Edellisessä tekstissä puhuttiin mm. saksalaisista postimerkeistä. Nyt puhutaan rahasta. Kerroin, että en ymmärrä filateliasta paljoakaan, ja voin sanoa. että rahankeräilystä vielä vähemmän. Tuntuu, että kaikki menee, mikä tulee.
Alla on kaksi rahaa, joita en ole saanut vielä menemään, ja luulenpa, että jos Berliinin Valtakunnanpankkidirektorioon astelisi ylemmän setelin kera, siitä tuskin 50000 markkaa, joka viimeisimmän saksanmarkan kurssin mukaan olisi 16666,66 euroa, maksettaisiin. Ruhrin alueen miehitys 1920-luvun alussa johti osaltaan nollien lisäämiseen paperirahoihin.
Seuraavana on Itävalta-Unkarin seteli vuodelta 1902. Keisarikunta hajosi aikanaan ja maasta ryhdyttiin käyttämään parin vuoden ajan nimitystä Deutsches Österreich, joka nimi on punaisella leimattu setelin toiselle puolelle. Rahan kääntöpuoli on samanlainen, leima puuttuu. Itävaltalainen korpraali sitten järjesteli Saksan ja Itävallan raha- ja muitakin asioita.
Seuraava seteli on suunniteltu kansainväliseen käyttöön sitten kun kaikki kansat ovat veljeksiä keskenään. Arabiaksi ja liekö kiinaksikin on yhdistymiskehoite painettu. Historian kulku johti meidät kuitenkin toisennimisen yhteisrahan käyttäjiksi; ehkäpä parempi on niin. Kiina, Arabimaat ja Venäjä vielä muutamien muiden maiden kera ovat vielä siitä erillään.
Lopuksi vielä Kummeli-kysymys: - Mikä maa oli valmis maksamaan vaadittaessa tästä setelistä 25 senttiä? No, maailman virallisen
kultakantaluettelon mukaan Kanadan valtiolla on 3,4 tonnia kultaa, joka vastaa 0,2% sen valuuttavarannosta. Vuonna 1923 olisi valtionpankin kultavarastonhoitaja raapaissut sveitsiläisellä linkkuveitsellä setelin esittäjälle pienen lastun harkosta.
2 kommenttia:
Juha: Vaan minulla on Zimbabwen rahaa miljardikaupalla. Sain kirjekuoressa, en meilissä.
Suomen kannattaisi liittyä Afrikan Unioniin. Rahaa on siellä paljon, minullekin on tarjottu monesta valtiosta jo suuria summia; äkkiäkös Nigeria ja muut Kreikan pelastaisivat.
Lähetä kommentti