Palestiina

Syksyllä 1929 kirjoitti tohtori Aapeli Saarisalo Suomen Kuvalehdessä seuraavaa:

"Kuten lehdistä on viime aikoina nähty, arabialaiset suhtautuvat hyvinkin vihamielisesti siionistiseen maanviljelyssiirtolaisuuteen. Nousee kysymys, miten juutalaiset ovat käytännössä järjestäneet niitten kaikkien syrjäisten siirtolaiskyliensä itsepuolustuksen, joiden apuna eivät Englannin joukot sotatilassakaan ehdi olla, saati sitten rauhantilassa niitä jokapäiväisiä kahnauksia vartioimassa, joita pakostakin syntyy vihamielisten naapurien kesken. Juutalaisia asutuksia on erillään noin 140 eteläisen erämaan liepeiltä aina Libanonin vuorimaiden reunaharjanteille saakka. Ennen maailmansotaa, turkkilaisvallan aikana, Palestiina oli niin huonosti hallittua, että syntyvät siirtolat saivat kokonaan itse huolehtia puolustuksestaan. Suhteessa arabialaisiin juutalaiset ovat alusta alkaen asettuneet rauhan kannalle kilpaillakseen pelto- ja puutarhatyössä eikä sotarintamalla. Niinpä he vuoteen 1908 asti käyttivät palkattuja ei-juutalaisia vartijoita (enimmäkseen ristiriidan ulkopuolella olevia murjaaneja ynnä tsherkessejä) saadakseen viljelyksensä ja asuntonsa suojelluiksi väijyviltä ryöstäjiltä. Mutta ajan mittan Galileassa syntyi aate omasta juutalaisesta suojelujärjestöstä, varsinkin kun viime aikoina perustettuihin siirtoloihin ei ole enää rakennettu ympärysmuuria ampuma-aukkoineen.

Retkeillessäni yhdeksän kuukautta yhteensä eri vuosina olen tehnyt sen havainnon että juutalaisten ja arabialaisten suhde maaseudulla olisi pikemmin sovintoon päin, verrattuna sodanjälkeisten vuosien kysymykseen. Mutta maaseutu ei pääse rauhoittumaan, kun kaupungeista muhamettilaisten johtomiehet yhäti jatkavat kiihoitustyötä, ja kristityt arabialaiset ovat jos mahdollista vieläkin kiihkoisempia (katoliset nim.). Hämmästyinpä kerran, kun kysyin juutalaiselta arvostelua katolisista munkeista ja heidän suurista lähetyskouluistaan: 'Mitä ajattelette heistä?' - 'Ne ovat siionismin edistäjiä. Sillä ne kasvattavat suuret joukot arabialaisen peltoväestön lapsia ilmaiseksi kouluissansa kaupunkilaishengessä hienoiksi herroiksi, jotka eivät enää koske turpeeseen, vaan muuttavat siirtomaihin seikkailemaan, ja maa jää täällä siionisteille.'

Tässä julkaistu kuva riihitantereen murhapoltosta on myös luonteenomaisen selostettava. Siinä on auringonlaskussa palamassa Jordanin syvänteessä sijaitseva siirtolan viljavarasto, vielä puimaton. (Siirtolan nimi merkitsee 'Herran sota'.) Tulipatsaan vasemmalla puolella näkyy siirtolakatu taloriveineen ja puutarhoineen. Kun kaukaa vuorilla retkeilin, tapasin kaksi arabialaista kristittyä pyssyniekkaa, jotka iloiten hymyilivät minulle (heidän mielestään juutalaiselle) siitä, että taas oli saatu muutaman kymmenen juutalaisen perheen vuosielo 'korjatuksi'.

Eivät ne syrjäisten retkeilyseutujeni arabialaiset luonnollisesti ole voineet tehdä erotusta suomalaisen ja juutalaisen välillä, heidän päähänsä mahtuu vain arabialainen ja juutalainen. Niinpä sain tämän kesän alussakin kerran pienen kiven selkääni ja toisella kertaa tropiikkikypärääni. Jos sitävastoin voin näyttää toteen, etten ole juutalainen, sain kylissä mitä parhaimman vastaanoton. Passin virkaa toimitti tavallisesti mukanaoleva kristillisten kirjojen varasto, josta lukutaitoiset kykenivät ymmärtämään minut kristityksi. Kristittyä nim. suvaitaan paljon mieluummin kuin juutalaista, sillä kyseessä on enemmän kansallisuus kuin uskonto. Vaikeampaa oli saada erämaan lukutaidottomia paimenia ymmärtämään edes virallista passia.

Lisäksi saan hiukan selostaa 'Lasten siirtolan' kuvaa. Siirtolan maa- ja puutarhatyöt suorittavat yksinomaan ne orvot lapset, jotka on sinne sijoitettu Ukrainan vainojen jälkeen, niiden verilöylyjen, jotka Denikinin aikoina pantiin toimeen. Ajattelen semmoisia lapsia, jotka Venäjän ajoilta ovat saaneet perinnöksi hysteerisiä taipumuksia ja jotka nyt taas saavat Luvatussa maassansakin tuntea taistelua. Siirtola on rakennettu aivan Uuden Testamentin Nainin lähelle.

Lopuksi saan mainita, että enemmän kuin 'itkumuurin asia' on nykyiseen jännittyneeseen tilanteeseen vaikuttanut arabialaisten puolelta n.s. nuorsyyrialaisen kansallisliikkeen herääminen ja juutalaisten puolelta siionistien siirtolaisuusmenetelmien äsken tapahtunut uusinta. Uusi 'Jewish Agency'-järjestö osoittaa enemmän valtiolliskansallista luonnetta kuin tähänastinen 'The Zionist Executive', mutta näiden työmenetelmien ja periaatteiden tarkempi vertailu ei mahdu tämän esityksen puitteisiin.