Mutta ei se mitään, puille voi antaa haleja aina tarvittaessa. Kuvassa on pihassamme kohoava lehtikuusi. Lehtikuusen halaaminen on erityisen voimauttavaa, varsinkin tuommoisen, jonka ympärysmitta rinnankorkeudelta on 209 cm.
Laitoin kameran jalustalle 20 sekunnin aikalaukaisulle, ja riensin halaamaan. Mystinen ja vähän pelottavakin asia tapahtui: Kuvassa oikeaan käteen ilmaantui harmaanruskea hihansuu. Ylläni oli kuitenkin lyhythihainen sininen paita, joka ei paksun puun takaa voinut näkyä mitenkään...
9 kommenttia:
Hyvä poikkilajiahdistelija kariav
Se on ranteeseen tarrautuva arbopoliisi, joka oitis puuttuu epälajinomaiseen luvattomaan lähentelyyn ja lääppimiseen ...
Vai oliko lupa tullut kysyttyä ?
Entä saatua ??
Luvanvaraisuus yhteiskunnassamme on tietysti huomioonotettava ja niin must. Saattaa olla, että tässä nimenomaisessa tapauksessa käytänteissä oli hiukan tulkinnanvaraisuutta, varsinkin osapuolten kommunikoinnin kesken.
Heikki Klemetin lyriikan mukaan voi "kuulla kummultansa sun kuusiesi kuiskintaa". Lehtikuusi lienee kuitenkin eri laji, kuin pohjalaisen kulttuurihenkilön kuvailema. Kuoppaa tässä ei ole myöskään vielä kaivettu - kummusta puhumattakaan.
Meinasin olla lukematta... Olin juuri jotain etsiessäni joutunut juttusivulle jossa vilisivät äitylit, paitulit ja jaxuhalit, ja niitä pursusi sitten ihan riittävästi puolisokeutumisen edestä. :)
Tarkka pitää aina olla: "kuiskinaa" eikä "kuiskintaa".
Tässä on kumminkin äxä korvattu kansallisimmilla kirjaimilla.
kavi
Einollapa ne ois vielä korvat tuonnii puunrungon takkaa näkyneet!
ps
X:stä puheenollen: Voksin äksän mie oon korvannu!, heh, jo ajat ammoin ks:llä.
Einopa olkii Leppävirran ulukomaelta syntysin, paksujen puihen pitäjästä, vaikka oravannahkanipun kunnassa moppoil myöhemmin.
Hyvä jaccuvaeci
Lehtikuusi se onkin erikoinen puu. Ei kelpaa polttopuuksi, piiput nokeaapi.
Ei pysty siihen kirves, ei oikein saha.
Ei lahoa, ei mätäne.
Ihan siis hyödytön on nykykonsumeeraustaloudessa, ellei kuka rakenna purjelaivoja, joihin mastopuuksi sopii.
Tahi rakentele kosteikkoon taloja, jolloin sopii paalutukseen.
Mutta näinä ruokottomina aikoina, kun papit taputtelevat ja jopa suurlähettiläätkin halaavat naisia, pienemmistä puhumattakaan,
näinäpä lopunaikoina hiljaisesti vain nonhumaania kuiskinaa harjoittava lehtikuusi soveltuu rankempaankin arboahisteluun.
Ei se soittele poliisien perään. Ei nostata otsikoita keltaisessa lehdistössä ...
Omatkin kaposet lehdykkänsä poijjes tiputtaa.
Kaksi on asiaa tärkeetä, purjehdus ja musiikki. Kumpaankin lehtikuusi taipuu - mastopuiksi, kuten jo mainittu ja akustisten kitaroiden kansiksi sekä sähköisten umpilankuiksi. Pystyy kirves, pystyy saha tarvittaessa.
Kapeat lehdykkänsä poijes pihassa seisovan auton tuulilasin pyyhkimien väliin ja ilmanottoaukkoihin tiputtaa. Syksymmällä hyvän naamiovärin luo, jotta tarkkasilmäisinkään kurkilaivue ei kohdetta löydä.
Naapurikylän haarukka- ja hylsytehtaalla veivät sota-aikana tavallisia kuusia katolle, ja maalasivat tiiliseiniä valkoläikkäisiksi. Tiltu huuteli radiossa, kuinka turha homma on tuo. Sanoi verstaan paikan kyllä tiedossa olevan.
Lähetä kommentti