Prekessio ja karkuutus

Hyppyvuosi Villissä lännessä. Amerikkalainen karkausvuosikortti, linkattu täältä

"Karkauspäivä, kuka vai mikäkö karkaa, mopoko? Länsimurteissa karkaaminen tarkoittaa hyppäämistä, ja niinpä puukalenterin aikana tappia ei siirrettykään seuraavaan reikään, vaan karkuutettiin paikallaan. Karkauspäivänä naiset saavat kosia, ja jos kosittava antaa rukkaset, hänen pitää antaa myös hamekangas. Englannissa riittää rukkaset tai hanskat."

Noin näyin kirjoittaneeni kahdeksan vuotta sitten, ja huolimatta uudesta hallituksesta, sote-uudistuksesta, maakuntahallinnosta, pakolaisista ja Putinista se pitää edelleen paikkansa.

Kihlasormuksessani on "parasta ennen"- päivämäärä 29.2. Hahaa, hähää! se on viime vuosituhannelta yli neljäkymmentä vuotta sitten, jolloin karkauspäivä oli 24. helmikuuta. Vasta 1990-luvulla Suomi ja Ruotsi uskalsivat siirtyä aikanaan Julius Caesarin määräämästä päivästä samaan muiden sivistysmaiden kanssa. Ei siis liity kohdallani rukkas-hamekangasrituaalien välttelyyn, vaan taloudelliseen ajatteluun kihlajaisvuosipäivien juhlintaa silmälläpitäen. No vitsi, vitsi.

Ajankäyttöön liittyen, tiedättekö, mikä on on hitain käyttökelpoinen ihmisen tekemä esine, joka liikkuu säädetyllä nopeudella? Yhteiskuntasopimus ja sote-uudistus eivät ole esineitä, niitä ei hyväksytä vastaukseksi. No, Wikipedian mukaan se on Jens Olssenin maailmankellon prekessioviisari. Maapallon pystyakselin prekessio tekee yhden kierroksen 25753:ssa vuodessa. Tätä voimme käydä tarkkailemassa Kööpenhaminan raatihuoneessa sijaitsevasta kellosta. Paikallisena asukkaana kävisin huolestuneen näköisenä päivittäin toteamassa viisarin asennon. Jos kellotaulun 360 astetta jaetaan tuolla vuosimäärällä, saadaan 0,0139789539082825 astetta, jonka verran viisari vuodessa värähtää. Jos taas vuosimäärä jaetaan kellotaulun 360 sekunnilla, sekuntia kohti tarvitaan 71,53611111111111 vuotta. Prekessio vaikuttaa meihin kaikkiin, halusimmepa sitä tai emme, ja miksi emme haluaisi; aina kierroksen täyttyessä on juhlahetki paikallaan.