tulee saada venäläinen musiikki toistamaan arojemme armottomuutta, metsiemme syvyyttä, virtojemme kuohuntaa, kasakoiden hevosten ja talvisten troikkarekien vauhtia, eteläisten vuoriseutujen ja viinitarhojen helteisiä tunnelmia! Mili huudahtaa ja iskee nyrkkinsä pöytään niin että teelasit helähtävät.
- Älähän nyt, César Antonovitš sanoo - katsovat jo meitä.

Jätämme nuoret veikkoset uudistamaan kulttuuria teelasin ääreen ja kuuntelemme Balakirevin (s. 2.1.1837) cis-molli-toccatan Margaret Fingerhutin soittamana.

Turistikohde

Pihaliittymäämme reunustaa kuvassa näkyvä orapihlajapensas. Sen alla on vihreä SULO-merkkinen jäteastia, joka näköjään tyhjennettiin tänään. Tänään tein myös lumitöitä ensimmäistä kertaa painavan lumen kanssa. Kymmenisen senttiä sitä oli melkein. Homma tuli kuitenkin hoidettua.

Iltapäivällä näin ikkunasta, että vaatetuksesta ja auton rekisteristä päätellen naapurivaltakunnan turistipari oli pysähtynyt kuvaamaan marjapensasta. Rouva hupullisessa turkissaan oli asettunut puun alle muka näykkimään marjoja, ja herra otti kuvia.

Tarkkailin tilannetta sisältä, enkä tohtinut mennä juttusille, koska melkein ainoat naapurimaan kielen sanat, jotka osaan, kehottavat käsien kohottamiseen, enkä halua luoda vaikeuksia maittemme välisiin entistä ystävällisempään ja rauhantahtoisempaan suuntaan kehittyviin suhteisiin.

Jukka Tarkan kirjassa "Karhun kainalossa", joka käsittelee Suomen vaiheita kylmän sodan aikana, mainittiin erään henkilön, joka joutui tärkeisiin tehtäviin naapureiden kanssa, todenneen kielitaitonsa rajoittuvan noihin kahteen sanaan ja pysähtymiskäskyyn.

Huomenna se onkin jo sitten vuosi uusi, joten hyvää vuoden alkua ja jatkoa kaikille!

Lisää Boriksen Venusta

Edellisessä jutussa Russkaja Venere kylpee talvisessa kelissä, varmaan käy löylyn päälle pyörähtämässä lumihangessa. Tässä taas vilvoitellaan jokirannassa kesäisen koivun alla. Saunakuvan julkaisemiseen minua johdatti ensi keskiviikkona tapahtuva Venuksen auringon editsekulku, sen jälkeen on media pelotellut meitä galaksien törmäyksellä. 4 000 000 000 vuoden päästä. Ensi kesänä siihen on aikaa enää 3 999 999 999 vuotta.

Vuoden 1921 iloista kylpijätyttöä se ei huoleta, aurinko paistaa, ja seuraavana vuonna perustetaan Neuvostoliitto, joka takaa tasa-arvon, rauhan ja kaiken muun hyvän ikuisiksi ajoiksi.

Venus

Boris Mihailovitsh Kustodievin "Venäläinen Venus" 1920-luvulta muistuttaa meitä kosmisesta ilmiösta ensi viikolla. Silloinhan Venus kulkee auringon editse ja näkyy mustana pisteenä. Tätä saunovaa Venusta voi sitä vastoin tarkastella ilman häikäisysuojusta. Ulkona näyttää olevan talvi, mutta tuoreen näköisellä vastalla Venus kylveskelee. Höyry nousee kiukaalta ja saippuavesi vaahtoaa.

Kiitoksia bloggeri Iisille, joka muistutti mieleen merkittävän tapahtuman, jota seuraavan kerran voimme katsella n. 100 vuoden kuluttua.

Huopikkaat

Kuvassa näkyvät huopajalkineet herättivät huomiota pari päivää sitten käydessäni paikallisessa suhukerakkeella alkavassa valintamyymälässä. Töppöset huomioi eräs venäläinen nuorehko rouva, joka katsoi niitä hymyillen. Lähes täysin olemattomaan venäjänkielentaitooni vedoten en käynyt tiedustelemaan asiasta tarkemmin.

Niin jäi sitten arvoitukseksi, tuliko hänelle mieleen historiantunnin opetukset ja kertomukset voittamattoman Puna-armeijan ansiokkaasta taistelusta maahan talvella 1939 ryntääviä tanner-mannerheimiläisiä suurpääoman orjuuttamia bandiittilaumoja vastaan, ja kuinka lämpöisillä talvijalkineilla niitä torjuttiin, vai tuliko mieleen pääekonomisti Tyrväisen suomeksi kumppaneineen esittämä slaavirallatus. Todennäköisesti jälkimmäinen. Ajatukst tahtovat vaan harhailla sotaisiin juttuihin, kun itäisemmän Suomen mies niitä kirjoittelee.

Edellisessä jutussa mainitsemani oopperalaulaja ei ole suinkaan aikojen saatossa ainoa täällä asuva. Pääekonomistin isä Veikko oli naapuripitäjästä syntyisin ja asui myös jonkin aikaa myös meidän puolella.

Vaalivaltti

Niin koti- kuin ystävällismielisessä naapurimaassammekin keskustellaan parhaillaan vaaleista, siis ei blondeista, vaan käytännöstä, joilla kansakunnille valitaan semmoisia johtajia, mitä ne ovat ansainneet ja itse demokraattisesti halunneet valtiolaivansa purjeita kiskomaan ja ruoria veivaamaan.

Naapurimaassamme on vaalivaltiksi keksitty lumimies eli jeti, jonka pesä on löytynyt Kemerovosta. Duumaan pyrkivä nyrkkeilijä Jalujev, "The Beast From The East", 213 cm, kenkä 52, on osallistunut lumimiesretkikuntaan ja esitellyt tuloksia tiedemiehille. Joidenkin mielestä homma haiskahtaa huijaukselta, mutta kemerovalaiset mainostavat ja markkinoivat aluettaan mielenkiintoisena ja elämysrikkaana matkailukohteena.

Naapurimaan poliittisia pr-tapoja ajatellen lumimiehen löytyminen kyllä päihittää tiikeri- ja sukellusjutut mennen tullen.

Voisi olla aika iso jytky meillä, jos kuvassa oleva karvaturri liittyisi jonkun meikäläisen ehdokkaan kiertueelle. Vahinko vain, että nuo miehet tuossa sössivät hommansa ja päästivät sen karkuun Lapin tuntureille, mutta joku sikäläisiä maisemia tunteva saattaisi sen löytääkin.

Tässä linkki Venäjän jetiin.

Черника горы

1940-luvulla sävelletyn laulun mustikkavuoresta esittää tässä tänään 59-vuotispäiviään viettävä nuorekas artisti. Myös pianonsoitto käy, ja varmaan edellisessä jutussani esitelty Szymanovskikin sujuisi siinä missä antiikkiruukkujen keräily merenpohjasta.

Itäistä kulttuuria

Viikko on tässä vierähtänyt ilmoja pidellessä. Länsi-Suomessa on kuulemma ukkostanut ja satanutkin, mutta ei täällä Savossa, jossa muutenkin kärsimme puutetta:

Me emme liioin kerskuko,
sanomme kumminkin
Muu Suomi ellös ilkkuko,
jos meill' on hoikka kukkaro,
jos köyhiks' keksittiin.

Useinpa pelto kultainen
se sulla kellerti,
kun meidän vaivan, viljehen
kumohon löi vihollinen
ja poltti tuhkaksi.
(A. Ahlqvist, "Savolaisen laulu" 6. ja 7. säkeistö)

Kynnet eivät ole viime päivinä päässeet kylmenemään, eivätkä puutetta näy kärsivän kulkuvälineistä päätellen ainakaan täällä vierailevat urheiluturistit.

Saksalaisvalmisteita. Vasemmanpuoleinen ja oikealla osittain näkyvä
suomiauto ovat Herr Dr. F. Porschen pajasta.

Vasemmalla Infiniti, oik. Chevrolet Tahoe. 

Audit ja Jagge.

Jos isäni (1918-1976, IKL, AKS, Kok, Talvis, KadK26, Jatkos, Lapins, Valthall) olisi tupsahtanut tuonilmaisista työnantajani omistaman kiinteistön parkkipaikalle, olisipa ihmetyksellä ollut sijaa. Mustia autoja, korkeita ja matalia, kaikissa pitkänomainen rekisterikilpi. Jaguar, Porsche, Land Rover, ja muita naapurimaassa nykyään yleisiä merkkejä. Ladojakin vielä näkee, mutta niillä ajavat mansikanpoimijat, eivät taitoluistelu- tai jalkapalloleirille lapsiaan tuoneet vanhemmat.

Isä ajeli jo pikkupoikana T-Fordia seisaaltaan etupenkin ja ratin välissä. Kun kyyti tilattiin, ja isänsä, mm. taksimies, oli jossain ettämmällä, pitihän hänet hakea tehtävää suorittamaan. Kuitenkin ajokortin ajaminen jäi 1960-luvulle, ja ensimmäinen auto oli Moskvitsh 407, josta tässä blogissa on useampia juttuja.

Samoin tilanteesta hämmästyksissään olisi ollut äitini (1918-2008) isä, jota lapsensa ei koskaan ehtinyt nähdä sattuneista historian vaiheista johtuen. "Koljalta" jäi muistoksi vain valokuva sotilaspuvussa, nähtävästi vääpelin natsat olkapäillä ja Pyhän Yrjön risti rinnassa oranssi-mustassa nauhassa - samanlaisessa, jolla jääkiekkovalmentaja Bykov juhlisti ilmaveivipeliä toukokuussa. Näitä nauhoja näkyi myös sortavalalaisten autojen antenneissa siellä käydessäni jokunen viikko sitten.

Naapurin Mosse

Sortavalan Карельский улица:n varrelta julkaisen lukijoiden iloksi - varsinkin niiden, jotka hakevat täältä tietoa Маза- eli Moskovan Pienilitraisten Autojen Tehtaan tuotteista, eli Moskvitsheista - kuvan. Tämäkin itellankeltainen yksilö on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta palvelee epäilemättä vielä nöyrästi omistajaansa.

Valamon saarella oli myös autoja, mm. hopeanvärinen Land Rover Discovery ja Lada seihtemän yli yheksän. siis Lada 2107.

Munkkikahveilla

Tornia ympäröiviä telineitä rakennettiin koko ajan. 

Lautoja nostettiin ylös sähkövinssillä ja vaijerilla.

Ylhäällä (tornin koko korkeus 75 m) työskentelevän miehen hommia eivät 

kaiteet, kypärä eivätkä muut turvavälineet haitanneet   

Kirkon sisällä valokuvaus on kielletty.

Saaren eläimistöön kuului ainakin yksi hevonen ja lukuisa määrä koiria.
Nämä ovat rodultaan sileäkarvaisia luostariseropeja.
Aina kun hevonen heinäkärryineen kulki ohi, sitä täytyi porukalla haukkua.

Teetä ja kahvia sai monesta kojusta ja kioskista.
Tässä lavkassa lähellä pääporttia oli tarjolla matkamuistoja monta sorttia. 

Vähän rajaa

Kuten edellisessä jutussani ennustelin, suoritimme suomalais-saksalaisella joukolla eilissäpäivänä hallitun operaation Joensuusta Sortavalaan ja edelleen Laatokalle Valamon saarelle.

Tappiot olivat olemattomat, mikäli ei lasketa viivästystä, joka aiheutui erään saksalaisen viisumiin ilmestyneestä ylimääräisestä etunimestä. Saksan konsulaatti sen oli sinne lisännyt. Venäjän ystävällinen rajahenkilöstö lupasi asian ratkeavan tietokoneyhteyksien avulla kymmenessä minuutissa. Minuutit ovat pitkiä joissakin kulttuureissa, mutta jo noin lähes suunnilleen about etwa melkein parin tunnin päästä pääsimme jatkamaan kohti määränpäätä.

Tässä pari kuvaa Sortavalan kaupungista. Ylemmässä lauantaista katuvilinää ja alemmassa kiveen hakattu talon numero, joka on myöhemmän kaavoituksen myötä muutettu vähän suuremmaksi. Lienee sillä kolmaskin numero ollut, kun uudemman kilven alla näkyy jälkiä entisestä.

Tämä aluksi, lisää tulee myöhemmin.

Leikkauksia

Leikkauksista puhutaan koetettaessa saada hallituksen hallittua rakennemuutosta aikaiseksi. Eilen oli meillä vuorossa aita, tänään nurmikko. Huomenna siirrytään itään, Joen kaupunkiin (Joe's Mouth in English) valmistelemaan lauantaista suomalais-saksalaisen joukon etenemistä rajan yli ja edelleen maihinnousua Laatokan saarelle. Tuliaisiksi pitänee ostaa leikattua konjakkia.

Venäjän puolella olen käynyt viimeksi ja ainoan kerran vuonna 1975. Kohde oli tuolloin Leningrad-niminen kaupunki ja seurueena valvottavia keskikoulun viidesluokkalaisia.

Isäni vieraili naapurimaassa vuosien 1939-1944 välisenä aikana. Ryhmäviisumianomusta ei tuolloin tarvinnut täyttää. Jos tuon ajan kävijöitä nykyään vielä rajan takana vierailee, pitääköhän kaavakkeeseen edellisen käyntikerran tarkoitukseksi merkitä työmatka?  

коня и табак

Mihail Feodorovitsh Larionov (s. 3.6.1881) on maalannut päivän taidekuvan 1910-luvun alussa. Siinä jo hieman syksyiseltä vaikuttavassa koivikossa sotilas ratsuineen on tupakan mittaisella tauolla. Mahorkka on aika tuhtia kamaa; sekä miehellä että konilla silmät pyörivät siihen malliin.

Sommittelultaan kuva kävisi tupakkamainoksesta: "Mahorkkamiehet ratsastavat omia teitään". Kirkas punainen väri housuissa, lakissa ja savukkeen hehkuvassa päässä vetää katsojan silmät heti puoleensa. Myös asetakin vihreys erottuu taustasta punaisen vaikutuksesta. Mustat ääriviivat tuovat mieleen venäläiset puupiirrokset.

Kaksoiskotka

Haminan rauha solmittiin päivälleen 200 vuotta sitten. Seurauksena kaksoiskotka sai siipeensä uuden vaakunan.

Me KAARLE Jumalan armosta Ruotsin, goottien ja vendien kuningas jne. jne. jne. Norjan Perillinen, Schlewig Hollsteinin, Stormarnin ja Ditmarsenin Herttua, Oldenburgin ja Delmenhorstin Kreivi y.m.. y.m. Teemme tiettäväksi: Että kun Me ja Korkea-arvoisin ja Korkeasti syntynyt Ruhtinas ja Herra, Herra ALEKSANTERI I, rakas veljemme ja sukulaisemme, koko Venäjän, Moskovan, Kiovan, Vladimirin ja Novgorodin Keisari ja itsevaltias CKasanin Tsaari, Astrakanin Tsaari, Siperian Tsaari, Taurian Kersoneson Tsaari, Pleskovin Herra ja Smolenskon, Liettuan, Volhynian, Podolian ja Suomen Suuriruhtinas, Vironmaan, Liivinmaan, Kuurinmaan ja Semgallin, Samogitian, Karjalan, Tverin, Jugorian, Perman, Vjatkan, Bulgarian ja muiden maiden Herttua; Ala-Novgorodin, Tsernigorian, Riäsanin, Polotskin, Rostovin, Jaroslavin, Bielo-Osorian, Udorian, Obdorian, Kondinian, Vitepskin ja Mstislavin Herra ja Suuriruhtinas ja koko Pohjoisen Puolen Hallitsija; Iverian, Kartalinian, Georgian ja Kabardian Herra; Tserkassian ja Vuoriruhtinasten ynnä useimpain Perintöruhtinas ja Päähallitsija; Norjan Perillinen, Slesvigin, Holsteinin, Stormarnin, Ditmarsin, Oldenburgin ja Delmenhorstin Herttua, y.m., y.m. Olemme Me, molemminpuolisen rauhantahdon elähdyttäminä päättäneet, että lujan, varman ja pysyvän rauhan kautta emme ainoastaan lopeta toivotulla tavalla sitä sotaa, joka on syntynyt toisaalta Meidän, valtakuntamme ja alamaistemme ja toisaalta Hänen Majesteettinsa Venäjän Keisarin, Hänen valtakuntansa ja alamaistensa välille, vaan myös luomme perustan onnelliselle rauhalle, naapurisovulle ja luottamukselle Meidän, Meidän valtioittemme ja alamaistemme kesken ja tämän tarkoituksen saavuttaaksemme olemme puolin ja toisin nimittäneet lähettiläät, jotka olemme oikeuttaneet molemmin puolisilla valtakirjoillamme sopimaan, neuvottelemaan, vahvistamaan ja päättämään varmasta ja pysyvästä rauhasta, nimittäin Me puoleltamme Meille rakkaat luottamusmiehemme, yhden Valtakunnan Herroista, jalkaväen kenraalin, Ritarikuntiemme ritarin ja komentajan, Miekka-Ritarikuntamme suurristin ritarin, keisarillisen Pyhän Andreaksen, Pyhän Aleksanteri Nevskin ja Pyhän Annan ritarikuntien ensimmäisen luokan ritarin, korkeasyntyisen vapaaherra herra CURT LUDVIG BOGISLAUS CHRISTOPHER VON STEDINGKin, sekä kenraalimajurin ja Miekka-Ritarikuntamme komentajan, jalon ja korkeasyntyisen ANDERS FREDRIC SKJÖLDEBRANDin, ja Hänen Majesteettinsa Venäjän Keisari puoleltaan todellisen salaneuvoksen, valtioneuvoston jäsenen, ulkoasiain- ja kauppaministerin, senaattorin, todellisen kamariherran, Pyhän Andreaksen ja Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikuntien, Pyhän Vladimirin suurristin ja Pyhän Annan ritarikunnan ensimmäisen luokan sekä Ranskan Kunnialegioonan ritarin, Preussin Mustan ja Punaisen Kotkan ja Hollannin Union-ritarikuntien ritarin, korkeasyntyisen kreivin NICOLAS ROMANZOFFin, ja Hänen todellisen kamariherransa, Pyhän Vladimirin ritarikunnan toisen luokan suurristin ja Pyhän Annan ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarin, Riddaren med Stora Korset af S:t Wladimirs Ordens Andra och S:t Annæ Ordens Första Class, DAVID ALOPEUksen; Ja ovat sanotut täysivaltaiset lähettilään sopineet kokoontumisesta Haminan kaupunkiin ja ovat, sitten kun ovat vaihtaneet valtakirjojaan ja todenneet ne käyvän tavan mukaan laadituiksi, asianmukaisiksi ja päteviksi, seitsemäntenätoista kulunutta syyskuuta sopineet, vahvistaneet, allekirjoittaneet ja sineteillään vahvistaneet Rauhansopimuksen toisaalta Meidän ja Ruotsin valtakunnan ja toisaalta Hänen Majesteettinsa Venäjän keisarin välillä, mikä sana sanalta kuuluu seuraavasti:

Tämä "molemminpuolisen rauhantahdon elähdyttämä" teksti kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Sopimuksen 1. artikla:

Tästedes tulee rauha, ystävyys ja yhteisymmärrys vallitsemaan Hänen Maj:tinsa Ruotsin Kuninkaan ja Hänen Maj:tinsa Venäjän Keisarin välillä. Korkeat Sopimuspuolet pyrkivät suurinta huomaavaisuutta käyttäen säilyttämään täydellisen sovun, niin keskenään kuin valtioittensa ja alamaistensa kesken ja huolellisesti välttämään kaikkea, mikä tästedes voisi häiritä heidän välilleen onnellisesti palautunutta liittosuhdetta.

Hyvin on pitänyt, mitä sopuun tulee. Eivät ole sopimuspuolet toistensa kimppuun käyneet.

Päivän taidekuva II

Radiovastaanottimesta on saatu ottaa vastaan tietoa eräässä Aurajoen (Aurajoki on ainoa joki Suomessa, joka on saanut nimensä oluen mukaan) varrella sijaitsevassa kaupungissa pidettävästä näyttelystä, joka tuo esille venäläistä avantgardea.

Yksi esillä olevista taiteilijoista on moniottelija A. Rodtshenko, jonka katseltavina olevia töitä epäillään väärennöksiksi.

Yllä oleva kuva on Rodtshenkon filmijuliste elokuvaan "Panssarilaiva Potemkin". Potemkin ei toki seilannut Aurajoella, vaan Odessan seuduilla, jossa pilaantunut ruoka aiheutti kapinan.