Keväisiin askareisiini kuuluu lumen poistaminen kellarin oven edestä. Talven mittaan sitä on siihen kasailtu lämpöeristeeksi. Mukava on näin kesäajanlaskuun siirryttäessä saada ovi auki. Kellaritilaan mennään ulkokautta pariovista. Talon rakentaja runsaat 60 vuotta sitten suunnitteli sinne pientä verstasta esimerkiksi pyörien huoltoa varten. Autotallina se oli meitä edellisillä omistajilla, nyt siellä on muuta tavaraa. Kymmenkunta vuotta sitten se toimi rock-yhtyeen harjoituskämppänä. Jytke kuului mukavasti yläpuoliseen keittiöön ja todisti nuorison olevan poissa muusta pahanteosta. Toisen parioven edessä kasvaa voikukkia estäen sen aukeamisen, mutta hyvin sinne yhdestäkin ovesta pääsee, kun ei autolla tarvitse ajaa.
Samasta askareesta olen julkaissut samantapaisen kuvan neljä vuotta sitten. Näin sykleissä elämä ja lumityöt pyörivät. Tässä linkissä syklistä elonpolkua esittävän kuvan lisäksi näyttää olevan pyöräverstastakin joskus tarvitseva syklinen motorcyckel.
28.3.2016
27.3.2016
Porschen perässä pääsiäisenä
Tänään vein pääsiäisvieraan entisen Keski-Suomen läänin pääkaupunkiin. Edestakaista matkaa kertyi runsaat 300 kilometriä. Matkaa kerrytti poikkeaminen mökille, josta kyytiin tuli muutama banaanilaatikollinen. Banaanien, joita vielä ei Keski-Suomessa kasva, sijasta boksit täytettiin pilkkeillä, joilla uuni lämpiää tuottaen kypsyyttä liharuokiin ja poistaen koleutta sisäilmastosta.
Valtatiellä numero yhdeksän Jari-Pekka-nimisen polttoaine- ja ruokatäydentämön kohdalta Savoon päin aina Koskelo-nimiseen polttoaine- ja ruokatäydentämöön asti ajoin hopeanharmaan urheiluauton perässä. Ajattelin ensin sen häipyvän heti sen siliän tien horisonttiin valtatiellä, mutta ei - se noudatti kahdeksankympin nopeusrajoitusta kutakuinkin kuten minäkin, kuten kuvasta tarkkaavainen lukija voi huomata. Jos kyseessä olisi ollut Audi tai pari muuta saksalaismerkkiä, en varmaankaan niin kauaa peräpäätänsä olisi ihaillut. Tilannetta vielä juhlisti, kun tuolla matkalla vastaan tuli kaksi Jaguaria.
Auto voidaan mieltää luonnonvaroja riistäväksi ja ympäristöä pilaavaksi hirvitykseksi. Toisaalta se on erinomainen ihmiskeksintö ja ratkaisu moneen pulmaan asiallisessa käytössä. Omistaessani aikoinani Rättisitikan kuuluin myös 2CV-kiltaan, jonka vuosikokoukseen, Mööttiin, kerran osallistuimme. Sanon nyt tämän oikein kauniisti ja pyydän anteeksi, jos loukkaan jotakuta: - Yhden asian liikkeet pyrkivät olemaan yhden asian liikkeitä, ja kukin tulkoon uskollaan harrastusvälineeseensä autuaaksi.
Kulttuuriväki ja muut älykköpiirit ihmettelevät ihmisten kiinnostusta autoihin. Jotkut asiantuntemattomat toimittajat kirjoittavat jopa Pobedan (победа) kahdella kovalla peellä, joka muoto taas on suomalaista renkutusmusiikkia esittävän orkesterin nimi. Popeda ei sentään tainnut esittää kappaleita "Öljyköljy ja pensapensa" ja "Kiltin sedän kiltti auto", jotka olivat erään vuosikymmenen asenteellisia valistusbiisejä, varmaankin ihan vilpittömässä tarkoituksessa tehtyjä.
Hauska oli kerran kyyditä M.A. Nummista kissa ja jänis-koululaiskeikalle. Skodalla silloin ajettiin ja hän ihasteli ajokin hyviä ajovaloja. Muistaakseni Citroën-miehiä sanoi olevansa. Auton kasettisoittimesta tulevat Sibelius-tulkintani huvittivat suuresti, ja ilokseni varovaisuuden vuoksi hyvin pieni pätkä soitettiin hänen ja Juha Siltasen Yömyöhä-ohjelmassa, jota satuin kuuntelemaan muuten sangen surkeiden mielialojen vallassa yliopistosairaalan tyynyradiosta.
Me 1940-luvulla syntyneet maalaispojat näimme lapsuusvuosinamme muitakin kuin nykyisen kaltaisia katumaasturimöhkäleitä. Reo, Goggomobil, Jowett, Lloyd, Standard Vanguard, Tatraplan, Aero Willys, Henry J, Singer, Hillman, Morris, Sunbeam, Simca, Vedette, Rambler, EMW, Hansa Goliath, Borgward Isabella... No, olihan noita, ja lisää opiskeltiin kahvipakettien korteista.
Maalaiskirkonkylässä ei autoa ollut joka mökissä, ja kylällä satunnaisesti nähdyt oudot kulkupelit bongattiin välittömästi. Kulttuurihistoriaahan se osaltaan on.
Sanokaapa muuten, montako automerkkiä seuraava sana sisältää:
Hyundaihatsuzukisuzu.
Hyvää pääsiäistä!
Valtatiellä numero yhdeksän Jari-Pekka-nimisen polttoaine- ja ruokatäydentämön kohdalta Savoon päin aina Koskelo-nimiseen polttoaine- ja ruokatäydentämöön asti ajoin hopeanharmaan urheiluauton perässä. Ajattelin ensin sen häipyvän heti sen siliän tien horisonttiin valtatiellä, mutta ei - se noudatti kahdeksankympin nopeusrajoitusta kutakuinkin kuten minäkin, kuten kuvasta tarkkaavainen lukija voi huomata. Jos kyseessä olisi ollut Audi tai pari muuta saksalaismerkkiä, en varmaankaan niin kauaa peräpäätänsä olisi ihaillut. Tilannetta vielä juhlisti, kun tuolla matkalla vastaan tuli kaksi Jaguaria.
Auto voidaan mieltää luonnonvaroja riistäväksi ja ympäristöä pilaavaksi hirvitykseksi. Toisaalta se on erinomainen ihmiskeksintö ja ratkaisu moneen pulmaan asiallisessa käytössä. Omistaessani aikoinani Rättisitikan kuuluin myös 2CV-kiltaan, jonka vuosikokoukseen, Mööttiin, kerran osallistuimme. Sanon nyt tämän oikein kauniisti ja pyydän anteeksi, jos loukkaan jotakuta: - Yhden asian liikkeet pyrkivät olemaan yhden asian liikkeitä, ja kukin tulkoon uskollaan harrastusvälineeseensä autuaaksi.
Kulttuuriväki ja muut älykköpiirit ihmettelevät ihmisten kiinnostusta autoihin. Jotkut asiantuntemattomat toimittajat kirjoittavat jopa Pobedan (победа) kahdella kovalla peellä, joka muoto taas on suomalaista renkutusmusiikkia esittävän orkesterin nimi. Popeda ei sentään tainnut esittää kappaleita "Öljyköljy ja pensapensa" ja "Kiltin sedän kiltti auto", jotka olivat erään vuosikymmenen asenteellisia valistusbiisejä, varmaankin ihan vilpittömässä tarkoituksessa tehtyjä.
Hauska oli kerran kyyditä M.A. Nummista kissa ja jänis-koululaiskeikalle. Skodalla silloin ajettiin ja hän ihasteli ajokin hyviä ajovaloja. Muistaakseni Citroën-miehiä sanoi olevansa. Auton kasettisoittimesta tulevat Sibelius-tulkintani huvittivat suuresti, ja ilokseni varovaisuuden vuoksi hyvin pieni pätkä soitettiin hänen ja Juha Siltasen Yömyöhä-ohjelmassa, jota satuin kuuntelemaan muuten sangen surkeiden mielialojen vallassa yliopistosairaalan tyynyradiosta.
Me 1940-luvulla syntyneet maalaispojat näimme lapsuusvuosinamme muitakin kuin nykyisen kaltaisia katumaasturimöhkäleitä. Reo, Goggomobil, Jowett, Lloyd, Standard Vanguard, Tatraplan, Aero Willys, Henry J, Singer, Hillman, Morris, Sunbeam, Simca, Vedette, Rambler, EMW, Hansa Goliath, Borgward Isabella... No, olihan noita, ja lisää opiskeltiin kahvipakettien korteista.
Maalaiskirkonkylässä ei autoa ollut joka mökissä, ja kylällä satunnaisesti nähdyt oudot kulkupelit bongattiin välittömästi. Kulttuurihistoriaahan se osaltaan on.
Sanokaapa muuten, montako automerkkiä seuraava sana sisältää:
Hyundaihatsuzukisuzu.
Hyvää pääsiäistä!
26.3.2016
Kohti vegaaniutta 4
Anna Mäen työpaikan opettajainhuoneessa käydään välituntikeskusteluja. Päivittäin valokeilaan nousee Rickin ja Mayan suhde. Miesopettajia kiinnostaa, onko Rick pystynyt pitämään näppinsä ja muut ruumiinosansa erossa naisestaan, vai onko tämä niin hyvin operoitu, että täydestä on mennyt. Brysselin tapaukset puhuttavat niinikään, varsinkin kun parikin opettajaa on EU:n pääkaupungissa käynyt seminaarimatkalla ja kulkenut tietyn metroaseman kautta. Terrorismi tuomitaan, kuten myös huivipäisten pääsiäistrullien pilkkaaminen. Kuvaamataidon tuntiopettaja on piirrättänyt oppilaillaan ennen pääsiäistä aiheeseen liittyviä töitä. Jäniksiä, kananpoikia, munia ja luudalla lenteleviä huivipäisiä noitia on ripustettu kuvisluokan seinälle. Varsinkin noitakuvat ovat opettajan mielestä onnistuneita, vaikka jossakin liian märälle paperille laveeratussa työssä keltainen kuu valuu tumman violetin taivaan ja luudanvarrella tasapainoilevan kissan päälle.
Myös kirjallisuudesta keskustellaan. Teknisten töiden opettaja Reijo on lukenut kaikki Päätalot ja käyttää niissä olevia sanontoja työkavereidensa ja oppilaidensa kanssa kommunikointiin.
- Mitenkäs sulla nyt oikein humeetikoppa sassaroi, saattaa hän kysäistä tasohöylällä lautansa liian ohueksi jyystäneeltä, tai huutaa vessan ovella tupakkaväijyssä ollessaan - Mitäs täällä nyt kikotellaan? Reijo on hyvä kääntämään sanoja ainakin osittain omatekoiselle viron kielelle, ja saa usein uudesta oivalluksestaan myötämielisen hymyn kuulijalta.
- Kalle Peamaja epakindluse talv.
Kieltenopettaja Anna ottaa kahden kesken puheeksi ruokavalion. Hän tietää, että viereinen kollega on kasvissyöjä. Tämä ei kuitenkaan ole vegaani, ja voi käyttää muuten kuin ruoassaan eläinperäisiä tuotteita. Anna kertoo kautta rantain, kuinka eräs hänen tuntemansa henkilö on päättänyt ryhtyä vegaaniksi, ja kollega sanoo pysyttäytyvänsä kasvisruoassa, mutta grillikauden alussa, kun mies paistaa rasvaa tiriseviä kasslerpihvejä ja kirpeästi maustettuja bratwursteja sekä broilerinsiipiä, saattaa hän muutaman pihvin ja makkaran syödä punaviinin tai tumman oluen kera - ihan vain kevään kunniaksi.
22.3.2016
Kohti vegaaniutta 3.
Anna läimäyttää oven kiinni niin kovaa kuin jaksaa. Itku on tulemaisillaan.
- Mitenkä tässä nyt näin, hän nyyhkyttää. - Mistä se tuon veganismin on saanut päähänsä, eihän semmoisesta ole ollut puhetta. Ei kai ryyppääminen ja nyhtöpossun syönti ole mitään vegaaniutta - vähittäistäkään.
Anna päättää kysyä neuvoa kasvissyöntiä harrastavalta ystävältään. Täytyy myöntää, että häntä itseäänkin ajatus viehättää, mutta kun mies on koko ajan ollut tinkimätön lihansyöjä, ei ole ollut oikein tilaisuutta.
Kotona Usko tarttuu kännykkään ja soittaa sihteerilleen. Kunnanjohtaja ilmoittaa tulevansa illalla pidettävään kunnanhallituksen kokoukseen ja valmistelevansa esityksiään kotona. Äsken juotu imelähkö juoma hiukoo, ja mies menee jääkaapille. Sinisestä lenkistä leikataan paksuja viipaleita ja nautitaan kylmänä sinapin kera. Makkaraa jää tähteelle, ja veganisoitumistaan tavoitteleva syöjä ei vielä laita rastia Sininen lenkki-ruutuun.
Uskoa harmittaa, kun ei ole ehtinyt kertoa Annalle tarkemmin projektistaan. Vaimo oli lähtenyt töihin kovin äkkinäisesti. - Huono päivä joskus itse kullakin, hän miettii.
Usko on laatinut taulukon vegaanille sopimattomista ruoista ja muista varusteista. Tarkoitus on merkata aina viimeistä kertaa syöty lajike ennen vähittäistä siirtymistä kohti täydellistä ruokavaliota. Vaatteet ja kengät vaihdetaan, kun ruoka-asia on kunnossa.
Hyvä lukija; vaeltaessasi kohti siintävää hallintokeskusta keskisuuren kunnan kuntakeskuksen kevättalvista pääkatua aamulla, askeltesi narahdellessa yöllä sataneella pakkaslumella, kuuloaistisi rekisteröimässä aamun vähäisen liikenteen ja pikkuvarpusten ääniä, päämääräsi silhuetin peittyessä osittain hetkiseksi valkeaan koulutaksin pakokaasupilveen, jonka tuoksu tuo mieleesi muistoja varhaisilta vuosikymmeniltä, saatat olla elämääsi tyytyväinen tai ainakin kaikki tämä valmistaa sinua kohtaamaan alkavan päivän askareet tyynenä ja virkistyneenä - toisin kuin Usko Kylmäsen, joka päätti aloittaa työpäivänsä vasta iltakuudelta valmistautuen sitä ennen kotonaan veganiuden vaativiin haasteisiin.
Makkaran kyytipojaksi Usko joi pari olutta. Ne olivat valmistusaineiltaan ilman eläinperäisiä tuotteita, joten kirjausta ei tarvinnut suorittaa. Kello läheni puoli kuutta, Annaa ei näkynyt, ja Usko muisti tämän menevän opettamaan kansalaisopistoon englantia.
Martin Luther Kingin lause "I have a dream", jonka Usko oli työhaastattelussa sanonut vastauksena kielitaitoa mittaavaan kysymykseen, oli otettu pian opiston englanninpiirin motoksi. Paikallinen franchising-kioskiyrittäjä, joka oli myynyt kymmenen vuoden aikana maakunnassa eniten voittaneita Ässä-arpoja, oli opiskelemassa englantia ja suositteli unelma-slogania Veikkauksen aluejohtajalle, joka innostui siitä ja lupasi kertoa asiasta ylemmissä portaissa.
Usko laittaa salkkuunsa läppärin ja työpöydällä olevan paperinipun, jonka olettaa koostuvan kunnanhallituksen kokoukseen liittyvistä dokumenteista. Päällystakki ylle, hattu päähän, hansikkaat käteen, ulko-ovi lukkoon, ja mies on valmis kohtaamaan päivän työelämän virkahaasteet.
21.3.2016
Kohti vegaaniutta 2.
- Vegaaniksi? Anna hämmästyy. - Ethän sinä syö vihanneksia muutenkaan. Pihviä ja makkaraa pitäisi olla. Mihinkä meidän kaikki sinua varten hankitut karjalanpaistit ja kasslerit pannaan pakastimesta? En minä niitä jaksa syödä.
- Niin, Usko virkkaa. - Meidän on aika ajatella maapallon tulevaisuutta. Lihakarjalle syötetään suurin osa viljellystä viljasta. Haluan jokapäiväisen leipäni omaan enkä lehmän suuhun. Sitä paitsi ainakin minun hampaistoni ja suolistoni tukevat paremmin kasvis- kuin liharavintoa. Jos suoli olisi lyhyt kuten sudella tai koiralla tai kissalla, niin okei, mutta minun ja lajitovereideni paksusuoli on pitkä ja tarkoitettu sulattamaan kasveja, ja hampaisto rauhalliseen pureskeluun eikä lihan raateluun ja repimiseen. Sitä paitsi en halua riistää, tuhota ja käyttää elintoimintojeni tukemiseen viattomia tovereitani eläimiä. Päätin tämän viime yönä laskiessani lampaita. Päätös on luja ja vakaa, ja aion tiedottaa siitä työpaikallani kunnan ruokahuollon toimintaa silmälläpitäen. Ajattelepa, kuntamme henkilöstö, koululaiset, vanhainkodin asukkaat ja sairaalan potilaat maapallon asialla!
Anna menee melkein pois tolaltaan. - Tuleeko tästä ensimmäinen riitamme, hän miettii hädissään, vaikka kyllähän jo silloin kerran oli tiukka paikka, kun Usko ei ymmärtänyt äidin ja minun mielipidettä tiskikoneen täytöstä. Toisaalta tässä on kyse koko maapallon tulevaisuudesta.
Anna rauhoittuu ja kysyy mieheltä tarkempia suunnitelmia muutoksen toteuttamiseen.
- Pienillä askelilla päämäärään, with small steps to the goal, kuten Brod Walton tai kuka se nyt oli, sanoo. Aloitan itsestäni. Sotaväessä alokkaana ollessani opetettiin asentoa, lepoa ja käännöksiä. Alikersantti näytti ensin itse, kuinka liike tehdään. "Komennan itseäni", hän sanoi, jotta alokkaat eivät hämmentyisi ja pyöriskelisi sekavasti rivissä yrittäessään tehdä vielä oppimattomiaan temppuja. Tulen näyttämään esimerkkiä vaiheittaisesta etenemisestä.
- No, mikä on ensimmäinen vaihe? vaimo kysyy.
Usko nousee, menee olohuoneen baarikaapille ja ottaa sieltä punaista katkeroa sisältävän pullon.
- Tämä on ensimmäinen vaihe.
- Mitä sinä sille, työpäivän aamuna?
- Juoma on värjätty kuivatuilla kirvoilla punaiseksi. Koodi on E 120.
- Meinaatko kaataa sen pois?
- Tavallaan, kaadan sen suolistoni läpi ja jätän samalla yhdelle eläinkunnan tuotteelle ikuiset jäähyväiset, Usko sanoo, avaa korkin ja juo kerralla pullon tyhjäksi. - Seuraava vaihe tämän jälkeen voisi olla sianliha. Voisitkin laittaa nyhtöpossua uuniin hautumaan illaksi. Lopuksi pitkän prosessikaavion ja kehittymislaukan jälkeen meillä on puuvillavaatteet, tai synteettiset - tosin muoviakin tehdään öljystä ja sekin taitaa olla alunperin hirmuliskoista peräisin... pitää vielä siihen perh... perehtyä.
Anna sieppaa takkinsa naulakosta. - Nyt minä lähden opettamaan ruotsia! Aiotko sinä mennä kunnantalolle näyttämään esimerkkiä tuossa kunnossa kasvissyönnistä, senkin nyhtöpossu, fy fan!
...jatkuu,,,
20.3.2016
Kohti vegaaniutta 1.
http://kariav-annat.blogspot.fi/2010/04/karin-keittio-vihannekset.html |
Kunnanjohtajakin on vaihtunut. Linkitetyssä kertomuksessa mainittu poisti tulpan ja teki uraputkiloikan suurempaan kuntaan kärkkymään maakuntahallinnon tulevia johtotehtäviä.
Uusi kunnanjohtaja Usko Kylmänen valittiin kahdeksankymmenenkuuden hakijan joukosta haastatteluun ja sen jälkeen konsulttitoimiston testeihin, joissa katsottiin, kuinka liidaus kunnan keiseissä wörkkii.
Haastatteluryhmä ihastui Kylmäsen eleettömyyteen ja hiljaiseen vaatimattomaan olemukseen. Kielitaitoa oli testaamassa yläkoulun englannin ja ruotsin va. lehtori neiti Mäki, "suloinen tähtisilmäinen tyttö", kuten kunnanhallituksen puheenjohtaja yksityisesti määritteli.
Anna Mäen ja Kylmäsen esittäytymisestä toisilleen muodostui arveluttava sanaleikki, joka nosti punan Uskon kasvoille, mutta Annan heleä naurahdus laukaisi tilanteen.
- I have a dream, Kylmänen sanoi kysyttäessä englanniksi tärkeintä tavoitettaan.
Parin kuukauden kuluttua Usko ja Anna solmivat avioliiton. Kumpikin haluaa pitää oman sukunimensä jo tuttavallisia esittelytilanteita silmälläpitäen. Toisaalta nythän ainakin televisio-ohjelmissa, kuten huutokaupparuhtinaassa esittäydytään pelkällä etunimellä. Nykyajan eläjä kokee uhkaavaksi, jos kohdattava henkilö puristaa kädestä ja ärjäisee kuuluvalla äänellä "Tötterström!" tai "Yläneittaanmäki!" tai "Sax-Gotha-Habsburg" tai mitä näitä nyt onkaan. Mukavampaa vallan on vain "Aki" tai "Joni" tai "Nico". Välimuoto tästä on sukunimen genetiivimuoto edeltämässä etunimeä - siis "Mäen Anna - Kylmäsen Usko".
Usko ja Anna viettävät rauhallista perhe-elämää silloin kun ei olla kiireellisten työtehtävien oravanpyörässä. Lapsia ei vielä ole, viisivuotissuunnitelma toki on tekeillä.
Eräänä päivänä aamiaispöydässä Usko sanoo ryhtyvänsä vegaaniksi.
...jatkuu...
19.3.2016
Nyrkkitöny ja piste
Eläkeläismies odottaa maksuvuoroaan Lidlin kassalla. Muistelee, kuinka tämän kaupan alkuaikoina tavarat piti nostella takaisin kärryyn heti kassan jälkeen. Semmoinen käytäntö on Saksassa muissakin kaupoissa, mies tietää, koska on joskus käynyt siellä ostoksilla. Edullista oli Teutonien maassa elintarvike, puolen litran tölkki vahvaa pilsneriä maksoi vain 50 senttiä. Muovikassit oli piilotettu tiskin alle - pyytämällä sen sai. Mies ei muista, mitä se maksoi, mainoksia siinä ei kuitenkaan ollut.
Kassahenkilö katsoo ulos ja sanoo poliisiauton olevan pihalla. Kohta tulee toinenkin ja kolmas.
- Niillä on kännykänratsausviikko, mies sanoo, maksaa ostoksensa ja lähtee ulos. Ovella on suuri joukko kaupasta tulleita ja sinne meneviä asiakkaita. Mies yrittää mennä autolleen.
- Ei saa mennä, poliisi sanoo, siellä on vaarallista. Toinen poliisi tähtää auton ovenraosta konepistoolilla, kuitenkin poispäin asiakasjoukosta. Nainen pannaan rautoihin ja poliisiauton perätilaan. Kolme poliisia koiran kera lähtee tiiviissä muodostelmassa suojakilven takana etenemään kohti pysäköityä autoa, jota konepistoolimies äsken tähtäili. Eläkeläismies ottaa Lumian esille. kiroilee mielessään, kun ei osaa sillä zoomata kunnolla, ja kun auringonpaisteessa kamerapuhelimen näytöstä ei saa selvää. Kohdeauton ovet ja peräluukku avataan - nähtävästi siellä ei ole ketään.
- Nuita ne oppii netistä, virkkaa joku vanhempi henkilö väkijoukosta. Ei käy ilmi, tarkoitetaanko rosvojen vai poliisien käytänteitä. Seuraavaksi toiseen autoon laitetaan pitkä huppariin, collegehousuihin ja vinossa olevaan lippalakkiin verhoutunut mieshenkilö. Eläkeläismies on jo autossaan ja aikoo ajaa kotiinsa. Hupparimiehen pidättänyt poliisi seisoo kuitenkin sivuttain kapealla ajoreitillä poliisiauton ja lumipenkan, tosin matalan ja tamppautuneen, välissä. Autoilija odottaa, väistyisikö poliisimies. Ei väisty, eikä reagoi lähestyvään ajoneuvoon millään lailla. Eläkeläinen tarkistaa, että turvavyö on kiinnitetty ja valot päällä. Nissanin automaattivalorele on epäkunnossa, ja vain toinen ajovalo syttyy käynnistettäessä itsekseen. Mikäli haluaa valot asiallisesti palamaan käynnistyksen jälkeen, on ne kytkettävä nappulasta, kuten ennen vanhaan piti. Eläkeläismies ei halua töötätä poliisille, eikä ajaa tämän päälle. Auto kiertää poliisin lumipenkan kautta, ei jää kiinni ja selviytyy parkkipaikalta tielle.
Kotiinpaluun jälkeen mies soittaa paikallislehteen ja lähettää sinne kuvan. Iltapäivälehteen lähtee kuva myös. Kohta sieltä soitetaan ja kysellään asiasta tarkemmin. Toimittajan mukaan rikoskomisario ei ollut halunnut kommentoida tapausta.
Paikallislehti paperisena ilmestyy vasta seuraavalla viikolla, mutta kuva on jo nettisivulla. Paitsi se, lukijaa ilahduttaa myös nuoren toimittajan ansiokas artikkeli kielemme englantisoitumisesta, johon tämä on saanut kimmokkeen yhden Saran, jolla on vaikea sukunimi, parin viikon ulkomaanmatkasta, jonka aikana tyttöressu oli unneuttanut suomen kielen lähestulkoonsa.
Lehtiartikkelin kauheuksien lisäksi miestä kauhistuttaa myös höpinä pisteestä pilkun tilalla puhuttaessa desimaaliluvuista. Sipilän Juhakin ja monet muut hokevat kahdeksaapistekuuttabiljardia ja muita lukuja ihan pokkanaan.
- Olenpa täkäläisen vanhan lukion matematiikanlehtorinkin kuullut päästävän suustaan pisteen pilkun tilalle, oppikirjoja on sekin kirjoittanut, akateeminen eläkeläinen pohdiskelee.
Mutta tässä asiallista asiaa:
http://www.soisalonseutu.fi/fist-bump-vs-nyrkkitony/
Nyrkkitönystä kun jättää öön pilkut pois, tulee mieleen entinen persukansanedustaja.
13.3.2016
Aikakauslehtiratsaus XXXVIII
Aikaapa onkin vierähtänyt jo aika lailla edellisestä ratsauksesta, joka käsitteli Hurtti Ukko-nimistä sota-ajan julkaisua.
Samoissa juoksuhaudoissa viivähdämme tälläkin kertaa, vuoden 1942 asemiesiltojen ja toivekonserttien merkeissä.
Marsalkan hopeatorvet on nimeltään Artturi Ropen säveltämä marssi ja siihen liittyvä paljon käytetty fanfaarisävelmä. Hopeatorvet on nimeltään Propaganda- Aseveljien julkaisema musiikkitilaisuuksiin liittyvä julkaisu, jota tarkastelemme tällä kertaa.
Vasemmalla olevasta leikkeestä käyvät ilmi julkaisun ja julkaisijan tarpeelliset tiedot. Pääkirjoitus alkaa kertomalla edellisen tilaisuuden kulusta. Filmattu oli, ja toiveissa on nähdä tulos lähiaikoina valkokankaalla, tekstissä sanotaan.
Kirjoituksessa kerrotan edelleen lasten tuomista terveisistä isilleen, kapellimestari Ropen marssiuutuudesta, ja siitä, kuinka "mies lopetti laulamisensa kesken ja antoi kovaäänisten jatkaa esitystään. Mutta Olavi Virta, joka tällaisen tempauksen teki, onkin tunnettu äänilevylaulaja." No, runsaat parikymmentä vuotta myöhemmin tämmöiset tempaukset toistuivat - tosin eri syystä.
Äänislinnan asemiesillasta tutut Aunuksen tytöt Saara, Ruusu ja Nasti esiintyivät tanssien ja laulaen, tenori Jorma Huttunen lauloi "Bohemé-aarian" - eikä hänen tarvinnut turvautua äänilevyihin, Onni Laihanen soitti haitaria, korpraali Möttönen saapui paikalle kenttäkeittiöllä, Hannes Häyrinen esitti huumoria ja Veikko Itkonen kuulutti sujuvasti.
Lehti on taitettu erikoiseen muotoon, sivukoko on vaakasuuntainen, leveys 34 cm, korkeus 24. Avattuna pöydällä leveys on siis lähes 70 senttiä. Nidotun keskitaitteen lisäksi julkaisu taittuu vielä keskeltä, ja kansikuva, joka tässä jutussa on ylimpänä on itse asiassa puolet takasivusta. Avattuna sivun mittaiseksi esillä on Asemiesilta n:o 37:n toivekonsertin ohjelma. Toiveita ja terveisiä on saanut lähettää toimitukseen, ja eniten toiveita saaneet kappaleet esitetään konsertissa yhteislauluina. Sanat on painettu takasivulle otsikkosivun viereen.
Ohjelmassa mainitaan saksalainen vuoristojääkärirykmentin soittokunta. Se oli vierailulla Suomessa, ja lehdessä on säveltäjä Sulho Rannan perusteellinen artikkeli saksalaisesta sotilasmusiikista.
Perinteiseen aikakauslehtitapaan julkaisu sisältää henkilöjutun - oopperalaulaja Maini Vilppula, huumoripitoisia pakinoita, jännityskertomuksen, pilakuvia ja älynnystyröitä vaivaavia tehtäviä.
Alla vielä kuvia edellisen illan esityksistä ja tulevan konsertin esiintyjistä.
Samoissa juoksuhaudoissa viivähdämme tälläkin kertaa, vuoden 1942 asemiesiltojen ja toivekonserttien merkeissä.
Marsalkan hopeatorvet on nimeltään Artturi Ropen säveltämä marssi ja siihen liittyvä paljon käytetty fanfaarisävelmä. Hopeatorvet on nimeltään Propaganda- Aseveljien julkaisema musiikkitilaisuuksiin liittyvä julkaisu, jota tarkastelemme tällä kertaa.
Vasemmalla olevasta leikkeestä käyvät ilmi julkaisun ja julkaisijan tarpeelliset tiedot. Pääkirjoitus alkaa kertomalla edellisen tilaisuuden kulusta. Filmattu oli, ja toiveissa on nähdä tulos lähiaikoina valkokankaalla, tekstissä sanotaan.
Kirjoituksessa kerrotan edelleen lasten tuomista terveisistä isilleen, kapellimestari Ropen marssiuutuudesta, ja siitä, kuinka "mies lopetti laulamisensa kesken ja antoi kovaäänisten jatkaa esitystään. Mutta Olavi Virta, joka tällaisen tempauksen teki, onkin tunnettu äänilevylaulaja." No, runsaat parikymmentä vuotta myöhemmin tämmöiset tempaukset toistuivat - tosin eri syystä.
Äänislinnan asemiesillasta tutut Aunuksen tytöt Saara, Ruusu ja Nasti esiintyivät tanssien ja laulaen, tenori Jorma Huttunen lauloi "Bohemé-aarian" - eikä hänen tarvinnut turvautua äänilevyihin, Onni Laihanen soitti haitaria, korpraali Möttönen saapui paikalle kenttäkeittiöllä, Hannes Häyrinen esitti huumoria ja Veikko Itkonen kuulutti sujuvasti.
Lehti on taitettu erikoiseen muotoon, sivukoko on vaakasuuntainen, leveys 34 cm, korkeus 24. Avattuna pöydällä leveys on siis lähes 70 senttiä. Nidotun keskitaitteen lisäksi julkaisu taittuu vielä keskeltä, ja kansikuva, joka tässä jutussa on ylimpänä on itse asiassa puolet takasivusta. Avattuna sivun mittaiseksi esillä on Asemiesilta n:o 37:n toivekonsertin ohjelma. Toiveita ja terveisiä on saanut lähettää toimitukseen, ja eniten toiveita saaneet kappaleet esitetään konsertissa yhteislauluina. Sanat on painettu takasivulle otsikkosivun viereen.
Ohjelmassa mainitaan saksalainen vuoristojääkärirykmentin soittokunta. Se oli vierailulla Suomessa, ja lehdessä on säveltäjä Sulho Rannan perusteellinen artikkeli saksalaisesta sotilasmusiikista.
Perinteiseen aikakauslehtitapaan julkaisu sisältää henkilöjutun - oopperalaulaja Maini Vilppula, huumoripitoisia pakinoita, jännityskertomuksen, pilakuvia ja älynnystyröitä vaivaavia tehtäviä.
Ratkaiskaapa tämä! Aikalailla mietitytti... |
Alla vielä kuvia edellisen illan esityksistä ja tulevan konsertin esiintyjistä.
Yläkuvassa korpraali Möttönen saapuu soppatykillä, alemmassa Virta säestäjineen. |
11.3.2016
Likkojenko soitin
Pätkä 70-luvun puolivälin japanialaista huilua. |
Töölöntorin reunalta-blogissa kerrotaan Jethro Tullin konsertista ja harmaahapsisista ponnaripojista. Nuoremmille pitänee kertoa, että kyseinen Jethro ei tee asuntokauppoja eikä hölmöile muutenkaan kaikilla kanavilla. Savolaisittain on tietysti mahdollista, jos tämä kiinteistövälittäjä saapuu pihaan, kuulla huudahdus "Jethro tulj!"
Ensinnäkin on autuaallista ja oikeus ja kohtuus, että myös mieshuilistit, onpa heillä hiuslaite mikä tahansa, pääsevät esille. Huilusta on vuosien kuluessa tullut ihan likkojen soitin. Moni aloittaa opiskelunsa teoksen "Marin huilukoulu" siivittämänä. Nimi ei tarkoita Coloradossa laillistettua nautintoainetta eikä sukulaiskansaamme Putiniassa. Kun Turon, Jeren, Jyryn, Otson, Väinön tai Veikon kaverit näkevät sen kotona tai koulurepussa, onpa hauskaa.
Onneksi nyt kuitenkin RSO:ssa on mieshuilisti, tosin Japanista tullut, mutta sieltähän hyvät huilutkin tulevat.
Aiheesta lisää täällä.
8.3.2016
Hiihtoloma
Paikkaseudullamme on parhaillaan talviloma kulumassa. Sattumalta se koskettaa myös minua tämän viikkoa kestävänä vapaana omaishoitajan työstä. Lomaa hiihdosta olen pitänyt jo yli kaksikymmentä vuotta. Huomenna kuitenkin ajelen kuntoutuskekukseen, jossa on tarkoitus fysioterapeutin tunnilla kokeilla, joko ja millä keinoin kuntoutettavan on mahdollista istua oman auton penkille. Matkustus KELA-takseissa jatkuu kuitenkin. Kolmensadan euron omavastuu on nyt maksettu. Kahdellatoista 25 €:n matkalla se tuli täyteen vuoden alusta lukien. Silloin kun itse kymmenisen vuotta sitten jouduin sairaalamatkojen taksia maksamaan, hinta oli 9 euroa. viime vuonna se oli 16. Nykyään siis kilometrin päässä olevassa terveyskeskuksessa edestakainen käynti maksaa viisikymppiä. Kun nyt Rehula vatuloi sote-uudistuksen ja viinanmyynnin merkeissä, voisi tietysti taksille antaa mahdollisuuden pyörähtää tuetusti myös Alkossa.
Tänään päätin lähteä etelän-matkalle. Auto oli kuorruttunut muutaman päivän aikana lumella, joka aamuöisen vesisateen ja sumun vaikutuksesta oli itsestään lähtenyt poistumaan katolta ja konepelliltä, kuten myös ulkorakennuksen peltikatolta.
En ryhtynyt kinosta suuremmin lapioimaan. Odotan, että yöpakkaset jäädyttävät sen kiinteämmäksi. Hauskempaa ja kuntoa kohottavampaa on siten.
Eteläpuolinen naapurikaupunki oli yhtä sumuinen kuin sen emäpitäjäkin. Löysin kuitenkin vanhalta muistilta tavoittelemiini kohteisiin.
Sukulaismieheltä tuli puhelu kaupan parkkipaikalla ollessani. Hän pyysi soittamaan huilua viime marraskuussa 100 vuotta täyttäneen anoppinsa hautajaisiin. Lupauduin ja sanoin tiedottavani, mitä kappaleita voisi olla listalla.
Tänään päätin lähteä etelän-matkalle. Auto oli kuorruttunut muutaman päivän aikana lumella, joka aamuöisen vesisateen ja sumun vaikutuksesta oli itsestään lähtenyt poistumaan katolta ja konepelliltä, kuten myös ulkorakennuksen peltikatolta.
En ryhtynyt kinosta suuremmin lapioimaan. Odotan, että yöpakkaset jäädyttävät sen kiinteämmäksi. Hauskempaa ja kuntoa kohottavampaa on siten.
Eteläpuolinen naapurikaupunki oli yhtä sumuinen kuin sen emäpitäjäkin. Löysin kuitenkin vanhalta muistilta tavoittelemiini kohteisiin.
Sukulaismieheltä tuli puhelu kaupan parkkipaikalla ollessani. Hän pyysi soittamaan huilua viime marraskuussa 100 vuotta täyttäneen anoppinsa hautajaisiin. Lupauduin ja sanoin tiedottavani, mitä kappaleita voisi olla listalla.
7.3.2016
Eetu Maan aamutee
Tapanani on aamuisin nauttia 1/8 gallonaa mustaa teetä. Olen tottunut suorittamaan toimenpiteen kuvassa olevasta kuvallisesta astiasta. Teelaatu jota tavallisimmin käytän, on nimetty brittiamiraalin, jonka kaatumisesta muistuttavat surunauhat koristavat eri maiden laivastosotilaiden, ja myös Aku Ankan, päähineitä. mukaan. Sitä on ostettavissa saksalaisperäisessä kauppaliikkeessä, ja hinta on sangen edullinen - huomattavasti halvempi kuin kuvassa näkyvä brittibrandi. Tänä aamuna teepussin narun päässä oleva lipuke oli pyörähtänyt toisin päin kuin tavallisesti. Huomiotani kiinnitti sinisen neliön keskellä oleva valkoinen f-kirjain. Ajattelin ensin, että Lipton on vaihtanut logoaan, mutta tajusin, että kyse on someyhteisöstä, jonka amerikkalainen mies on kehittänyt tuomaan virkistystä päivittäiseen ja miksei öiseenkin arkeemme.
Toenperrään, kuten me savolaiset sanomme, ilmoittauduin kerran Facebookkiin, mutta kun puolituntemattomat halusivat kavereiksi, pelästyin ja sanouduin hankkeesta irki (kuten Hämeessä sanotaan). Irkisanoutuminen olikin kova urakka. Muistaakseni se meni niin, että moneen vuorokauteen ei saanut olla systeemin kanssa missään tekemisissä.
Presidentinvaalien aikaan kokeilin Twitteriä nähdäkseni, mitä ehdokkaat minulle kirjoittelevat. Sekin someus on jäänyt osaltani unhoon. Olen jo aikaisemmin kertonut, kuinka Amerikan talentti-kilpailussa stand up-koomikko selittii Twitterin sijasta käyttävänsä megafonia jakaessaan yksityisasioitaan kadulla. Hän sanoi saaneensa jo kolme seuraajaa, joista kaksi oli poliiseja.
Pinterest lähettelee kuvia, ihan nättejäkin välillä, mutta niihinkään ei ole tarvis reagoida aktiivisesti. StumbleUpon postailee linkkejä aiheiden mukaan valikoituihin sivustoihin. Koetan pärjäillä näillä ja katson mihin se riittää.
Ai niin, aiheeseen liittyy myös hymiökulttuuri. Nythän on siten, että aikanani päätin ehdottomasti olla käyttämättä mitään roomalais- tai bysanttiperäisistä kirjainmerkeistä poikkeavia hieroglyfejä. Ajattelin, että jos lukija on niin idiootti, että ei tajua tavallisella metodilla printattua tekstiä huumoriksi tai vittuiluksi, niin olkoon onnellinen onnessaan ja rikas riemussansa yksin vaan, kuten Leino sanoo.
Nyt kun kuulemma näille hieroglyfeille on annettu virallinen nimitys ja asema, ja olen siten antanut vähän periksi :)
Toenperrään, kuten me savolaiset sanomme, ilmoittauduin kerran Facebookkiin, mutta kun puolituntemattomat halusivat kavereiksi, pelästyin ja sanouduin hankkeesta irki (kuten Hämeessä sanotaan). Irkisanoutuminen olikin kova urakka. Muistaakseni se meni niin, että moneen vuorokauteen ei saanut olla systeemin kanssa missään tekemisissä.
Presidentinvaalien aikaan kokeilin Twitteriä nähdäkseni, mitä ehdokkaat minulle kirjoittelevat. Sekin someus on jäänyt osaltani unhoon. Olen jo aikaisemmin kertonut, kuinka Amerikan talentti-kilpailussa stand up-koomikko selittii Twitterin sijasta käyttävänsä megafonia jakaessaan yksityisasioitaan kadulla. Hän sanoi saaneensa jo kolme seuraajaa, joista kaksi oli poliiseja.
Pinterest lähettelee kuvia, ihan nättejäkin välillä, mutta niihinkään ei ole tarvis reagoida aktiivisesti. StumbleUpon postailee linkkejä aiheiden mukaan valikoituihin sivustoihin. Koetan pärjäillä näillä ja katson mihin se riittää.
Ai niin, aiheeseen liittyy myös hymiökulttuuri. Nythän on siten, että aikanani päätin ehdottomasti olla käyttämättä mitään roomalais- tai bysanttiperäisistä kirjainmerkeistä poikkeavia hieroglyfejä. Ajattelin, että jos lukija on niin idiootti, että ei tajua tavallisella metodilla printattua tekstiä huumoriksi tai vittuiluksi, niin olkoon onnellinen onnessaan ja rikas riemussansa yksin vaan, kuten Leino sanoo.
Nyt kun kuulemma näille hieroglyfeille on annettu virallinen nimitys ja asema, ja olen siten antanut vähän periksi :)
6.3.2016
Tuliainen
Maistiaisia Kapkaupungin torilta on kuvassa. Tarkemmin sanoen tuo ruskeankarvainen on sitä. Lasissa on uutuusolutmerkkiä "Kotimainen Olut" paikallisesta myymälästä. Brandien keksiminen ja varsinkin keksimiskilpailut ovat alituisesti kiihottaneet suomalaisen aivonystermiä. Taannoin - yli 20 v, sitten - oli kilpailu entisen Kuopion läänin suurimmassa kaupungissa sijaitsevan baarin uudeksi nimeksi. Kansan kekseliäs käsi lähetti kisaan kymmeniä ellei satoja ehdotuksia, joista tuomaristo sitten valitsi nimen Lounas Kahvila (ennen lounasta oli tosin ensimmäisenä sanana omistajafirman nimi).
Saatte vapaasti arvailla, mitä kuvassa oleva tuliainen on. Oikein arvanneille on tarjolla omakustanteinen matka ja kosolti kiitosta ruokatietouden hallinnasta. Kilpailun järjestäjä sanoutuu jyrkästi irti kaikista palkintojen luovutukseen liittyvistä velvoitteista ja oikeuksista.
Vihjeenä seuraava: jos ruotsalaisessa rautakaupassa pyydät tätä, saat autopihdit.
Saatte vapaasti arvailla, mitä kuvassa oleva tuliainen on. Oikein arvanneille on tarjolla omakustanteinen matka ja kosolti kiitosta ruokatietouden hallinnasta. Kilpailun järjestäjä sanoutuu jyrkästi irti kaikista palkintojen luovutukseen liittyvistä velvoitteista ja oikeuksista.
Vihjeenä seuraava: jos ruotsalaisessa rautakaupassa pyydät tätä, saat autopihdit.
4.3.2016
Kubistinen kurre
Kubismi on modernin taiteen ismi. Noin satakymmenen vuotta sitten se syntyi ja viitisentoista oli kukoistuksessaan. Pablo Picasso ja Georges Braque sen kehittivät, kuten kirjoitettu on. Yllä on talvinen tuokiokuva pihaoravastamme sellaisena kuin hän kameran kennolle linssin läpi tallentuu ja sitten GIMP-ohjelmalla taidesuotimen avulla kubistiseksi tyyliteltynä. Olen aina tykännyt kubistisista asetelmista ja maalannut niitä hiukan itsekin. Tyyliin liittyy vielä usein kollaasitekniikka, ja varsinkin Braque liimaili asetelmiinsa sanomalehtien otsikoita.
Tähän olen kollaasityyliin lisännyt ruokavaliosta kertovan otsikon ja palan kaarnaa antamaan volyymia oikealle alanurkalle.
3.3.2016
Historian havinaa
Alla Wilhelmin puhe litteroituna. Koska saksankielinen sanoma voi olla vaikeaselkoinen, on kielitoimisto Google kääntänyt sen suomeksi.
"Hart sein im Schmerz, nicht wünschen, was unerreichbar oder wertlos, zufrieden mit dem Tag wie er kommt, in allem das Gute suchen und Freude an der Natur und an den Menschen haben, wie sie nun einmal sind. Für tausend bittere Stunden sich mit einer einzigen trösten, welche schön ist und an Herz und Können immer sein Bestes geben, wenn es auch keinen Dank erfährt. Wer das lernt und kann, der ist ein Glücklicher, Freier und Stolzer, immer schön wird sein Leben sein.
Wir haben die Pflicht, jeden Menschen für gut zu halten, solange uns nicht das Gegenteil bewiesen wird. Die Welt ist so groß und wir Menschen sind so klein, da kann sich doch nicht alles um uns allein drehen. Wenn uns was schadet, wer kann wissen, ob das nicht notwendig ist zum Nutzen der ganzen Schöpfung. In jedem Ding der Welt, ob es tot oder atmet, lebt der große weise Wille des allmächtigen und allwissenden Schöpfers. Uns kleinen Menschen hilft nur der Verstand, um ihm zu nützen. Wie alles ist, so muss es sein in der Welt und wie es auch sein mag, immer ist es gut im Sinne des Schöpfers"
"Hard olla kipua, eivät halua, mitä tuhat katkera tuntia saavuttamattomissa tai arvoton, tyytyväinen päivä koska se tulee, etsiä hyvä kaikessa ja on ilo luonnossa ja ihmiset kuin ne ovat, kun kaikki. yhden konsolin, joka on kaunis ja sydän ja voi aina antaa hänen paras, vaikka se läpikäy ei kiitos. joka oppii ja voi, joka on onneksi vapaa ja Proud, aina kaunis hänen elämänsä tulee olemaan.
Meillä on velvollisuus pitää jokainen hyvää, ennen kuin olemme toisin todistetaan. Maailma on niin suuri ja me ihmiset ovat niin pieniä, ei voi kaikkia kääntyä yksin. Jos haittoja, mitä, kuka voi tietää, onko tarpeen ei ole hyötyä kaikille luomiseen. Jokaisessa asia maailmassa, onko kuollut tai hengittää, elämää suuri viisasta tahdosta kaikkivoipa ja kaikkitietävä Creator. Me pikku ihmiset vain auttaa mieli auttaa häntä. Kuten kaikki muukin, joten sen täytyy olla maailmassa ja miten se voi olla, se on aina hyvä siinä mielessä Luojan "
2.3.2016
Alabama
Lidlin leipomismainoksessa tyttö laulaa menevänsä Alabamaan. Laulu on alunperin Popedan, suomalaisen viihdeyhtyeen ohjelmistoa. Viihdeyhtyeen nimi on vuosien hautajaissaatossa iskostanut mieliimme väärää käsitysta neuvostolaisesta GAZ M20-henkilöautosta. Sen kansanomaistettu kauppanimi on Pobeda pehmeällä herrasbeellä. Pobeda oli Volgan edeltäjä. Se on helppo mieltää, koska Volgan virallinen mallinimi oli GAZ M21.
Mitenkä nyt sitten Alabama tähän liittyy? No, ei oikein mitenkään, mutta joka tapauksessa säveltäjä Kurt Weill syntyi 2.3.1900 ja sävelsi muutamaa vuotta myöhemmin oopperateokseensa laulun Alabamasta, jonka tuossa videolla laulaa David Bowie-vainaa. Tai ei se David vielä laulaessaan vainaa ollut, nykyajan tekniikka on jo sata vuotta ollut semmoinen, että keskuudestamme muihin värähtelytaajuuksiin siirtyneiden esityksiä voimme suhteellisen vaivatta katsella ja kuunnella. Hämmästelin Bowien poismenon aiheuttamaa hehkutusta mediassa, mutta kyllähän tämä on vähän hvetin kova esitys.
1.3.2016
Maaliskuun taidetta
Kuvassa kevättunnelmia 60 vuotta sitten, jos kuva on piirretty ensimmäisen luokan kevätlukukaudella, kuten oletan. Muistikuvaa piirtämisestä ei ole, joten oletus voi olla virheellinenkin, Auringosta sojotti keltaisia keppejä 1950-luvulla kuten nykyäänkin. Modernissa käytännössä aurinko sijoitetaan tavallisimmin paperin vasempaan yläkulmaan niin, että näkyviin jää vain 90 asteinen sektori. Keltaista kuluu tuolloin vähemmän, ja piirtäjäkin pääsee vähemmällä.
Keltainen painoväri sanomalehdissä oli uusi juttu 1890-luvulla, jolloin sitä kokeiltiin sarjakuvahahmo The Yellow Kidin pitkään paitaan. Sarjakuvaa julkaisseet sensaatiohakuiset lehdet saivat sittemmin näistä vaiheista kutsumanimensä.
Nykyisistä alakoulun piirustuspapereista minulla ei ole käsitystä, omana kansakouluaikanani käytettiin paljon huokoisia ja himmeävärisiä. Niillä oli etuna valkoisen väriliidun käyttämismahdollisuus, jolla hanki ja jää piti hahmottaa. Valkoiselle paperille talvimaiseman teko veisi turhan vähän aikaa, ja oppilaiden levottomuuskerroin saattaisi nousta häiritsevälle tasolle.
Toimin useana vuonna erään pankin järjestämän kansainvälisen piirustuskilpailun tuomaristossa. Yhdestä koulusta tuli aina töitä - hyvin sijoittuneita, joissa koko paperi oli kauttaaltaan käsitelty liiduilla, kaikki pinnat värin peitossa, kun taas jostain muualta tulleissa maa ja taivas oli käsitelty viitteellisemmin, muutamalla sinisellä tai vihreällä kiemuralla. Taiteellinen vaikutelma, kuvaamataidon tärkeys paikallisessa opsissa, kuri ja järjestys - ja tietysti opettajan suuntautuminen - vaikuttavat tulokseen.
Omaa työtäni tuomaroidessani kiinnittäisin huomiota ensiksi ilman muuta väripintojen käsittelyyn. Taivas on jätetty pilvisen harmaaksi, aivan kuten se kevättalvella usein on, mutta tässä aurinko kuitenkin paistaa täydeltä terältään. Aurinkoa ei keväisestä kuvasta voi hevillä jättää pois, joten sininen mahdollisesti pilvien kirjavoittama taivas olisi parempi. Lumista maata on käsitelty suhteellisen tarmokkaasti, ja itse asiassa on hyvä, että se ei ole tasaisen valkoinen, Lumessa on aina luonnossakin varjoja antamassa elävyyttä. Lyijykynän jälki on melko maltillinen korostaen vain pintojen muotoja ja kevättä kuvaavassa yksityiskohdassa, tiheässä tipunnassa räystäältä. Vesi tippuu koko katon leveydeltä, äkkiseltään luulisi, että seinä on pystylaudoitettu, mutta tipparivit on ilmeisesti piirretty vasemmalta oikealle, jolloin etenemissuunnassa on ajanpuutteen tai väsymisen johdosta kuvattavia pisaroita yksinkertaistettu. Auringolle piirretyt kasvot antavat miinusta. Väriliiduilla tehtynä olisi hyväksyttävämpi. Talon väritys ikkunanpuitteiden suhteen on kekseliäs ja raikas, vastaväri punaiselle katolle ja verhoille. Voi myös olla, että Porvoon vahaliiduista, Borgå vaxkritor, oli rasiassa jäljellä enää valkoinen, keltainen, punainen, ruskea ja vihreä. Tähän viittaa myös mainitsemani taivaan käsittelemättömyys.
Valitettavasti koko kouluaikanani ei käytettävissä ollut kunnollisia pastelliliituja, joita tuotemerkin mukaan kutsuttiin Sakuroiksi. Vahaliidut tekivät jälkeä vain kuvan mukaiselle himmeälle ja pehmeälle paperille. Vahaliiduista siirryttiin sotkemaan vesiväreillä. Laveerausta hokivat opettajat niin kansa- kuin oppikoulussakin. Vettä valuvalle paperille muodostui merenalaismaisemiin turvonneita kaloja, ja muutkin maisemat ja asetelmat näyttivät olevan sumun hämärtämiä, oikeasta akvarellitekniikasta ei ollut puhettakaan, vaikeaahan se on öljymaalaukseenkin verrattuna.
Paikallistasolla ekaluokkalaisten sarjassa saattaisi tippuvien räystäiden ansiosta tulla kunniamaininta, mutta ei jatkoon.
Keltainen painoväri sanomalehdissä oli uusi juttu 1890-luvulla, jolloin sitä kokeiltiin sarjakuvahahmo The Yellow Kidin pitkään paitaan. Sarjakuvaa julkaisseet sensaatiohakuiset lehdet saivat sittemmin näistä vaiheista kutsumanimensä.
Nykyisistä alakoulun piirustuspapereista minulla ei ole käsitystä, omana kansakouluaikanani käytettiin paljon huokoisia ja himmeävärisiä. Niillä oli etuna valkoisen väriliidun käyttämismahdollisuus, jolla hanki ja jää piti hahmottaa. Valkoiselle paperille talvimaiseman teko veisi turhan vähän aikaa, ja oppilaiden levottomuuskerroin saattaisi nousta häiritsevälle tasolle.
Toimin useana vuonna erään pankin järjestämän kansainvälisen piirustuskilpailun tuomaristossa. Yhdestä koulusta tuli aina töitä - hyvin sijoittuneita, joissa koko paperi oli kauttaaltaan käsitelty liiduilla, kaikki pinnat värin peitossa, kun taas jostain muualta tulleissa maa ja taivas oli käsitelty viitteellisemmin, muutamalla sinisellä tai vihreällä kiemuralla. Taiteellinen vaikutelma, kuvaamataidon tärkeys paikallisessa opsissa, kuri ja järjestys - ja tietysti opettajan suuntautuminen - vaikuttavat tulokseen.
Omaa työtäni tuomaroidessani kiinnittäisin huomiota ensiksi ilman muuta väripintojen käsittelyyn. Taivas on jätetty pilvisen harmaaksi, aivan kuten se kevättalvella usein on, mutta tässä aurinko kuitenkin paistaa täydeltä terältään. Aurinkoa ei keväisestä kuvasta voi hevillä jättää pois, joten sininen mahdollisesti pilvien kirjavoittama taivas olisi parempi. Lumista maata on käsitelty suhteellisen tarmokkaasti, ja itse asiassa on hyvä, että se ei ole tasaisen valkoinen, Lumessa on aina luonnossakin varjoja antamassa elävyyttä. Lyijykynän jälki on melko maltillinen korostaen vain pintojen muotoja ja kevättä kuvaavassa yksityiskohdassa, tiheässä tipunnassa räystäältä. Vesi tippuu koko katon leveydeltä, äkkiseltään luulisi, että seinä on pystylaudoitettu, mutta tipparivit on ilmeisesti piirretty vasemmalta oikealle, jolloin etenemissuunnassa on ajanpuutteen tai väsymisen johdosta kuvattavia pisaroita yksinkertaistettu. Auringolle piirretyt kasvot antavat miinusta. Väriliiduilla tehtynä olisi hyväksyttävämpi. Talon väritys ikkunanpuitteiden suhteen on kekseliäs ja raikas, vastaväri punaiselle katolle ja verhoille. Voi myös olla, että Porvoon vahaliiduista, Borgå vaxkritor, oli rasiassa jäljellä enää valkoinen, keltainen, punainen, ruskea ja vihreä. Tähän viittaa myös mainitsemani taivaan käsittelemättömyys.
Valitettavasti koko kouluaikanani ei käytettävissä ollut kunnollisia pastelliliituja, joita tuotemerkin mukaan kutsuttiin Sakuroiksi. Vahaliidut tekivät jälkeä vain kuvan mukaiselle himmeälle ja pehmeälle paperille. Vahaliiduista siirryttiin sotkemaan vesiväreillä. Laveerausta hokivat opettajat niin kansa- kuin oppikoulussakin. Vettä valuvalle paperille muodostui merenalaismaisemiin turvonneita kaloja, ja muutkin maisemat ja asetelmat näyttivät olevan sumun hämärtämiä, oikeasta akvarellitekniikasta ei ollut puhettakaan, vaikeaahan se on öljymaalaukseenkin verrattuna.
Paikallistasolla ekaluokkalaisten sarjassa saattaisi tippuvien räystäiden ansiosta tulla kunniamaininta, mutta ei jatkoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Aiheutetut
#
1950-luku
60-luku
aamuhartaus
aamutee
aapinen
aasinsillat
aateliset
Afrikka
aika
aikakauslehdet
ainekirjoitus
ajan kulku
ajankohtaisuus
ajatelmat
aku ankka
akvarelli
Alabama
alankomaat
Alaska
Aleksanteri III
Aleksis Kivi
alkoholi
alkuperäiskansat
alkusoitto
allegoriat
alumiini
Amerikka
ammunta
anagrammit
ananas
Anglia
animaatiot
anteeksianto
anteeksipyyntö
antirasismi
apinat
aprilli
apteekki
arabialainen kulttuuri
arabit
Arizona
arkiset väärinkäsitykset
arkkitehtuuri
arpajaiset
aseet
asetelma
askareet
askartelu
aterimet
Audi
auringonpimennys
australia
auto
Auto Union
autoilu
autokatsastus
autokilpailu
autokoulu
autolautta
Autot
avaruus
avioliitto
baarit
babysitting
Bach
banaani
banjo
Baranov
barokki
BB-talo
be bop
Beatles
beethoven
berberi
Bessie Smith
blogit
Blue Monday
blues
bmw
boogie-woogie
British Empire
broileri
Buddy Holly
Butlins
byrokraatti
bändit
cab calloway
Caterina Valente
cembalo
Chaminade
Charlie Parker
Chile
claves
Clayderman
Coca-cola
cognac
cola
colosseum
coverit
cowboy
daguerrotypia
Dalida
ddr
dekkari
design
Dexter Gordon
dinosaurukset
direktiivit
Disney
DNA
dodekafonia
doping
drinkit
Edmund Spenser
Edward Burnes
Eino Leino
ekspressionismi
elektronimusiikki
elokuva
elokuvat
elokuvataide
Elukat
Elvis
eläkkeet
elämänviisaus
englanti
enkeli
Erasmus
ergonomia
esivanhemmat
Espanja
etualan tarkennus
etätyö
EU
Eulenspiegel
euro
Eurooppa
euroviisut
faabelit
farkut
fasaani
filosofia
fleece
fluxus
Ford
formula 1
fotorealismi
Freddy Quinn
Galuppi
gamba
genealogia
Glen Miller
google
googlish
Grieg
grilli
grillimakkara
haaksirikot
hakit
hakkerointi
halaus
halko
hallitsijat
Hamina
hampaat
hampurilainen
Hankasalmi
harakka
harava
haudankaivuu
havaiji
Hazard
hedelmäpuut
hedelmät
hehkulamput
heinäkuu
heinänteko
helle
helmat
helmikuu
helmitaulu
helteet
henkilörekisterit
heraldiikka
herne
hevonen
hevoset
hiekka
hihamerkit
hihat
hiihto
hiilikuitu
hillo
hillotolppa
hippiet
historia
hiukset
Honda
horoskooppi
huhtikuu
huijarit
huilu
Hula
huonekalut
huopikkaat
huotra
huumori
huutokauppa
hymiöt
hymyhuulet
hyttyset
Händel
häntä
härkä
häät
höyry
höyryveturit
Ibsen
Idols
Iittala
IKEA
ikiliikkuja
ikkuna
ikkunanpesu
ilahduttaminen
ilmastonmuutos
impressionismi
intiaanit
Irlanti
iskelmät
islanti
israel
isänmaallisuus
isät
it-ala
itikka
itsenäisyys
Jack Scott
jalkapallo
Japani
jauheliha
jazz
jenkka
jeti
joet
John Coltrane
joulu
joulukalenteri
joulukuu
joulukuusi
joululaulu
joululaulut
joulumusiikki
joulupukki
jouluvalot
jouluvirsi
jouset
jousisoittimet
juhannus
juhlat
julisteet
junat
juoma
juomalaulu
juomat
juusto
juustokakku
jänis
järvi
jäsenkirja
jätelipeä
jääkiekko
jäätila
kaapit
kahvisuodatin
kaide
kaivos
kaksintaistelu
kalat
kaleidoskooppi
kalenteri
kalenteri. kevät
kalenteri56
Kalevala
kalkkuna
kalliomaalaus
kampa
kanava
kansa
kansakoulu
kansallispuvut
kansatiede
kantri
kapellimestari
karaoke
karhu
karkauspäivä
karkausvuosi
karppaus
kartat
kartta
kasakat
kasino
kassi
kasvit
katsastus
kattaus
kaukolämpö
kaukosäädin
kauniit valokuvat
kaupankäynti
kaupat
kauppamatkustaja
kauramurot
keinu
keinuminen
keisari
keittiö
Kekkonen
kello
kemia
kengät
kertomus
Keski-Suomi
keskiaika
keskiolut
keskuslämmitys
kestopuu
kesä
kesäkuu
kesäleski
kesäloma
kesämökki
kesätapahtumat
kevät
kielenkäyttö
kielet
kieli
kieli poskessa
kielioppi
kielitaito
Kihlaus
Kiina
kiinteistönhuolto
kilpailu
kilpaurheilu
kinkku
kirjaimet
Kirjallisuus
kirjapaino
kirjasto
kirjat
kirkko
kirkot
kirsikka
kirvat
Kirves
kissat
kitara
kitkeminen
kivi
klarinetti
koirat
koivupuu
kojeet
kokoonpanot
kola
koneet
konsertit
konsertto
konvarit
Korea
korkeakulttuuri
korot
korppi
korut
kotitalous
kotka
koulu
koulumuistot
kouluruoka
Kreikka
Kristiinankaupunki
kromosomi
kubismi
kukat
kukko
kulttuuri
kulttuuripääkaupunki
kuningas
kuninkaalliset
kuninkaat
kunnanvaltuusto
kunnat
kunta
kuntauudistus
kuntoilu
Kuopio
kuorolaulu
kuu
Kuuba
kuukaudet
kuulapelit
kuulo
kuulustelu
Kuusi
kuutamo
kuva-arvoitus
kuvaamataito
kuvankäsittely
kuvanveisto
kuvataide
Kvagga
kylpylä
kylätapahtumat
kyntö
kynät
kypärä
kyykkä
käki
kännykät
käpy
käsiteollisuus
käsityöt
käytännön opetukset
käännökset
laboratorio
Lada
lahjat
laivat
lakana
lammas
lampaat
lamppu
lamput
lapio
lasi
lasinaluset
laskimet
lastuvilla
lauantai
laukka
laulukirjat
Lehdet
Lehdistö
lehtivihreä
leijona
leikit
leipä
leivokset
lenin
lenkkeily
lentokoneet
les fauves. les six
levitteet
Lidl
lied
liettua
liha
lihapullat
liikenne
Liisa ihmemaassa
liiteri
Limburg
linja-auto
linnut
lintu
lintulauta
lippu
lipputanko
liputus
listat
loimi
lokakuu
loma
Loppiainen
lotto
louhos
lukio
lumi
lumicola
lumipallo
lumityöt
luolat
luonto
Luostari
luumut
luvaton ase
lyhenteet
lyijykynä
lämmitys
lämpötila
lääketiede
lääkkeet
lääkärit
Lönnrot
löytöretket
maahanmuuttaja
maailmankansalainen
maailmanloppu
maakuntalaulut
maaliskuu
maantieto
maapähkinä
maaseutu
maat
maatalous
Mainila
mainokset
maisema
maisemat
makkara
Mannerheim
Mannheim
margariini
Marilyn
marjat
Marketti
marraskuu
marssi
marssimusiikki
Marty Wilde
matematiikka
matkailu
matkakertomuksia
Matkus
matonpesu
matto
mausteet
media
meemi
meetwursti
mekaaninen musiikki
Meksiko
melodraama
meri
meripihka
merkit
merkkipäivät
messut
metronomi
metsästys
midi
mietelause
Mikkeli
Mikki Hiiri
mikrofoni
missit
mitalit
mmm
monot
moottoripyörät
mopot
Moskvitsh
Moskvitsh 407
Mozart
muisti
muisto
muistomerkit
munakas
muoti
muoviesineet
murre
murteet
museot
musiikki
musiikki. dallapé
musiikkitermit
musta makkara
mustarastas
myrsky
myötähäpeä
mäenlasku
Mäki
mäkihyppy
mänty
mökki
naakat
naakka
naisten viikko
naru
Nasta-kerho
nato
naulat
nelikenttä
Neuvostoliitto
New Mexico
nigerian kirjeet
niitit
niksit
nimenkirjoitus
nimet
nimipäivät
nobelpalkinnot
Nokia
nokkahuilu
Norja
Nostalgia
novellit
nuket
numerot
Nummisuutarit
nuohous
nuotit
nuottikirjoitus
nurmikko
nypyt
nyrkkitöny
näppäimistö
näytelmät
oboe
Okapi
Olavi
Olavi Virta
olut
olympialaiset
omaishoitaja
omaishoito
omena
omenapuut
Ooppera
oopperalaulajat
op-taide
oppikoulu
orava
orvokki
osavaltiot
paavi
Pacius
paikkakunnat
paimenet
paita
pakkanen
pakkoruotsi
Palestiina
palindromit
palloilulajit
pankki
paraati
parkkiautomaatit
partikkelit
partiointi
passi
pasta
Pat Boone
patsaat
pehmusteet
peippo
peltikatto
penkinpainajaiset
penkkarit
Pennsylvania
pensasaita
perhoset
perinne
perjantai
perspektiivi
peruna
peruskoulu
peräkärry
petaaminen
philosophy
piano
Picasso
piccolohuilu
pienoismallit
pihamaa
pihlajat
piippu
piirakka
pikkujoulu
pilvet
piste
pizzat
pokeri
poliisit
politiikka
polkka
polkupyörä
polttopuut
pommit
pop
Porilaisten marssi
pormestarit
poro
portteri
Portugali
posti
postimerkit
postmodernismi
potkukelkka
potkuri
Poulenc
prekessio
presidentinvaalit
presidentit
Preussi
prinsessa
prinssi
projektit
propelli
prosentti
prosenttiyksikkö
psykologia
puhallinmusiikki
puhaltimet
puhe
punkit
Puola
puolueet
puolukka
puolustusvoimat
purjo
purkkakuvat
Putin
puu
puuhevonen
puulajit
puupuhaltimet
puut
puutarhan hoito
puuteollisuus
puutyöt
puuveistos
pyykinpesu
pyöräily
pähkinä
päiväkirjamerkintöjä
päivämäärät
päiväntasaus
päähineet
pääministeri
pääsiäinen
pöllö
Quest
raamattu
radio
radio-ohjelmat
radioamatöörit
ragtime
raha
rakkaus
ralli
Rampal
Ranska
ranta
rautatiet
ravintola
ravit
ravut
Reg Owen
reino
renessanssi
renkaat
revolveri
Rick Nelson
ristiäiset
risusavotta
risut
ritarit
robotti
rock and roll
rokotus
romantiikka
Rooma
rovio
ruhr
ruis
Runeberg
runous
ruohonleikkuu
ruoka
ruokinta
Ruostumaton teräs
Ruotsi
ruotsin kieli
rusakko
ruska
rusketus
Russ Conway
ruusut
ruuvit
saappaanheitto
Saarenmaa
saarni
Sacha Distel
sade
sadut
sahapukki
sahatavara
sahaus
Saimaa
saippua
sairaala
sairaanhoito
sairaudet
sairaus
saksa
saksofoni
Salaatti
salakirjoitus
salami
salamurhat
salapoliisit
samba
sammakot
sananlaskut
sanaristikot
sanat
sandaalit
sanoitukset
sarjakuva
sarjakuvat
Sarkasmi
satelliitit
satelliitti
sattumuksia
sauna
Savo
savupiiput
Schleusingen
Schumann
Scifi
Seitsemän veljestä
sekalaista
selfie
sello
selluloosateollisuus
sementti
seteli
shoppailu
sibelius
sienitaudit
signac
siili
siilit
sijamuodot
sika
sillat
silmu
siluetti
sinappi
singapore
Sipilä
sipuli
sireeni
sirkus
sisävesimatkailu
skandaalit
skotlanti
snapsi
Snellman
Soisalo
soittimet
soitto
soittokeikat
sokeri
solmio
sommittelu
sormihyrrä
sosiaalinen media
sota
sotaväki
sote
sotilaat
Spike Jones
Spitfire
Sputnik
steppi
stride
suihkuhävittäjä
sukellusveneet
sukkahousut
sukkanauha
sukset
sukulaiset
sukututkimus
sulttaani
sumu
suojautuminen
suola
suolisto
suomenkieli
Suomi
Suonenjoki
surrealismi
suudelmat
suvivirsi
Sven Tuuva
syksy
syltty
sylvester
syntymäpäivät
syyskuu
syöpä
sä-passiivi
sädehoito
sähkö
sävellajit
säveltäjät
Säynätsalo
sää
säätila
taide
taidemuseo
Taiga
taistelut
taitto
takki
talouspolitiikka
talvi
talvirenkaat
talvisota
tammikuu
Tampere
tango
Tanska
tanssi
tanssimusiikki
tapahtumat
tarvikkeet
tasa-arvo
tatar
tattari
taudit
tavat
teatteri
Ted Herold
tee
teekutsut
tehtäviä
Teiniliitto
teiniyhdistys
teippi
tekniikka
tekokuu
tekstinkäsittely
teleportaatio
televisio
teltta
tenori
tenorisaksofoni
tervapääskyt
terveydenhuolto
terveys
terveysjuoma
Texas
The Beatles
The Belmonts
The Impalas
The Platters
tienpito
tietokilpailu
tietokirjat
tietokoneet
tietokonemusiikki
tietovuoto
tievalaistus
titus
toivotut
tonttu
Topelius
torkkupeitto
torvisoitto
tositeevee
toukokuu
traktorit
Trinidad
trumpetti
Tsaikovski
tsekki
Tukholma
tuli
tulipalot
tulitaide
tulitikkuetiketit
tulitikut
tulivuoret
tuohi
tupakka
tuppi
Turkin sota
Turkki
turkkilaiset
Turku
turve
tutkimusmatkat
tuttavat
tuuba
tuuli
TV
tv-ohjelmat
twist
Twitter
tyrni
tyylisuunnat
työkalut
työkalut. lumilapio
tähtitiede
täi
UFO
uinti
UK
ukkonen
Ukraina
ukulele
ulko-ovi
ulkomaalaiset
ulkomaat
unet
upseerit
urbaani sanakirja
urheilu
urheiluautot
urut
USA
uskonnolliset tilaisuudet
uskonnot
uuni
uusi vuosi
uuspeili
uutiset
vaa'at
vaahtera
vaakuna
vaakunat
vaalit
vaatetus
vaatteet
Valamo
valelääkärit
valetta
valkosipuli
vallankumous
valo
valokuvat
valokuvaus
valot
valssi
valtion laitokset
vanhojen vitsien tuunaus
vanhukset
vapaaehtoiset
vappu
Varkaus
varpaat
varuskunnat
vegaani
veivit
Venus
Venäjä
venäläinen musiikki
verikoe
vesi
vessapaperi
vetypommi
Vietnam
View-Master
vihannekset
viidakko
viihde
viikingit
viikonpäivät
viili
viina
viini
villi länsi
villieläimet
virka
virkamies
virkatie
viro
virret
visailut
vitamiini
viulu
Vivaldi
Vladimir Serov
vodka
voi
voiteluöljy
Volter Kilpi
vuodenajat
vuodet
vuosijuhlat
välimerkit
väriperspektiivi
värit
värityskirja
Wilbert Harrison
ydinsäteily
yhdydsanat
yhteislaulu
ylikonstaapeli
ylinopeus
ystävyys
ystävyyskunnat
ystävänpäivä
Yves Rocher
äänet
äänite
öljy
öljy-yhtiöt
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi.