Viimeisiä sanoja

Netistä löytyy mm. sarjamurhaajien, poliitikkojen, marttyyrien ja muiden julkimoiden viimeisiä lausahduksia, joko todenperäisiä tai sitten ei.

Tällä kertaa paneudumme kuitenkin kauno- ja muunkin kirjallisuuden syövereihin.

Kaunokirjallisuus on terminä jotenkin vanhahtava. Kaunoluistelukin muutettiin taitoluisteluksi sen jälkeen, kun toimitusjohtaja Pasanen Pertti kiinnitti siihen huomiota talk-showssaan televisiossa. Hänhän lanseerasi tuolloin käsitteen "rumaluistelu" kaunon vastakohdaksi. Pohdiskelunsa jälkeen hän päätyi rämillä rullilla suoritettavaan ryhmäliikuntaan, eli lyhyesti ryhmärämärullarumaluisteluun.

Kaunokirjallisuus käsitetään usein tietokirjallisuuden vastakohtana. Pasasen logiikalla jälkimmäinen voisi olla siten rumakirjallisuutta. Rumuutta siinä tietysti esiintyy, mutta niin myös kauno-osastossa.

Selkeää olisikin, jos kaunokirjallisuus muutettaisiin taitokirjallisuudeksi, tietysti sillä varauksella, että poliittinen raati jättäisi kaikkein räikeimmät postmodernismin tuotteet rumakirjallisuusgenreen.

Mitenkä tämä sitten liittyy viimeisiin sanoihin?

No siten, että hyllystä, jonka osaa kuva esittää on poimittu 13 kirjaa. Jokaisesta niistä on otettu viimeinen sana. Lukija voi arvata, mikä sana on minkin kirjan viimeinen. "Minkin kirja" ilmaus ei liity Mariin eikä muuhunkaan turkisalaan.

Sanat ovat:

- menestykseen
- Esterin
- sinulle
- tietä
- povessa
- olemassakaan
- 2050
- tasapinnaksi
- tulevaisuuteen
- ikävä
- veljensä
- tulevaisuus
- Amen

Kirjat ovat:

- Haanpää, Noitaympyrä
- Salinger, Sieppari ruispellossa
- Canth, Köyhää kansaa
- Hitler, Taisteluni
- useita kirj., Raamattu
- Orwell, Vuonna 1984
- Waltari, Mikael Hakim
- Huovinen, Rauhanpiippu
- Mannerheim, Muistelmat
- Sillanpää, Ihmisiä suviyössä
- Kafka, Erään koiran tutkimuksia
- Tolstoi, Ylösnousemus
- Topelius, Välskärin kertomuksia

Vuoden 1957 Mitä Missä Milloin-kirjassa, jota olen muutamassa 50-lukua käsittelevässä jutussani tarkastellut, on kirjallisuusosastossa lueteltu kotikirjaston perusteoksia. Tärkeimmät MMM:n mukaan ovat Raamattu, Virsikirja, Katekismus ja Seitsemän veljestä. Ei niinkään postmoderni kokoelma. Viimeksi mainittu tosin antaa prof. Ahlqvistin mielestä Suomen kansasta väärän ja valheellisen kuvan.