Vieraillessani joskus 1970-luvulla erään ryhmän kera Tukholman kaupungissa, ohjelmaan kuului myös opastettu käynti kaupungintalolla. Porukkaamme riennältäytyi ohjaamaan kaksi innokasta henkilöä, nainen ja mies, jotka senaikaisen näkökulman mukaan kovin iäkkäiltä vaikuttivat, mutta kuten melkein neljäkymmentä vuotta myöhemmin kaikki tiedämme, että ikä tuo mukanaan viisautta ja kokeneisuutta, emme sortuneet ikä- eikä muihinkaan rasismeihin.
Aluksi oppaille tuli riita, kummalleko ryhmämme kuuluu, mutta suoraviivaisesti toimiva mieshenkilö pyyhkäisi hilseet pois klubitakkinsa olkapäiltä ja komensi meidät seuraamaan.
Näimme muun komeuden ohella kuvassa olevan kultaisen salin. "Kaikki on kultaa, mikä kiiltää", opas sanoi ja kertoi kuinka pienellä kullanmurulla seinät on päällystetty. Lehtikulta on taottu kymmenestuhannesosamillimetrin paksuiseksi, tai ohuiseksi, joten nyrkinkokoisella murikalla kattaa seinää jo aarikaupalla.
Tukholman kaupungintalo on toki nyt ajankohtainen, kun siellä presidentinrouva Obama antoi pakit tanssiin hakeneelle Ruotsin Kepun kansanedustajalle. Ehkä tämä ei ollut osallistunut Tanssii tätien kanssa kisaan, kuten eräs suomalainen veljespuolueen jäsen.
Lehdessä, josta tämän äsken luin, kerrottiin myös miehestä, joka "pukeutui äidikseen nostaakseen rahaa hänen tililtään". Mitä kummaa? Kyllä kai äidiksi saa pukeutua, jos omalta tililtään nostaa rahaa. Apinapuvut ja päähän vedetyt sukkahousut sitä vastoin eivät pankeissa yleensä herätä suurta luottamusta ja empatiaa. Tarkoittikohan toimittaja, että "nostaakseen rahaa tämän tililtä"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti