Rahmaninovista siirrymme sitten Franz Listzstsziin. Unkarialainen rapsodia numero kaksi. Muistaakseni se oli O. Romanowski, joka eräässä Sibelius-Akatemiassa järjestetyssä seminaarissa käytti flyygelistä määritelmää "Steinwayn poikien niittokone".
Tässä on kumminkin pianoborge paremminkin kuin pianoforte.
6 kommenttia:
Heh.
Mikäs, meneehän se noinkin :D:D:D
-60- luvullahan tehtiin kaikkea aleatoriikkaa, joka välillä meni hupaisaksikin.
Jossain konsertissa niittokoneesta oli kuulemma sahattu jalka moottorisahalla poikki, ja esittäjä sipaisi vahingossa jalkaansa samaisella ketjuvempeleellä.
Muuan paikalla ollut oli kuulemma miettinyt, että mahtoiko esittäjän karjahdus ja veriroiskeet kuulua performanssiin myös.
Joka tapauksessa hieno pätkä!
Taisi olla tuo mainitsemasi zibale John Cagen käsialaa - näin muistelen. Cagen 4'33"-sävellystä olisin minäkin valmis esittämään - ihan millä vehkeellä vain, vaikka se onkin alunperin pianolle.
Jatsin poljennosta puhuttaessa kaikkien piccolohuilunsoittajien unelmaperformanssi on laskeutua helikopterilla keskelle stadionia, joka on täynnä puhaltajia kaiken sorttisia. Sitten piccolisti aloittaa Bobby Timmonsin kappaleen "Moanin". - Evry morning finds me moanin...
Tässä Moanin urkutaiteilija J. Smithin esittämänä:
http://www.youtube.com/watch?v=aYosYlqiBOk
Tässä Cagen neljä- ja puoliminuuttinen:
http://www.youtube.com/watch?v=HypmW4Yd7SY
Ihan lupaa kysymättä linkitin sinut hyvänä plokina. Anteeks nyt vaan..
Kiitos vaan, Polgara, Vincentille terkkuja.
J. Smith antaa hamusille kyytiä ihan kiitettävästi. Aika moni instrumenttia soittanut tuntuisi olevan hänelle velkaa...
Minulla ei keikka-aikoinani ollut hamusia, soittokaverit kiroilivat jo suomalaisvalmisteisen siniaaltovempeleen ja leslien kanneksimista siinä määrin, että siirryin syntetisaattoreihin.
Cagen juttu ei taida enää tänä päivänä toimia samalla tavoin kuin sanotaanko vaikka kantaesityksessä.
Minä voisin kanssa mennä esittämään sen vaikka Carnegie Halliin.
Lähetä kommentti