Kirjan sivukooksi sovitaan B5, jota on kohtalaisen mukava pitää sängyssäkin luettaessa. Koska sivuja on kaavailtu tulevan vain 208, teos ei ole niin paksu, että vahingoittaisi lukijaa pudotessaan käsistä tämän nukahtaessa.
Kirjoittajalle on annettu taittotyötä helpottavia ohjeita. - Teksti yhteen pötkyyn rtf-muodossa; ei siis rivinvaihtoja eikä tavuviivoja, taulukoiden välit tabulaattorilla eikä usealla peräkkäisellä välilyönnillä. Kuvat mieluiten paperisina taittajan skannattaviksi tai tiff-muodossa, resoluutio vähintään 300 dpi.
Kirjoittaja tuo aikaansaannoksensa taittajalle muistitikun nokassa. Käy ilmi, että teksti on kirjoitettu yhteen pötkyyn. Pituutta on runsaan kahdensadan sivun verran. Taittaja pyytää kirjoittajaa pilkkomaan tekstin luvun mittaisiksi tiedostoiksi, joita on helpompi käsitellä kuvia, otsikoita, taulukoita ja tekstikehyksiä lisättäessä. Lukujen loppuun voidaan liittää uusia sivuja tarvittaessa, ilman, että koko teksti heilahtaa eteenpäin sivulta toiselle.
Taittaja laatii taitto-ohjelmalla malliaukeaman marginaaleineen ja lisää sivujen keskelle alareunaan sivunumeromerkin. Ikääntyneellä ohjelmalla toimittaessa numerointi alkaa sivulta 1 eli ensimmäiseltä alkulehdeltä. Alkulehtien numerot on kätevintä peittää pienellä sivunvärisellä neliöllä, ja ensimmäinen näkyviin jäävä numero on tällä kertaa 7.
Seuraavaksi määritellään tyylit teksteille ja otsikoille. Rivivälit, otsikoiden etäisyydet ennen ja jälkeen tekstin sekä välistykset ja leski- ja orporivit saavat määreensä.
Taittaja on lukioaikanaan käynyt alueellisen sanomalehden latomossa teinikunnan lehden päätoimittajan ominaisuudessa. Latomossa oli kuuma, sula kirjasinmetalli muotoutui tekstiksi latomakoneessa. Nykytekniikalla taitto ja ladonta tapahtuvat käytännössä samalla kertaa. Muutama vuosi sitten taitto tehtiin tulostamalla teksti paperiliuskoille ja sitten leikkaamalla ja liimaamalla sivuksi, joka kuvattiin ja painettiin.
Taittaja on leikkaa ja liimaa-kaudella käynyt kirjapainossa erään lehtikonserniin kuuluvan lehden päätoimittajan kanssa. Päätoimittaja ryhtyi neuvomaan tekstinasettelussa, jolloin sikäläinen taittaja murahti, että ei täällä ennenkään päätoimittajat ole käyneet neuvomassa, johon päätoimittaja totesi: - Ja sen kyllä huomaa.
Strömsö-ohjelmassa esiteltiin painotekniikkaa perunan avulla. Perunapaino on kansakoulusta tuttu asia taittajallekin, vai olikohan se sittenkään koulusta, koska mielikuva lapsuudesta on, että ruoka oli syömistä varten. Maailman hauskimmaksi mieheksi valittu suomalainen Leikola kertoi amerikkalaisessa maailman hauskin ihminen-kilpailussa, kuinka hänetkin (joka toki ei ole ikänsä puolesta kansakoulua käynyt (lat. huom.)) oli kotona opetettu syömään kiltisti kaikki, koska Afrikan lapsilla ei ole ruokaa. Koomikko mietiskeli, kuinka hänen isohko vatsansa on auttanut Afrikan tilannetta.
Pälkäneellä asusteli Ison Vihan aikaan kirjanpainaja Taneli Medelplan, joka latoma- ja tietokoneiden puutteen takia kaiversi puuhun teoksen nimeltä: "Lasten Paras Tawara, elli ABC-Kirja, joca on suuren tarpeen tähden leicattu Puuhun ja Pälkänen Seurakunnan Saarnamiesten toimituxen cautta, Prändätty Pälkänellä Daniel Medelplanilda Tauralan Kylässä 1719".
Valitettavasti peruna tuli Suomeen vasta hiukan myöhemmin, joten Taneli ei sitä vielä päässyt kokeilemaan. Pottutekniikalla olisi voitu käyttää irtokirjasimia, joka olisi varmaankin nopeuttanut työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti