Joissakin orkestrointiohjeissa sanotaan, että yksi klarinetti voi äänellisesti kuuluvuudessa vastata viittätoista viulua. Tuossa näyttäisi eri kokoisia klaneetteja olevan nelisenkymmentä, möreimpänä yli kaksimetrinen kontrabasso.
Ruotsalainen åå on kolmanneksi viimeinen aakkostemme kirjain. Norjan kansallismusiikkia, säv G, san I. tässä soitetaan tunnistettavasti, vaikka jollain nuorella musiikkileiriläisellä kesken kaiken loppudiminuendossa soitin vingahtaakin, kun äänen synnyttävä bambun pala jänskättämisen vuoksi pääsee väärille vibraatioille, mutta ei se mitään, me voimme kappaleen tunnistettuamme huudahtaa suomenruotsiksi kyseessä olevan kuolevan henkilön nimen ja heti perään oivallusta kuvaavan sanan. Mutta kuinkapa se sanotaan? Toisessa sanassa konsonantin kahdentaminen ei ole näköjään onneksi pakollista (KVG).
9 kommenttia:
kavi
- Å, ÅÅ! huokaan minä, mussiikiton Keaton taikka ennemminkin hänen kollegansa Åke LekÅ Lindman.
Otapa se Kansakuntain Kirjaviisaus esille, ja katso hakusanasta N, Norja, ja sieltä kaikki Iillä alkavat. Iillä alkavan kaveri G on ensinmainitun kirjoittaman teoksen sävelten maailmaan saattanut. Tässä katkelmassa kerrotaan, kuinka päähenkilön äet kuoloo. - Vanaema on surnut, kuten lahdentakaiset räägivät.
Suomeksi vastaus tehtävään kuuluisi: [mutsin nimi], aha. Mutta koska on ruotsin Å:sta kyse, palindromi muodostuu ruotsiksi.
Lyhin muoto voisi olla ÅSA, SÅ!
Jaså! Katsoin joltakin ruotsalaiselta nuorisopalstalta, jossa joku kysyi, onko se jasså vai jaså. "Man säger jasså, men skriver jaså.", oli yksi vastaus - yhtä ässää pitivät kaikki oikeampana. Siispä tässä Peerin äipän tapauksessa: "Åsa?... Jaså."
Karit
KR:llä kotkieletu, vaan ootanpa Kavin perjantaita: eiköhän Öllölästä kajaha! :)
Hyvä norjalaisvitsinvääntöväki
Kovin tunteetonta sakkia nuo norskit !
Tulee mieleen vanha suomalaisteinivitsi:
No: Teinitytön lemmikki, Paija-koira oli jäänyt auton alle ja oikaissut koipensa.
Perheenäiti tästä vakavamielisesti tyttärelleen tiedotti.
No, tyttö ei ollut millänsäkään.
Illansuussa kyseli sitten huolissaan, jotta missä Paija oikein on.
No, äiti siihen, että kerroinhan minä, että Paija on kuollut !
Tyttö nieleskeli hetken järkytystään.
Loihe sitten lausumaan: Mä luulin, et sä sanoit et faija.
Aattelitko, jotta on Öllölässä löllö. Suahan nähä toenperrään.
kavi
Löllö isolla kirjaimella on sukunimi.
Santeri Löllö, Juuan Jänne, oli kova hiihtonimi P-Karjalassa ennen vanhaan.
Löllön Santtu oli Puijolla vuonna 1949, kuten tästä näemme.
Lähetä kommentti