Varhemmassa aikakauslehtiratsauksessani, olikohan numero II, on esiteltynä tämän sarjan aloittava ajoneuvo Tekniikan Maailman tuomaroitsemana. Sieltä voi lukea insinöörien mielipiteitä vertailutestissä (ovatkohan saman koulutuksen saaneet kuin Formula I-tallien insinöörit?).
Kuvassa oleva kulkupeli on mallia ehkä 1965 tai 1966, se on väriltänsä dragoon red, eli rakuunanpunainen ja siihen on somisteeksi liimattu FORD-tarrat ovien alareunaan. Myös etusäleikkö on koristeltu ruudulliseksi keltaisella teipillä. Hintasyistä Suomeen tuoduista Anglioista puuttui leveä kromattu etusäleikkö, kromilistat ja takalamppujen kromikoristeet. Nämä voitte nähdä Englantilaisen TV-sarjan poliisiautossa ja Harry Potterin lentävässä Angliassa. Kuljettajalla on tummansininen puku, takki kahdella sivuhalkiolla, ruskeat mokkakengät, valkea paita ja tumma solmio. Asu soveltuu hyvin englantilaisvalmisteisen auton kuljettamiseen 1960-luvulla.
Asiasta toiseen välillä. Sanoin tuossa äsken, että auto on väriltänsä punainen. Tämä on tarttunut jotenkin Hämeen murteesta. Siellähän ei riitä, että sanotaan auton olevan punainen. Samoin jokin asia voi olla kooltansa suuri tai iältänsä vanha. Muuallakin Suomessa on silmäoptikoita, mutta liekö keuhkoasmaa tai selkämunuaisia.
Auton sisustus oli kestävää keinomuovia. Punaiset litteät istuimet eivät sivuttaistukea antaneet, joten yksipisteolkaturvavyöllä (pidän yhdyssanoista) oli syytä vetää itsensä tiukasti kiinni penkkiin vähänkään vauhdillisemmassa menossa. Mittarissa oli numeroita 140:ään asti, sitten tuli vastaan tappi, joka kesti hyvin pitkäaikaisempaakin neulapainetta.
Kattonopeus oli tuntematon käsite; suomalaisia kuoli harvaan asutussa maassa harvan autokannan parissa pahimmillaan 1 000 henkeä vuodessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti