Musiikin muutoksia

Oletetaanpa, että suurten ikäluokkien vuonna syntynyt poika, olkoonpa hänen nimensä nyt vaikka Sauli - ei mitenkään erikoinen nimi ikäisilläni - meni aikoinaan kansakouluun ja siirtyi sitten oppikoulun puolelle joko neljä tai viisi vuotta opiskeltuaan.

Oppikoulussa opetettiin 1950-60-lukujen vaihteessa laulua, ei niinkään musiikkia. Musiikin teoriaa kyllä käytiin läpi, mutta Saulin aikaan useimmissa kouluissa soittimena musiikkiluokassa, jos semmoinen erikseen oli, oli urkuharmooni, jota opettaja polki ja säesti tunnin menoa. Kerran tosin ei ääntä instrumentista lähtenyt, koska Sauli kavereineen oli tunkenut siihen appelsiininkuoria.

Oppikoulussa laulua ja musiikkia opetettiin ylläolevasta kirjasta. Sen on kansikuvaa myöten kuvittanut Koululainen-lehdestäkin tuttu Heljä Lahtinen. Kirja on painettu vuonna 1958, ja se jakautuu eri aihealueisiin.


Ensimmäisenä lauluna on Maamme Isänmaa-osastossa, neljä heimokansaa on käsitelty, ja vieraita maita ja kansoja on runsaasti. Monissa lauluissa on myös ulkomaankieliset sanat suomenkielisten lisäksi, joku semmoinenkin on, jota ei ole suomeksi käännetty lainkaan, kuten yllä oikealla oleva. Saulin luokka ei sitä tainnut laulaa kertaakaan, kuten ei tätä seuraavaakaan:

Sivujen alareunassa elää musiikinteoria omaa elämäänsä, ns. hippaa ei oteta sivun muuhun sisältöön, kuten tässäkin joulupuu vs. keltainen työmies.

Ohjeista saa sen käsityksen, että ensin lauletaan Kiinan laulu ja sitten Joulupuu.

Uusmaalaisten laulun alle on laitettu tapailutehtävä sanoin "pujotellen, sujutellen", jolloin äkkinäinen laulaisi "täällä kukkaan pujotellen sujutellen puhkeaisi tiede taidekin".

Mutta sitten hyppäämme noin 30 vuotta eteenpäin. Jenni-tyttö on syntynyt vuonna 1977 ja käy Saulista poiketen astetta. Koulut muuttuivat asteiksi, tosin nykyään puhutaan opinahjoista niiden aikaisemmilla nimillä, vaikka oppikouluja ei enää olekaan. Jennin luokka käyttää "Musiikin aika"-nimistä oppikirjaa, joka on painettu vuonna 1986. Tekijöiden nimet ilmenevät kansikuvasta, joka on peräisin Ateljeekuva Ky:ltä. Kannen on suunnitellut Pekka Loiri. Saulin musiikkikirjan kannen huilistipojan poika voisi olla rumpuja takomassa Jennin kirjassa.

Muut valokuvat: Anu Jaantila, Lehtikuva Oy, Marja Niskanen, Annely Schiltz, Juhani Seppovaara, Seppo Sirkka ja Yhtyneet Kuvalehdet. Piirrokset ovat Erkki Alasen ja Ari Tenhusen käsialaa.

Musiikin aika ei alakaan Maamme-laululla, vaan pienellä siemenellä. Sisällys on monipuolinen, musiikin eri lajeja esitellään kattavasti. Laulut ja soittokappaleet painottuvat entisiä aikoja enemmän kevyempään suuntaan. Kirja on tarkoitettu käytettäväksi yläasteen seitsemännellä luokalla, ei koko oppikoulun musiikinopetuksen ajaksi, kuten Saulin ajan opus.

Moniin lauluihin on sommiteltu tarina, kuten esimerkiksi märssypojasta, joka tulee pubiin yhteislauluaikaan, ja ehdottaa laulettavaksi "Scarborough Fair". Sonnisen ja kumppaneiden kirjassa ei puhuta pubeista, siinä on Aleksis Kiven Kihlauksesta tutun laulun sana "olutta" vaihdettu sanaan "leipää".