W-alkuiset aloittaa Wagner, Richard, "a great German composer". Sivun mittaisen ja kuvattoman artikkelin on kirjoittanut Kalifornian yliopiston henkilökuntaan kuuluva Karl Greininger. Jutussa käydään läpi säveltäjän elämäkerta ja tärkeimmät teokset. Baijerin kuningas Ludwig kakkonen, Disney-linna-arkkitehtuurin innoittaja, mainitaan sponsorina.
Musiikin merkeissä hypätään äksään. Kirjaimesta on kaksi artikkelia, Xerxes ja X-ray.
Pihakuusemme edustakoon Xerxes-oopperan aariaa "Ombra mai fu". Kyse on puun tuomasta suloisesta varjosta. G.F. Händelin teos sai huonot arvostelut aikoinaan, tämä melodia on kuitenkin jäänyt elämään; lienee Georg Friedrichin tunnetuin biisi nykyään.
Ombra mai fù
Di vegetabile,
Care ed amabile
Soave più.
Taannoisessa hienossa brittisarjassa Lancaster-koulun pojat sinnikkään musiikinopettajansa kanssa pääsivät laulamaan koulumusiikkitapahtumaan Albert Halliin tätä aariaa.
Sovituksia on monia, "Händelin Largona" sävellys tunnetaan. En tiedä, esitetäänkö sitä muualla kuin Suomessa hautajaisissa. Laulettuna suomeksi ei puhuta puusta vaan: "On alhoissa maan vaellus vaikeaa..."
Y-kirjainta edustaa aluksi Jangtse-joki, Yangtse in English.
Jokiartikkelissa on neljä kuvaa joelta, teksti on lyhyt, maantieteelliset asiat kertoen.
Englannin aakkosten viimeinen kirjain, Z, alkaa Zambialla.
Kirjan mukaan asukkaita on 3780000, joista valtaosa on Bantuja, jotka kuuluvat 73 heimoon, joista pääasialliset ovat Bemba, Tonga ja Lozi. Maassa elää myös 72000 eurooppalaista ja 11200 aasialaista ja värillistä/coloured (people of mixed race).
Maa itsenäistyi 1964, kansallishymni on "Nkosi Sikelele Africa", meinasi löytyä täältäkin: (SVK 501)
3 kommenttia:
Kas, enpä ole huomannut tuota virttä aikaisemmin. Vähän kökönlainen sävelmä, mutta kauniit sanat!
Kariav, kun harrastat vanhoja lehtiä, oletko sattunut näkemään sellaista Kuvalehden numeroa (luullakseni 60-luvun alusta tai 50-luvun lopusta), jossa kerrottiin itä-karjalaisesta järvestä, joka saksalaisissa kartoissa kulki nimellä Jaurjärviozerosee? Minulla on ollut se karttalehtikin semmoisena ruskehtavana syväpainotuotteena, mutta se ei nykyään ole "löydettävässä tilassa". Suomeksihan tuon järven nimi kuuluisi sitten 'Järvijärvijärvijärvi'. Harvinaisen selväksi tuli, että tuolla paikalla oli vettä!
Järvestä en osaa sanoa, mutta Shellin Euroopan maantiekartastossa 1990-luvun alkupuolelta esiintyy Suomen itärajan pinnassa paikkakunta nimeltä Ryhmä Marttinen. Kartan tekijöillä on ilmeisesti ollut käytössään sota-ajan materiaalia, taisteluryhmähän tuo ilmeisesti on.
Kaikki uudet Baltian ja Balkanin maat ovat asiallisesti mukana omankielisine nimineen, esim "Hrvatska".
Lähetä kommentti