 |
| - Ich bin Leppävirtaerin! |
Muistamme kaikki, kuinka taannoinen presidentti J.F. Kennedy vieraili Berliinissä ja julisti saksaksi olevansa berliininmunkki. Sehän on pitkulainen makeaa mössöä sisältävä ja sokerimassalla päällystetty leivonnainen. Lauseessa oli syntyperäisen tuntemani saksalaisen mukaan se virhe, että Berliner-sanaa edelsi artikkeli. Olisi pitänyt siis sanoa "Ich bin Berliner", eikä "Ich bin ein Berliner". No, mene ja tiedä - joka tapauksessa presidentti Trump jätti Hampurin-vierailullaan lauseen ainakin julkisesti sanomatta.
Savon eteläosassa Punkaharjulla koetaan parin viikon päästä jänskättäviä hetkiä, kun Trumpin paras kaveri Volodja siellä punkkaa hotellissa oopperajuhlien päälle. Kun olisin vähän nuorempi ja virkeämpi, lähtisin katsomaan, sopisiko samaan pöytään iltaolusille. Koska kaiken lisäksi olen neljäsosavenäläinen, voi olla, että hyvinkin olemme sukulaisia.
Vieraiden maiden presidenteistä on kaksikin kokemusta henkilöhistoriassani. Aikanaan 70-luvulla opiskeluaikoina Jyväskylässä kuulimme, että Tsekkoslovakian presidentti oli tulossa sinne vierailulle. Kavereiden kanssa ajoimme autolla tienvarteen odottamaan saattuetta lentokentältä. Tarkoituksena oli liittyä jonon kärkeen. Vähäksi aikaa suunnitelma onnistui, mutta sitten perässä ajavat moottoripyöräpoliisit ohjasivat kulkuneuvomme tylysti tien reunaan ja päästämään presidentin seurueineen ohi.
Lähempää olen päässyt katsomaan ja kuulemaan Saksan liittopresidentti Johannes Rauta (Rau) eräässä juhlassa puhujana. Valitettavasti puheen jälkeen juuri ennen juhlaillallista talo tyhjennettiin pommiuhkailmoituksen takia.
7 kommenttia:
kavi
hajoja huutaen:
1. hyvin oot leppävirtalaises syöttänyt!
2. eikös se Rumppi Puolan Dudalle sanonu olevansa polakki!
3. harmi kun meijjän uupperaliput on viikkoa aikasemmin, jiäp riippuliitäjä, Voksin ilmaisu, näkemätä!
4. sie sentään oot ulukomaihen pressoja nähny - mie en oo ikinä livenä nähny ees yhtään Suomen pressaa!
Korvikkeena näin Ohvenais-Veken sentään.
Se nuilla naisilla maha suattaa isota muutennii kun pelekästä syömisestä.
Onhan se polakkakkiin vähän niinkun ranskanpullan olonen, pihvi vaan välliin kaikilla mausteilla ja "Ich bin ein Hamburger!"
Hyvä gastronomiaväki
Ennenmuinoin oli polakka semmonen niinku ranskis. Maitokaupasta saattoi ostaa, jos oli leipäkorttia osoittaa.
Turuus kuulemma hampurilaiset myydään oikeen pörssissä !
Polakan ja ranskiksen ero oli muistaakseni nesteessä. Polakka tehtiin maitoon ja ranskis veteen.
Muuta leipäkorttia en muista kuin sotaväessä oli joillakin pehmeen leivän kortti.
Hyvä kortiton kansanosa
Meikä-Vox muistaa vielä, että kun siinä 40-50-lukujen taitteessa äiti pani meikäläisen maitokannun kanssa maitokauppa-asialle Limingantien maitokauppaan, oli rahan lisäksi oltava mukana niitä elintavikekortteja. Kaupan täti sitten tarkasti leikkasi ao ruudut poies, ja talletti nämä salaiseen korttitallettamoon.
Pienelle lapsosellehan tämä oli mitä luonnollisin asia. Totta kai oli oltava ostokortti, jos kerran meinasi jotakin ostaa. Eihän sitä ilman ...
Ystävämaa -Puolasta muistamme toki Polski-Fiatissa reistailevan puolan johdon ohella klassisen puolalaisen hampurilaisen. Siinä oli kahden leipäkortin välissä oli lihakortti.
Ei ollut siis solidaarisesti puolta polakkaa eikä ees krakovan makkaraa tarjolla.
Pappeja kuulemma vainosi reistaileva Puolan johto. Yks pappi pakeni maasta ja rupesi paaviksi. Heti kun sai Polski-Fiatin käyntiin.
Yks puolalainen sähkömies sai sitten oikeen Nobelin palkinnon, kun ryhtyi sitä onnetonta puolan johtoa perusteellisemmin trimmaamaan.
Lähetä kommentti