Leikkauksista puhutaan koetettaessa saada hallituksen hallittua rakennemuutosta aikaiseksi. Eilen oli meillä vuorossa aita, tänään nurmikko. Huomenna siirrytään itään, Joen kaupunkiin (Joe's Mouth in English) valmistelemaan lauantaista suomalais-saksalaisen joukon etenemistä rajan yli ja edelleen maihinnousua Laatokan saarelle. Tuliaisiksi pitänee ostaa leikattua konjakkia.
Venäjän puolella olen käynyt viimeksi ja ainoan kerran vuonna 1975. Kohde oli tuolloin Leningrad-niminen kaupunki ja seurueena valvottavia keskikoulun viidesluokkalaisia.
Isäni vieraili naapurimaassa vuosien 1939-1944 välisenä aikana. Ryhmäviisumianomusta ei tuolloin tarvinnut täyttää. Jos tuon ajan kävijöitä nykyään vielä rajan takana vierailee, pitääköhän kaavakkeeseen edellisen käyntikerran tarkoitukseksi merkitä työmatka?
2 kommenttia:
kav
varokaa: Sortavala on tosi nuhruinen kaupunki!
Piipahtakaa Petroskoissa: yleiskuva on päinvastainen. Miellyttävä.
Venäjä on siis mahottoman monimuotoinen.
ps niille eulenspiegeleillesi terveisiä: Viel Grüsse! oder Paljon Ryssiä! ;)
Tässä ratekiaa suunnittelen Kimmelin aulan lasikopissa.
Suomalais-saksalainen puolijoukkue nousee ajoneuvoon huomissa-aamuna klo 6.30 ja maihinnousu Valamoon tapahtuu puolenpäivän jälkeen. siellä kuuntelemme munkkimusiikia ja nautimme kaalipiirakkaa teen kera. Sitä ennen tänään illalla kaupunti tarjoaa iltasta ja mainihtemas lippulakkimiehen (ER)orkesterin musiikkia ilosessa suaressa ja seurassa.
Tuossa kopin seinällä on kuva, kun tasavallan presidentti TH puhuttelloo hotellin johtajaa muakuntamatkallaan vuonna 2004.
Lähetä kommentti