Karin keittiö: peräruoka

Osa on jo syöty, en malttanut olla maistelematta ennen kuvan ottoa,

Olen kuluneella viikolla kulkenut kolmasti tapaamassa Kuopion Cyberknife-robottia, puolen tunnin treffit kerrallaan. Tien varrelle sattuu hyvin varustettu kauppakeskus, jossa ruotsalaisen sinikeltaisen talouskaupan lisäksi on useita muitakin liikkeitä. Edullisten tuotteiden ystävänä olen pistäytynyt halpuuttaan nimessään esille tuovassa hallissa. Suureksi hämmästyksekseni siellä oli tarjolla lähes näin adventtiaikaan mämmiä, herkkua, jota hiihtäjä Mieto on kertonut nauttivansa sesonkiaikana useita tuokkosellisia päivässä. Enbuske jne.-ohjelmassa mestari korosti omaa puhtauttaan hiihtotilanteissa. Mämmin nauttimisella, josta tosin ohjelmassa ei ollut puhetta, paitsi useiden kommentoijien teksteissä, eivät huulet rohdu, ja ladulle voi käydä kirkkain mielin ilman lääkärin määräämiä voiteita.

Valmistin herkullisen peräruoan yhdistämällä mämmilautaselle suklaista Aino-jäätelöä. Loistava makunautinto, jolle antaa hieman tulisuutta, väriä ja taittaa makeutta chilipalko.

Robottia käyn moikkaamassa seuraavan kerran maanantaina, jonka jälkeen on välitilinpäätöksen aika.

Fönsterputs

Kun suunnitellaan useampikerroksisia rakennuksia ja niihin sisällytetään täyskorkuisia auloja, on hyvä, että auringonsäteet pääsevät valaisemaan sisätiloja laajoista ikkunoista. Sairaalarakennuksissa on hyvä huolehtia pintojen puhtaudesta, ja myös ikkunat kuuluvat tämän huolenpidon piiriin. Oman siivoushenkilökunnan työtehtäviin ei kaikkia tarvittavia pintakäsittelyjä varmaankaan voi liittää, joten tarvittaessa on kutsuttava apuun ulkopuolisia ammattilaisia.

Menin tänään sairaalaan vahingossa kaksi tuntia ennen määräaikaa, mutta ikkunanpesua seuratessa aika kului mukavasti. Paikalla oli kaksi pyörillä liikkuvaa nostolavaa ja tikapuumies. Pesu hoitui vanhanaikaisilla lastoilla ja vedellä. Odottavat asiakkaat saivat toimituksesta keskustelunaihetta, ja kännykkäkamerat napsahtelivat.

Tapasin odotustiloissa pariskunnan omalta kylältä. He kehoittivat katsomaan säveltäjä Leif Segerstramin kehystettyä partituuria eteisaulan seinällä. Se oli "Sinfonia CyberKnife", eli sädehoitorobotin kunniaksi sävelletty teos. Säveltäjän eturauhassyöpä oli parannettu laitteella pari vuotta sitten, ja teos oli esitetty uuden sairaalarakennuksen vihkiäisissä viime vuonna. Otin kuvan yhdestä sivusta. Kuvasta tuli hieman epäselvä lasin ja hämäryyden takia, mutta tekstuuri näytti siltä, että ainakin minulle olisi sama soittaa kuvasta kuin alkuperäisestäkin.

Syksyn säteitä

Sateiden sijasta olemme lähipäivinä saaneet säteitä auringosta, tiedättehän niitä keltaisia keppejä, joita lapsukaiset piirtävät auringon ympärille.

Huomissapäivänä ajelen sädesairaalaan kalliiden kalakukkojen ja suunnattoman lupsakoiden ja viäräleukasten immeisten kaapuntiin, jossa kaikki on kuulijan vastuulla, niinku Savossa ylejäänkin.

Vielä huomenna ei täräytellä säteillä, vaan mies viipaloidaan ja merkataan strategiset kohdepisteet. Jostakin luin, että voipi olla tatuointikin mahdollinen. Eka tatska tuo mulle olisi ja samalla varmaan vika.

Kuvassa vaahteranlehti on tunkeutunut villiviinin väliin. Tuo käskyä kavereiltaan haravointihommiin.