Salaperäinen teksti

Suomalainen liikemies matkusti 1960-luvulla Pariisiin kielitaidottomana. Hän arveli pärjäävänsä englannin ja saksan kielellä – tiukassa paikassa voisi yrittää ruotsiakin. Hän majoittui hotelliin, jonka henkilökunta osasi muita kieliä kuin ranskaa.

Mies huomasi, että hotellissa oli huone, jossa vieraili päivän mittaan useita miehiä. Toiset heistä olivat juovuksissa, toiset selvin päin – niinhän se jako toki menee Suomessakin. Hänen uteliaisuutensa heräsi, ja kun sattumalta huoneen lähellä käytävällä näkyi vähäpukeinen nainen, hän päätti myös käydä katsomassa, mitä siellä tapahtuu.

Tuskin mies oli päässyt kynnystä pitemmälle, kun hänet työnnettiin väkivalloin takaisin käytävälle, käteen annettiin paperi, jossa oli ranskankielistä tekstiä.

Hän näytti paperia portieerille, joka ei suostunut kääntämään tekstiä, vaan ilmoitti, että asuminen tässä hotellissa riitti. – Matkalaukut on jo lähetetty asemalle, portieeri sanoi.

Junalla kohti Saksaa matkustaessaan mies näytti lappua konduktöörille, joka käski häntä siirtymään matkatavaravaunuun. – Muille matkustajille emme voi tehdä sitä, että olette täällä.

Aikansa junilla ja laivoilla seikkailtuaan mies saapui Suomeen. Hän muisti, että hänen isänsä, veljensä ja paras ystävänsä olivat lukeneet koulussa vähän ranskaa.

Isä totesi tekstin luettuaan itsellään olevan vain yksi poika, veli ei tunnustanut enää veljekseen, mutta paras ystävä sanoi: – Entisenä ystävänäsi annan sinulle neuvon: Ota yhteyttä Tehtaankatuun, suurlähetystöön.

Mies teki työtä käskettyä. Neuvostoliiton suurlähettiläs itse sai tekstin luettavakseen, mietti aikansa ja lähetti hänet sitten Itä-Berliiniin. – Siellä tietävät, mitä tehdään, menkää Stasin päämajaan.

Itä-Berliinissä miestä kehotettiin kuitenkin loikkaamaan länteen. – Me emme enää hoida näitä asioita, olisi suurlähettiläänkin pitänyt se tietää. No, ehkäpä hän tajuaa erota lähiaikoina oma-aloitteisesti, Stasin korkea virkamies puheli katsellessaan ikkunasta ulos. – No, menkäähän nyt, sotilaat ampuvat peräänne, mutta eivät osu tällä kertaa.

Lännen puolella mies joutui amerikkalaiseen sotilastukikohtaan. Komentaja tutki aikansa paperia ja sanoi sitten: – Tässäpä erinomainen mies Vietnamiin!

Vietnamissa alkuaika sujui soppatykin lämmityksessä ja muissa töpinän hommissa, kunnes komppanian päällikkö eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä määräsi miehen tiedustelupartioon.

Puusta hyppäsi yllättäen Vietkongin sissi miehen niskaan, ja alkoi kiivas painiottelu elämästä ja kuolemasta. Mies sai sissin kuitenkin alleen ja kysyi, osasiko tämä ranskaa.

– Ranskalaiset ovat entisiä vihollisiamme, sissi sanoi, toki vihollisen kieltä täytyy osata.

– Hyvä, kerropa sitten mitä tässä lukee, mies sanoi ja antoi sissille rypistyneen paperin. Samassa tuli kuitenkin kova tuulenpuuska, joka vei lapun mennessään, eikä mies tiedä vielä tänäkään päivänä, mitä ranskankielinen teksti tarkoitti.

Tornin kuva on Wikipediasta.