Sairasta touhua 1

RaUK:n Tukikomppanian KrH-joukkue. Muutamilla on ampumamerkki, vain kahdella silmälasit.

Aliupseerikoulun oppilas on viikonloppulomalla. Sunnuntaina on aika palata yksikköön. Vaikka sotilaspaikkakunnalle on linnuntietä matkaa vain viisi peninkulmaa, liikkumiseen täytyy kuitenkin hyödyntää maan- ja rautatieverkostoa. Käytännössä matkataan ensin linja-autolla kymmenisen kilometriä, sitten junalla Pieksämäelle, jossa vaihto toiseen junaan. Mikkelin asemalta tuli vielä jollakin keinoin selviytyä muutaman kilometrin päähän uudemmalle varuskunta-alueelle.

Sunnuntaina kuitenkin nousee kuume. Varuskuntaan soitetaan. Kertovat sieltä lähetettävän auton oppilasta noutamaan sairaalaan.

Talvipäivä on pimentynyt, ja ambulanssia odotellaan. Pihaan saapuu Volvo PV 544 Duett, armeijanvihreä. Kuljettaja sanoo auton olevan prikaatinkomentajaa hakemassa Jyväskylän Klubilta. Ajetaan kohti Jyväskylää. Auto kääntyy ennen Vaajakoskea Kanavuoren varikolle. Kanavuori on kertomusten mukaan ontoksi louhittu sotilastarvikkeiden, kuten jalkaliinojen ja näkkileivän, säilytystiloiksi. Mikkelistä on paikalla komennuskunta tarvikkeita vartioimassa.

Kyydittävä jätetään kasarmin tupaan. Hänelle kerrotaan kuljettajan noutavan ensin everstin Klubilta, ja sitten lähdettäisiin kohti Mikkeliä. Komennuskunnan sotilaat kurkistelevat ovenraosta punkalla makailevaa potilasta. Kukaan ei uskalla tulla lähemmäs. Sairas avaa ikkunan ja laittaa lunta niskaansa kuvitellen, että sillä keinoin kuume ei laske ennen aikojaan.

Jonkin ajan päästä auto tulee Jyväskylästä. Kuumeinen oppilas kömpii takapenkille ja vetää kättä karvahattuun mutisten jotakin.

- Ajetaanpas sitten ihan rauhassa, eversti virkkaa ja pistää pilliklubin palamaan. Ei tarjoa matkustajalle, mutta sytyttää kuitenkin savukkeensa itse, kuljettaja ei voi ajotoimiensa vuoksi tarjota tulta, Volvo vaatii liukkaalla tiellä tarkkaavaisuutta, ja takapenkin kuumeisella matkustajalla ei ole tulitikkuja. Eräs ylikersantti oli joukolleen opettanut oikean tavan sammuttaa tikku tulen tarjoamisen jälkeen. Sitä ei saa huiskia ja heiluttaa, saatikaan puhaltaa. Oikea tapa on laittaa se etu- ja keskisormen väliin sormenpäihin ja sitten peukalonkynnellä tai -päällä, mikäli kynsi on hyvin lyhyt, näpäyttää kämmenen puolelle esiinpistävää tikun päätä.

Matka sujuu hiljaisuuden vallitessa, saattaa olla, että kuumeinen mies torkahtelee välillä.

Ollaan perillä. - Menkääpäs nyt yksikköönne nukkumaan, eversti sanoo.
- Herra eversti, minulle on varattu paikka varuskuntasairaalassa.
- Jahah, no sinne sitten. Hyvää yötä.
- Hyvää yötä, herra eversti!