Paitsi nauloja, artikkelissa käsitellään myös ruuveja ja niittejä, eli kaikkea sitä, mikä kuuluu instituutin alaan.
Ensimmäisessä kuvassa on esitelty eri naulatyyppejä, kaikkia niitä olen käyttänyt, paitsi kaksikantaista ja kaksikärkistä, jonka funktiota en nyt ainakaan tällä istumalla täysin tajua. Kuvan staple, eli suomeksi aspi tai määly on tuttu lapsuuden aspiritsasodista, joissa hyvästä yrityksestä huolimatta emme saaneet keneltäkään silmää puhki. Barbed wire, eli partalanka, eli piikkilanka on mainittu aspilla kiinnitettävän puiseen tolppaan.
Aspiritsa, voisi olla nimensä puolesta kreikkalainen ruokalaji tai rukoushetki, taivutettiin rautalangasta ja varustettiin tavallisilla toimistokäyttöön tuotetuilla kumirenksuilla, pyörän sisäkumi ei olisi siinä toiminut. Loppu rautalanka pätkittiin parin kolmen sentin paloiksi ja taivutettiin u:n muotoisiksi ammuksiksi.
Toinen kuva esittää ruuveja. Brittein saaristossa 1960-luvulla ollessamme ns. kieliharjoittelussa eräässä Billy Butlinin lomakeskuksessa ostimme ruuveja ja pultteja "bolts and nuts" rautakaupasta. Meitä oli kolme majoitettuna samaan chaletiin, kolmeen British Royal Armyn entiseen rautasänkyyn, joista kaksi oli pultattu päällekkäin. Lisää lattiapinta-alaa saadaksemme nostimme kolmannenkin sängyn ylös ja ruuvasimme sen kiinni keskimmäiseen. Rakennelma huojahteli aina, kun kolmannen kerroksen mies kiipesi pedilleen, mutta ei se kaatunut kertaakaan.
Kuvan mutteri on nelikulmainen. Ne lienevät vähemmistönä mutterimaailmassa nykyään. Erinomaisessa Meccano-rakennussarjassa, joita sai mm. paperinkeräyksen palkintoina 1950-luvulla oli neliskulmaiset mutterit.
Niittejä on monenlaisia ja -kokoisia kuten nauloja ja ruuvejakin. Suuria käytetään pilvenpiirtäjien runkorakenteissa, pieniä vaikkapa farkkujen taskuja vahvistamassa kaivoksista kultakimpaleita kannettaessa. Mainareitten asustehan se ainakin Levi Straussin mielestä oli, kun ylimääräisetä sinisestä telttakankaasta ryhtyi housuja tekemään.
Tuosta alussa mainitusta Frank Mastersonista tulee jotenkin Villi länsi mieleen. Muistan kyllä, että Frank oli James ja Masterson Bat. Bat oli eläessään monipuolinen mies, eteni biisoninmetsästäjästä urheilukolumnistiksi. Hänen jälkeläisensä Ballard kunnostautui löytämällä Titanicin.
Presidentti Masterson päättää artikkelinsa lainaukseen Benjamin Franklinilta:
"For the want of a Nail the Shoe was lost; for the want of a Shoe the Horse was lost; and for the want of a Horse the Rider was lost, being overtaken and slain by the Enemy, all for want of Care about a Horse-shoe Nail."
4 kommenttia:
Meccano - rakennussarja oli himoittu ja hieno systeemi. Hyväosainen serkkupoika sen sai ja minäkin saatoin joulunpyhinä osallistua sen ihmeellisyyksiin.
Serkkupojasta tuli dipl. ins.
Minä joudun ansaitsemaan leipäni tavallisten kouluttamiseen.
Väitöskirjan arvoinen aihe olisi se, jos joku tutkisi Meccano-sarjan merkitystä dipl. ins. sukupolven kehitykseen ja merkitysrakenteiden kasaamiseen.
Kun saisi vielä jostain semmoisen itselleen !!!!
Ensimmäinen mekaanosarjani sisälsi punaisen reiällisen matalareunaisen metallilaatikon, vihreitä eripituisia liuskoja, keltaisia pyöriä, sileitä ja karkeita kumirenkaita, pyöreitä akseleita, ruuveja ja muttereita sekä akseleihin sopivia jousipinteitä. Narua ja työkaluja sekä nosturin koukku oli myös mukana. Myöhemmin sain toisen satsin, jossa mukana oli jo ohuita kaarevia pintoja mahdollistavia levyjä.
Aiheutin perheemme ruokailuhetkessä pahennusta käyttämällä rakentamiani saksinivelpihtejä leivän ottamiseen pöydän toiselta puolelta; malli muistaakseni Aku Ankasta.
Ei muuta kuin Visa vinkumaan.
Se kakskantanen naula on ehoton, kun vain hokaa sen idean! Mietippäs mitä eroa ruuvilla ja naulalla on käytännössä, miten ne toimii, miten niitä käytetää .
Entinen rakennusmies löi ruuvit puuhun vasaralla. Kun työnjohtaja kysyi, minkähän takia ruuvin kannassa on ura tai risti, rakennusmies sanoi, että sitten ne on helpompi ottaa meisselillä pois.
Lähetä kommentti